Sekalaisia ajatuksia maailmasta

Meidän kuopus katseli yhtenä päivänä piirrettyä, jossa oli kuva maapallosta sairaana. Maalla oli muistaakseni kuumemittari suussa ja kääre sidottuna pään ympärille. Se näytti surkealta. Mietin siinä surullisin mielin, kuinka oikeassa tuo lasten muuten niin hupaisa animaatio olikaan. Me emme vain saa tarpeeksi suurta laastaria maapallon päälle. Laastaria, joka estäisi kaikki julmuudet. Laastaria, joka saisi järjen …

Kaksi viivaa

Niin siinä kävi, että vaihdettiin meidän talvilomaviikko mökillä kahteen viivaan koronatestissä. Tauti, jota ollaan juostu karkuun nyt kaksi vuotta, sai meidät vihdoin sisäkaarteessa kiinni. Mulla oli edellinen viikko täynnä ihmeellisiä päänsärkyjä. Kummaa jomotusta silmien yläpuolella. Kuitenkaan ilman varsinaista särkykohtausta. Tiedä sitten tekikö tauti niiden aikana jo tuloaan. Merkillisin hetki tuli kuitenkin torstaina, jolloin esikoinenkin jäi …

Voihan vasta-aine!

Tiedättekö – mua on aina kylmännyt lause ”hyödyt ovat suuremmat, kuin haitat”. Sekunnissa siitä kuulee, että haittojakin siis on, mutta vain huono-onnisin murto-osa joutuu niistä kärsimään. Tämä yleensä tulee jonkun professorin tai lääkärin suusta, joka punnitsee lääkkeen hyötyjä. On helppoa nyökytellä asiaaymmärtävästi pöytänsä takaa, jos koskaan ei ole joutunut itse tilanteeseen, jossa haitta nousee hyödyn …

Kaikki lapset ja nuoret eivät ole terveitä

Ihminen on käynyt kuussa. Avaruusteknologiaan sekä asevarusteluun syydetään rahaa miljardikaupalla vuosittain. Pelkästään näiden esimerkkien pohjalta, näyttää tietotaitoa maailmassa riittävän vaikka mihin. Kuinka siis on mahdollista, että koululuokkia ei voida samaan aikaan opettaa sekä etänä, että lähellä? Vai tarvitaanko Nasan insinööri ratkaisemaan tästä toimiva yhtälö? On ollut paljon puhetta siitä, kuinka halutaan säästää lapsia ja nuoria …

Mitäs nyt?

Harmittaa. Ja turhauttaa niin vietävästi. Olisi ihanaa palata kirjoittamisen pariin, mutta edelleen jatkuvat lihasongelmat kaulan alueella sallivat vain kännykällä kirjoittamisen. Ja silloinkin vain tietyssä vinoasennossa selällään. Blogin päivitys harvakseltaan siis jatkuu, sillä näillä eväillä ei nyt tehdä pitempiä, mietiskelevämpiä tekstejä, vaikka aiheita piisaisi kyllä. Ollaan tällä hetkellä mökillä, jossa meitä odottikin varsinainen talven ihmemaa. Koko …

Sanon nyt suoraan.

Ottakaa se koronarokotus. Tai perustelkaa hemmetissä kantanne siitä, miksi ette ota. Se on jo kuultu (ja pakko hyväksyäkin), että rokotteesta tiedetään varsin vähän. Sitä asiaa kukaan ei voi edistää. Tiesin, että ns. vapauden päivästä (kun rajoitukset purettiin) kaksi viikkoa eteenpäin, tulee totuus lämähtämään silmille. Nyt tuosta taitaa olla aikalailla sen verran ja tänään uutisoitiin jo …

Korona tulee taas

Luin pari päivää sitten uutista lasten koronarokotuksista. Kommenttikentässä oli keskustelua siitä, kuinka tarpeellisia nämä piikit ovat. Eräässä mielipiteessä sanottiin, että lapset on pakko rokottaa siksi, koska aikuiset pelkäävät koronaa. Ei, mietin silloin. Lapset pitää rokottaa pääosin siksi, koska suuri osa aikuisista ei edelleenkään osaa käyttäytyä siten, kuin aikuisten pitäisi tällaisessa tilanteessa käyttäytyä. Eli vastuullisesti. Tämä …

Steriiliä

Rakastin lapsena meidän perheen kasvimaata. Oli ihanaa nostaa penkistä porkkana tai retiisi, huljauttaa siitä suurimmat mullat pois nurkalla seisovassa sadevesitynnyrissä ja rouskutella herkku pihamaalla. Ihan tuosta vaan kesken leikkien. Tämä muisto osui tähän hetkeen, kun ajattelin vuoden aikana tapahtuneita muutoksia yhteiskunnassa. Tuollainen multainen lapsuusmuisto oikein korostaa kunnolla koronan aikaansaamaa, ylisteriiliä yhteiskuntaa, jossa maski, turvaväli ja …

Rokotetaanko?

Kun kolmena päivänä on jonottanut terveyskeskuksen puhelintunnilla parisenkymmentä minuuttia per kerta, tulee mieleen väistämättä kysymys – kuka hemmetissä valitsee niiden odotusmusiikit? Biisien perusteella voisi nimittäin kuvitella jonottavansa aivan muille linjoille. Siinä sitä istuu odottelemassa labratuloksia, katselee ikkunasta ulos, piirtelee Seiskan kansikuvalle viiksiä ja kuuntelee ö-luokan seksileffan taustabiisiä. Vain feikkiläähätys puuttuu, mutta sen korvaa aika ajoin …

Maski. Pakko.

Muistan, kun mieheni viime keväänä toi kotiin ekan maskipaketin. Fiilis oli vähän kuin lapsilla naamiaisissa. Kokeiltiin niitä, hassuteltiin, venytettiin Boratin malliin kalsareiksi ja muksut ompelivat kolmesta maskista jopa kuopuksen nukelle laskuvarjon. Maski oli jännittävä, salaperäinen ja siinä oli uutuudenviehätystä. Nyt meidän kuherruskuukausi on ohi. Suhteemme on alkanut arkipäiväistyä ja muuttunut rutiiniksi. Toisen piirteet (kuten kosteuden …