Tiedätkö sen, kun ostat uusia vaatteita ja alat etsiä niille säilytyspaikkaa? Avaat kaapin, joka alkajaisiksi romauttaa alas hyllyllisen vanhoja ”tavoitevaatteita”. Rekkikaappikaan ei auta asiaa, kun tanko taipuu jo valmiiksi painonsa alla. Tilaa ei siis ole uusille, muttei kyllä vanhoillekaan. Jep. Järjestelyn paikka. Tällä hommalla on paha tapa laajentua. Siis toooodella paha tapa. Samalla se vie…
Muistan, kun mieheni viime keväänä toi kotiin ekan maskipaketin. Fiilis oli vähän kuin lapsilla naamiaisissa. Kokeiltiin niitä, hassuteltiin, venytettiin Boratin malliin kalsareiksi ja muksut ompelivat kolmesta maskista jopa kuopuksen nukelle laskuvarjon. Maski oli jännittävä, salaperäinen ja siinä oli uutuudenviehätystä. Nyt meidän kuherruskuukausi on ohi. Suhteemme on alkanut arkipäiväistyä ja muuttunut rutiiniksi. Toisen piirteet (kuten kosteuden…
Etsiskelin nelisen vuotta sitten isälleni isänpäivälahjaa. Hän ei sinänsä lukuihmisiä ole, mutta kirjaosastolta lahjan lopulta löysin. Tuollaisen vauvakirjan tyylisen kirjan, jonka isovanhempi voi täyttää omasta elämästään ja palauttaa sen jälkeen antajalle. Muistoksi itsestään ja historiastaan. Äitini sai myöhemmin samanlaisen. Tactic – Minä Ilokseni löysin tänä vuonna lapsille ja nuorille suunnatun Tacticin kirjan, johon he voivat…
Olen joskus kuvitellut mielessäni Grimmin veljeksiä iltanuotion äärellä. -Joo ja sitten se ukko kiipeäisi sitä lettiä pitkin sinne torniin! Mutta letin päässä olisikin noita ja ukko pelästyisi ja putoaisi alas. Heitätkö mulle yhden kyljyksen sieltä? -Aivan! Loistoidea! Ja hei! Äijä putoaisi vielä… ööö… piikkipensaaseen, joka puhkoo sen silmät ja… ja… sokeuttaa sen. Annatko kastikkeen tähän…
Hän oli kaikkien rakastama… Hän oli aina iloinen ja hyväntuulinen… Harmi, ettemme nähneet useammin… Viimeisimmässä viestissä sovittiin, että nähtäisiin pitkästä aikaa ensi kesänä… Sanoinko koskaan, kuinka tärkeä meille olet… Muistosi elää ikuisesti… ”Kaikki rakastaa mua” Katsoin eilisiltana Uuden Musiikin Kilpailun ja vaikken Dannyn musiikista liiemmälti pidäkään, jäi hänen laulunsa ”Sinä päivänä, kun kaikki rakastaa mua”…
Vanhaan tapaan kirjoittelen toisinaan päiväkirjatyylisen postauksen päivästäni. Seuraavassa juurikin sellainen. (Tosin tässä korona- ja etätyöaikaan on pakko sanoa, että aika vähissä ovat päivien vaihtelu ja tapahtumat). Tiistai 16.02.21. klo 7-12 Yleensä mun ei juurikaan tee herättyäni mieli ruokaa, mutta tänä aamuna heräsin aivan tajuttoman nälkäisenä. Energiavajeesta sain kiittää koko edellisen päivän jyllännyttä migreenin ennakko-oireistoa, joka…
Olen tykännyt aina katsella, kun joku asiansa osaava tekee ruokaa tai leipoo. Siinä on jotain lähes hypnoottista. Nuoremmilta vuosiltani muistan äärimmäisen hyvin Nigella Lawsonin sekä Jamie Oliverin kokkiohjelmat. Oliverin ohjelmassa purivat vauhti ja ammattilaisen varma ote. Lawson vei pisteet aistillisuudesta. Nigellan keittiössä ruoanlaitto kun lähenteli melkein kulinaarista esileikkiä mehukkaine kuvakulmineen ja nautinnollisine maisteluineen. Lemppareitteni joukkoon…
Luin juttua Piritta Hagmanista. Hän kertoi joutuneensa opettelemaan avioeron jälkeen tekemään monia asioita, jotka hänen miehensä oli aiemmin hoitanut. Esimerkkinä hän mainitsi auton pesettämisen. Tässä tasa-arvon ja kaikkivoipaisuuden maailmassa, vaatii jo rohkeuttakin tunnustaa tuollainen. Voin sieluni silmin nähdä monet vinot hymyt ja ilkeämieliset ajatukset, joissa säälitellään sitä, kuinka nainen onkaan riippuvainen miehestään. No. Itseäni on…
Kertokaa etten ole ainoa, joka tämän päivän maailmassa kaipaa takaisin ihan sitä tavallista maalaisjärkeä? Sitä, että jokainen ongelma ei kulje kymmenien eri työryhmien ja asiantuntijoiden kautta, ennen kuin siihen saadaan ratkaisu, (jonka seurauksia perustetaan mittaamaan taas uusi työryhmä). Sitä, että joku uskaltaa ilman kymppitonneja maksavia tutkimuksia antaa jonkinlaisen varmahkon vastauksen siitä, että jos menee sateella…
Odottelin tässä eräänä iltana meidän kuopusta iltasadulle. Hänellä tuntui olevan kuitenkin sillä hetkellä monta asiaa tulilla, joiden loppuunsaattaminen kesti ja kesti. Minä odottelin, katselin iltauutisia ja odottelin. Hääräys tytön huoneessa vaan jatkui jatkumistaan. Lopulta turvauduin varmimpaan kikkaan maan päällä. Menin keittiön pöydän ääreen läppärini kanssa ja avasin sen kannen. En ehtinyt edes hakea Wordissa olevaa…