Kun olin nuori aikuinen, ajattelin säälinsekaisella kauhulla viisikymppisiä ihmisiä. Miten he olivatkaan niin väsyneitä, ilottomia, inhosivat töitään ja valittivat sarkasmin säestämänä kaikesta. Itse tunsin vasta vapauden ensimmäiset tuulet siipien alla ja tuntui, että ne kantaisivat maailman ääriin ja kaikenmaailman ihmetekoihin. Minusta ei koskaan tulisi väsynyttä aikuista, ajattelin. Ja kuinka sitten kävikään? Pakko myöntää, että maailma…
Vili hyppeli jännittyneenä pihalle. Hän pelästyi, kun suuri konfettitykki pamautti hänen päälleen valtavan kasan kiiltävää paperisilppua. -Hän tuli! Hän on täällä! käsityönopettaja Kässäri kimitti rehtorille. Vili huomasi koko koulun kerääntyneen paikalle. Opettajat hymyilivät jonossa maireina ja rehtori Pääjehu piteli käsissään kultaista vatia. Rehtori rykäisi ja sanoi mikrofoniin: -Hyvä koulun väki ja erityisesti hyvä Vili! Opettajasi…
Seuraavana iltana Vili makasi jälleen sängyssään. Hän oli vetänyt peiton leukaansa saakka ja tuijotti kellon viisareita. Enää puoli minuuttia ja hän saisi uuden toiveen. Kun kello raksahti puolenyön kohdalle, Vili sanoi: -Toivon, ettei minun tarvitsisi käydä koulua enää koskaan. Sitten hän sulki silmänsä. Mitään ei kuitenkaan tulisi tapahtumaan ennen aamua. Maanantaiaamu koitti. Herätyskello soi seitsemältä….
Kiukusta pihisten Vili nappasi hankaussienen käteensä ja pyyhkäisi sen kannussa olevan tahran yli. -Auts! Korvani! kuului kannun uumenista. Hetkeä myöhemmin Utu kiemurteli ulos asunnostaan. -Kas. HÄIRIKKÖ, se totesi haukotellen. -Jos tulit kiittämään toiveesi toteuttamisesta, saanen pyytää sinua saapumaan myöhemmin uudelleen. Työaikani alkaa vasta kahden tunnin kuluttua. -Kiittäminen ei tullut ensimmäisenä mieleen, Vili kivahti. -Kertoisitko…
Vili kumartui posket hehkuen lähemmäs tuota kummallista olentoa. –Sääntö numero yksi, Utu julisti juhlallisesti. -Jokainen toive saa koskea vain itseäsi. Sääntö numero kaksi. Lisätoiveita tai rahaa ei voi toivoa. Sääntö numero kolme. Kaikki toiveet pitää esittää kahden kuukauden sisällä. Utu katsoi epätoivoisen näköisenä ylöspäin. -Jos aikarajaa ei ole, ihmiset raapivat päätään toivomustensa kanssa vuosikaudet. Usko…
-Kumartakaa edessäni! Minä olen kannun henki! olento julisti mahtavalla äänellä ja teki maagisia liikkeitä käsillään. -Tulin aiheuttamaan kaaosta ja turmelemaan mielenne, se höpötti, kunnes ratkesi hulvattomaan nauruun. Vili katseli suu auki, kun hahmo kieri lattialla ja koetti puhua hihityksensä lomasta. -Olisit… nähnyt… itsesi! se ulvoi naurusta ja takoi nyrkkejään mattoon. -Tuo kaikki soopa taisi mennä…
Yhdeksänvuotias Vili laahusti kirpputorin käytävää eteenpäin ja puristi kädessään kymmenen euron seteliä. Hänellä oli sikatylsää. Ensin äiti oli pysähtynyt jokaisen pöydän luona ja nyt hän jumitti puhumassa naapurin kanssa! Kun Vili oli yrittänyt narista asiasta, äiti oli lähettänyt hänet etsimään joululahjaa mummille. Vili silmäili välinpitämättömänä pöytiä, jotka pursuilivat astioita. Osa esineistä oli todella pölyisiä….
Käytiin Tampereen Kirjafestareilla ja olipa hauska nähdä ne vaihteeksi näytteilleasettajan näkökulmasta. (Toki niin kiire ei ollut, ettenkö olisi ehtinyt hankkia itsellenikin samalla paria uutta kirjaa). Festarit oli tänä vuonna jaettu kolmeen eri tapahtumaan – kirjafestareihin, levyfestareihin ja antikvaarisiin kirjoihin. Molemmissa kerroksissa riitti porukkaa välillä ihan tungokseen saakka. Oma henkilökohtainen suosikkipaikkani oli juurikin antikvaarinen puoli, josta…
Mitä sä rakastat joulussa eniten? Mulle tärkeintä on yhdessäolo. Meidän perhe on muutenkin paljon yhdessä, mutta jouluna tunnelma on ihan omanlaisensa. Sitä värittää kaikki kiva tekeminen, ajaton aika ja erilainen lämpö. (Ja tietty odottava jännityskin tuo päivään oman lisänsä). Katselen jokainen joulunalus Grinch-animaation sunnilleen viisi kertaa. Ja jokaisella kerralla eräs lause sykähdyttää yhtä paljon. Grinch…
En kauheasti käytä Instaa, mutta ihan lähiaikoina huomasin siinä silti selvän muutoksen. Syötteen päivitys vastaamaan katsotun kohteen kaltaisia postauksia on nopeutunut älyttömän paljon. Ennen sain selata pitkäänkin ilman, että se vaikutti seuraaviin näkemiini julkaisuihin. Vaikutus tuli vasta viiveellä. Nyt se alkaa samantien. Olen jäänyt hieman koukkuun värityskirjajuttuihin. Tiedättehän. Viime aikojen kovassa huudossa ollut harrastus, joka…