Miksi aina?

Odottelin tässä eräänä iltana meidän kuopusta iltasadulle. Hänellä tuntui olevan kuitenkin sillä hetkellä monta asiaa tulilla, joiden loppuunsaattaminen kesti ja kesti.

Minä odottelin, katselin iltauutisia ja odottelin. Hääräys tytön huoneessa vaan jatkui jatkumistaan.

Lopulta turvauduin varmimpaan kikkaan maan päällä.

Menin keittiön pöydän ääreen läppärini kanssa ja avasin sen kannen. En ehtinyt edes hakea Wordissa olevaa kirjaani jatkaakseni kirjoittamista, kun tyttö jo ilmaantui ovelleen ja sanoi olevansa valmis.

Tadaa! Homma toimi jälleen kuin unelma.

Mistä se johtuu, että aina, kun sulla on kiireellistä tekemistä tai olet aloittelemassa jotain, lapsille tulvivat kaikki maailman tärkeimmät asiat ja autettavat mieleen juuri tuolla samaisella hetkellä? Minuutin päästä huomaat parsivasi housunpolvea sen sijaan, että vastaisit sähköpostiin, jota odotellaan toisessa päässä linjaa jo kuumeisesti.

Samaan kummallisuuksien kategoriaan menevät kysymykset:

-Miksi pesukone hälyttää valmista joka kerta, kun ehdit juuri istahtaa hetkeksi alas? Tämä on niin klassikko, ettei edes kaipaa enempää selityksiä.

-Miksi ovikello soi aina silloin, kun olet miettinyt, ettei meillä kukaan ole käynyt kahteen kuukauteen ja jättänyt päällesi kulahtaneimman aamutakin, tukkasi sotkunutturalle, sängyt petaamatta ja aamusotkut keittiöön?

-Miksi puhelin on muuten aina hiljaa, mutta soi takuuvarmasti silloin, kun istut lääkärillä / kampaajalla / kosmetologilla tai makaat hierontapöydällä, etkä millään pysty vastaamaan siihen? Kaiken lisäksi olet unohtanut laittaa luurisi äänettömälle ja siinä sitten kuunnellaan minuuttitolkulla molemminpuolisen myötähäpeän kuorruttamana soittoääneksesi valitsemaasi Metsäkukkia.

-Miksi lapselle tulee aina vessahätä, kun seistään ovella valmiina lähtöön? Hädän kiireellisyys on suoraan verrannollinen päällä olevan vaatteen määrään. Mitä enemmän toppatakkia, hanskaa ja vaikeasti riisuttavaa kurahaalaria, sitä kovempi paniikkinappula lapsella on pohjassa. Lopulta mytytään villahaalari, toppahaalari ja kurahaalari nilkkoihin kenkien päälle ja mennään niine hyvineen toteamaan pöntölle, ettei mitään tulekaan.

-Miksi kaikki p**ka kasautuu aina samaan saumaan elämässä? Ensin voi mennä tasaisesti parikin vuotta, jonka jälkeen karma herää ja heittää kunnolla tavaraa rattaille. Vähintään vuosi siitä eteenpäin mennäänkin sellaista matalalentoa, että siipi viistää kunnolla maata ja jälkiä selvitellään monia kuukausia.

-Miksi pomo tulee aina paikalle silloin, kun päivässä on ainoa hiljainen hetki?

Tuohon viimeiseen kohtaan liittyen, muistan kerran, kun olin nuorena kesätöissä huoltoasemalla. Oli vielä pyhäpäivä (ja tuohon aikaan kaupat kiinni), jolloin meillä paistettiin ennätysmäärät pullaa ja leipää kotiin myytäväksi.

Toinen meistä iltavuorolaisista oli auttamassa pihalla asiakasta. Pyyhkijänsulan kiinnike oli tavallista kinkkisempi ja sen kanssa meni enemmän aikaa. Minä olin yksin vastaamassa paistamisista, pakkaamisista ja myymisestä.

Muistan sen, kun molemmilla kassoilla oli jonot ovelle saakka. Juoksin niillä vuoronperään ja juuri silloin uuni hälytti uuden leipäsatsin olevan valmis. Jonossa seisova nainen hihkaisi iloisesti ”Onko siellä juuri paistettua leipää? Minä haluan heti yhden.” Sen jälkeen halusi moni muukin.

Pakkasin leipiä hiki hatussa, sinkoilin kassojen väliä ja heittelin kärrynpyöriä noin vartin verran. Sitten tilanne rauhoittui. Myymälässä ei ollut enää ketään ja siivoilin ruuhkan jäljet näkymättömiin. Juuri silloin pomo saapui paikalle. Hän käveli myymälän läpi, totesi minulle ”Onpa rauhallinen ilta” ja poistui huoneeseensa.