Inhoan, vihaan nukkumista,
joko taas on pakko?
Mitä jos kapinaan käännytään,
ja tehdään unilakko?
*
Yötä ei voi hallita,
se ei koskaan kysy lupaa,
ja vaikka sitä tulemasta kieltäisi,
se astuu joka tupaan.
*
Yö keskeyttää pelit,
juuri parhaimmassa kohdassa,
ja käskee lelut
aina kaappeihin siivota.
Sen jälkeen pesulle ja syömään ajaa,
sen röyhkeydellä
ei ole mitään rajaa!
*
Kun viimein makaan sängyssäni,
peitto vedettynä kaulaan asti,
pimeys ympärilläni syvenee,
jo jännittää kamalasti.
*
Löytääkö uni luokseni?
Vai vietänkö öiset tuntini,
kellotaulua katsellen?
Tuhansia lampaita laskien?
*
Tahtoisin vielä lasin vettä,
ja vessaankin pitäisi mennä,
mutta sängynaluspeikko,
se kamalin,
tarttuu kiinni varmasti,
jos lattialle lasken varpaani.
*
Outo rapinakin nurkissa pelottaa,
se on peikkojen ilkeä kansa,
vaatekaappini alimmalla hyllyllä,
ne viettävät juhliansa.
*
Siellä lainaavat taloa nukkejen,
ja muovailuvahan sinisen,
levittävät kaappiin matoksi,
loput pilkkovat iltapalaksi.
*
Inhoan, inhoan syvästi yötä,
ja vihaan nukkumista,
on hämärässä kaikki tuttu,
niin kovin kummallista.
*
Ikkunan edessä kirjoituspöytä
valoisalla on,
mutta yöllä
siinä seisoo ruma maahinen,
joka yhdellä silmällä,
katselee vaanien.
*
Ja tuo möykky kaapin vieressä,
on mörkö ihan taatusti,
se nenäänsä kaivaa,
kaiken tieltänsä raivaa,
tulee lähemmäksi koko ajan,
minä lujaa kohta kiljua alan.
*
Vedän hetken henkeä,
toistan itselleni juttua:
Kaikki mitä täällä näet,
on ihan turvallista ja tuttua.
*
Mieli tahtoo uskoa kaiken,
mitä tarinoin sille,
se yön hämärässä on
vielä alttiimpi kauheuksille.
*
Siksi hetken pimeyttä katson,
sitten kehitellä alan,
kerron itselleni mukavan jutun,
korvaan sillä pelottavan.
*
Tuo möykky voisi olla vaikka,
runoileva lisko,
ja sängyn alla lymyilee,
sen steppaava sisko.
*
Kaapista kuuluva rapina
taas tulee rivitanssista,
jota treenaa toukka punainen,
vähintään tuhatjalkainen!
*
Kas,
uuden tarinan myötä,
alkaa rauhoittua mieli,
ja puiselta taas näyttää,
tuo puinen ovenpieli.
*
Nyt silmät uskallan sulkea,
putosi harteilta pelon taakka,
sanon itselleni hyvää yötä,
ja nukun sikeästi aamuun saakka.
(Erja Pyhältö-Seppälä)
Olen uppoutunut viimeaikaisen satuni kanssa ihanaan (ja välillä niin vaikeaankin) unimaailmaan!) Kaikesta siitä miettimisestä ja sanojen kääntelystä syntyi ikäänkuin sivutuotteena tämä loru.
Aurinkoista viikonloppua!
-Erja-