Jee! Tänään on viimein se päivä, kun voin laittaa julkiseksi tulevan kirjani kannen ja samalla esitellä uuden hahmoni. Tänä vuonna Suomen koulujen opettajakunta saa nimittäin uuden vahvistuksen. Hän on Hilja Hui, maailman ujoin sijaisopettaja, joka pelkää vähän kaikkea maan ja taivaan välillä. Ihanaa, jännittävää ja samalla niin epätodellista! Hilja Hui oppilaineen on nyt todella matkalla…
Ennen kuin aloin itse kirjoittaa, mietin, lukeeko kirjailija koskaan omia teoksiaan? No, nyt tiedän. Lukee. Ainakin itse teen niin. Kun kirjoittaa kirjaa, tulee prosessin aikana luettua käsis läpi varmaan satoja kertoja. Tarinan muistaa ulkoa etu- ja takaperin ja lopulta se alkaa puuduttaa. Ei näe enää metsää puilta ja hyväkin teksti alkaa näyttäytyä sellaisena, ettei sitä…
Kirjoittelin eilen yhtä käsistä. Jonka vaihdoin hetken päästä toiseen. Ja sen toisen vielä kolmanteen. Kun olin käyttänyt kaksi tuntia, saaden aikaan paljon naputusta ja pelkkää tyhjää, alkoi mielessäni pyöriä lause: joskus osaan, joskus en, on taitopuoli oikullinen. Siitä tämä lorunen sitten sai alkunsa. Joskus tekstiä lähtee heittämällä ja sitä saa aikaan monta sivua ihan pienessä…
Olet vanha. Kasvosi ovat ryppyiset, kätesi täynnä maksaläiskiä ja hiuksesi hohtavat hopeaa. Ennen niin tavalliset arkipuuhat ovat muuttuneet vuosi vuodelta haasteellisemmiksi. Oikea päivämäärä tai sana ei aina muistu heti mieleen. Heräät aamulla, syöt, teet aamutoimet. Sitten…. sitten…. Sen jälkeen on taas sama päivä. Päivä täynnä ei mitään. Täyttelet ristikkoa muutaman kymmenen minuuttia. Ehkä luet hieman….
Inhoan, vihaan nukkumista, joko taas on pakko? Mitä jos kapinaan käännytään, ja tehdään unilakko? * Yötä ei voi hallita, se ei koskaan kysy lupaa, ja vaikka sitä tulemasta kieltäisi, se astuu joka tupaan. * Yö keskeyttää pelit, juuri parhaimmassa kohdassa, ja käskee lelut aina kaappeihin siivota. Sen jälkeen pesulle ja syömään ajaa, sen röyhkeydellä ei…
Suret sen menetystä, mikä joskus oli elämäsi. Itket häntä, joka joskus olit sinä. * Kun katsot taaksesi, et muista parhaita hetkiä. Ainoastaan roppakaupalla hukattuja tilaisuuksia, liikaa käyttämättä jäänyttä aikaa sekä toiveita, jotka odottivat vain oikeaa päivää toteutuakseen. * Sinulla oli suunnitelmia, mutta elämä pyyhkäisi ne nauraen sivuun. Se jakoi sinulle toiset kortit kertomatta, miten uutta…
Jihuu! Huomenna lauantaina tulee tasan kuusi vuotta siitä, kun istuin koneen ääreen, kirjoitin ihka ekan postauksen blogiini ja hieman epäröiden lähetin sen bittimaailmaan. Alunperin blogini nimi oli ”Päiväunelmia ja unelmapäiviä”, mutta se muuttui osoitteen vaihtumisen myötä. Halusin uuden nimen olevan lyhyt ja kuvaava. Sydänmuruja muodostui lopulta sanasta sydänsuruja, joka pyöri usein päässäni uutta nimeä pohtiessani….
En unohda koskaan tammikuun kymmenettä päivää 2025. Oltiin lähdössä mökille. Mies pakkasi juuri viimeisiä tavaroita autoon, kun huomasin sähköpostissa uuden viestin. Klikkasin sen auki ja aloin lukea. Rivi riviltä edetessäni epäusko alkoi hiipiä mieleen. Mitä ihmettä? Mikä tämä on? Onko tämä edes todellista? Ihailemani kustantamo WSOY kirjoittaa ja kysyy, olisinko kiinnostunut muokkaamaan heille lähettämääni lastenkirjakäsistä…
Olen selaillut etunimilistaa muutaman päivän. Kirjan päähenkilö tarvitsee nimen ja etsin netistä inspiraatiota. Sen pitäisi sointua jo valmiiseen sukunimeen ja olla sen lisäksi kuvaileva. Ihana haaste! Kun Joku Muu joulukuussa valmistui, jäin hetkeksi ihan tyhjän päälle. En jaksanut oikein lukea. En jaksanut myöskään kirjoittaa. Sen sijaan siivoilin, järjestin ja haahuilin kaikenlaista muuta. Ilmeisesti mieli tarvitsi…
Miltä se tuntuu, se rakkaus, josta puhutaan suurin sanoin, jota lausein kaunein ylistetään ja juhlitaan ylevin valoin? * Miltä se tuntuu, se rakkaus, polttaako tulen lailla? Viekö aatokset peräänsä muualle, kun hän vaeltaa toisilla mailla? * Olen kuullut se anteeksi kaiken antaa, ja toisen puolesta taakan kantaa, mutta voiko se lentää ylitse ajan, kun toinen…