Viisi pistosta tuli. Molempiin polviin, kumpaankin peukaloon sekä toisen olkapään limapussiin. Nauroin jo kotimatkalla autossa väsymyksestä, jonka tuo määrä toi tullessaan. Ilta meni istuen ja maaten puolitokkurassa. Sekä odotellen kortisonin aiheuttamaa sähköjänisvaihetta, jolloin energiaa on kuin pienessä pitäjässä ja paikallaankin on hitusen vaikea olla. (EDIT. Se tuli yöllä kolmelta, katkaisten unet kuin seinään). Kävin eilen…
Joku saattoi huomata, että palasin pikku paussiltani oletettua aiemmin. Kun keho järkkää yllätyksen ja tekee kävelystä lähes mahdotonta, on paljon enemmän aikaa kirjoittaa. Joten sen seurauksena – täällä sitä taas ollaan : ) En tajua missä mättää. Olen kohentanut elintapojani ja koettanut syödä monipuolisemmin. Vähentänyt sokeria. Liikkunut sen, mitä ikinä kykenen ja yrittänyt olla arjessa…
Väsyttää. Flunssakausi polkaisi meillä itsensä käyntiin samalla, kun koiralle iski ripulitauti. Toissayö alkoi vauhdilla, kun kahdentoista maissa vaihdeltiin sänkyjä, kaiveltiin keittiön laatikosta kurkkupastilleja, kasattiin yöpöydälle nenäliinoja ja koetettiin päästä jokseenkin ajoissa nukkumaan. Kun horros alkoi viimein laskeutua ihmiskansan ylle, kantautui pimeyden keskeltä tassujen kiivas rapsahtelu. Vanhempi koira siellä etsi sopivaa paikkaa heittää kuravellit ja löysikin…
Kun näet mut kylillä pirteänä, meikattuna ja hiukset siististi ponnarilla, tiedät melko varmasti sairaudellani olevan hyvän päivän. Tuolloin jaksan hymyillä, keskustella, viedä juttua eteenpäin ja olla kiinnostunut siitä, mitä sinulle kuuluu. Useimmiten, kun hiukset hapsottavat sinne sun tänne, paita saattaa olla likainen, naaman ainoa väri on punaiseksi lehahtanut ruusufinni ja katselen tiukasti maahan tai suoraan…
Mulla on reuma. On ollut jo 45 vuotta. Voisikin sanoa, että kokemusasiantuntijuutta siltä puolelta alkaa löytyä useammankin litran mitalla. Niin hyvässä kuin pahassa. Kun on sairas täällä terveiden valtakunnassa, tuntee olonsa toisinaan hyvin yksinäiseksi. Sen vuoksi tunsin löytäneeni ihan uuden maailman, kun bongasin Instasta ihmisiä, joilla kaikilla on jokin samantyyppinen – hyvin paljon elämää rajoittava,…
Joku saattaa muistaa, kun kirjoittelin viime vuoden puolella vatsaoireistani. Kurkkua polttavasta närästyksestä, joka toisinaan poltti tulitikkuja suolistonkin puolella – etenkin rasvaisen ruoan tai suuremman sokerimäärän jälkeen. Olin tuolloin jättänyt osan lempiruoistani pois ja kokeilin, josko se auttaisi edes vähän. Huomasin myös samoihin aikoihin jäykän rintarangan lisäävän närästysoireita. Mitä kipeämpi oli rintaranka, sitä enemmän vatsan puolella…
Tänään, tätä kirjoittaessani, on suuri osa suomalaisista lapsista palannut koronaeristyksestä koulumaailmaan. Meidän lapset jäivät kotiin. Jos olisin itse terve, olisivat meidänkin tenavat kirmanneet aamulla poikkeuksellisiin koulupäiviinsä ja olisin luottanut siihen, että heidät pystytään pitämään siellä kaikin järjestelyin mahdollisimman hyvässä turvassa. Toisinaan mielen päällä painaa tosi paljon ja tunnen syyllisyyttäkin niissä tilanteissa, kun lapset (ja mieskin)…
Jo aiemmin olen kirjoitellut täällä pari tekstiä sairaudestani. Mulla on nivelreuma, johon sairastuin lapsuusiässä, ollessani 1v 8kk vanha. Kun sain omat lapset ja he saavuttivat tuon iän, en voinut lakata hetkeen miettimästä, kuinka suuri henkinen kriisi sairastumiseni on täytynyt olla silloin vanhemmilleni. Itse en minkäänlaista suurempaa henkistä taistelua sairauden hyväksymisessä ole koskaan kokenut, sillä en…
Huomasin edellisiä kirjoituksiani selaillessani, etten ole kirjoittanut juuri mitään sairaudestani. Tämä johtuu varmaan suurilta osin siitä, että olen koittanut koko elämäni elää siten, kuin koko reumaa ei olisikaan. Kunnes tuli se päivä ettei sitä voinut fyysisesti olla enää huomaamatta. En tykkää vieläkään kertoa kenellekään sairastavani yhtään mitään, vaan otan asian esille vain silloin, kun on…