Joku saattaa muistaa, kun kirjoittelin viime vuoden puolella vatsaoireistani. Kurkkua polttavasta närästyksestä, joka toisinaan poltti tulitikkuja suolistonkin puolella – etenkin rasvaisen ruoan tai suuremman sokerimäärän jälkeen. Olin tuolloin jättänyt osan lempiruoistani pois ja kokeilin, josko se auttaisi edes vähän. Huomasin myös samoihin aikoihin jäykän rintarangan lisäävän närästysoireita. Mitä kipeämpi oli rintaranka, sitä enemmän vatsan puolella…
Avainsana: reuma
Konmarista Munmariksi
Konmaritin koronakaranteenin aikana lasten vaatekaapit. Lupasin palata täällä myöhemmin asiaan ja kertoa, kuinka hyvin järjestys on pysynyt yllä. Konmaritaittelu vie jokseenkin paljon aikaa verraten tapaan, jolla normaalisti viikkaan vaatteet. Normioloissa paidan pystyy taittelemaan edessään, omaa vartaloaan vasten – vaikka kuinka pienessä tilassa. Konmaritaitteluun tarvitsee aina jonkinlaisen tason, että pääsee kääntelemään esim. puseroiden hihat niin, että…
Share this:
Kaikki putkeen
Tiedätkö sen aamun, kun kaikki menee juuri niin kuin et suunnitellut? Mulla on sellainen tänään. Ja karman parhaana ystävänä osaan ennustaa saman menon jatkuvan iltaan saakka. Ei tässä mitään mittavan suurta, maailmaa kaatavaa harmia ole onneksi ollut, enemmänkin kaikkea pientä. Mutta kyllä se pienikin pystyy ihan kivasti vaikeuttamaan tavallisen päivän läpivetoa. Oman olotilani alasajo alkoi itseasiassa…
Share this:
Piti tulla puvuntakki, tulikin tissiliivit
Niin ne suunnitelmat muuttuu. Olen koittanut kohottaa muutaman viikon ajan peruskuntoa. Ihan vaan lenkkeilemällä enemmän, pyöräilemällä ja tekemällä kolmesti viikossa tunnin jumpan venyttelyineen. Aloitus on ollut hyvä ja tuloksiakin on jo tullut paremman jaksamisen merkeissä, mutta joskus elämä heittää erän shaibaa tavoitteiden tuulettimeen. Silloin on vaikeaa taas tsempata itsensä uuteen vauhtiin. Niin kävi tällä viikolla….
Share this:
Vipinää kotinurkissa
Tänään, tätä kirjoittaessani, on suuri osa suomalaisista lapsista palannut koronaeristyksestä koulumaailmaan. Meidän lapset jäivät kotiin. Jos olisin itse terve, olisivat meidänkin tenavat kirmanneet aamulla poikkeuksellisiin koulupäiviinsä ja olisin luottanut siihen, että heidät pystytään pitämään siellä kaikin järjestelyin mahdollisimman hyvässä turvassa. Toisinaan mielen päällä painaa tosi paljon ja tunnen syyllisyyttäkin niissä tilanteissa, kun lapset (ja mieskin)…
Share this:
Jännittää!!
Kyyneliin astihan se meni. Sen uuden lääkkeen aloitus. Oon täällä tänä aamuna itkenyt ihan huolella pelosta, turhautumisesta ja valintojen pakosta. Harmituksesta ja vihastakin. Siitä, kun ei oikeastaan ole edes olemassa todellisia vaihtoehtoja tähän hetkeen. Mun sairaus (reuma) on jatkuvasti aktiivinen. Ei mitenkään invalidisoivalla tavalla, mutta aktiivinen kuitenkin. Nivelet turpoilevat aika ajoin rasituksen seurauksena ja koko…
Share this:
100 postausta unelmaa!
Tässä se nyt on. Mun sadas teksti. Ensimmäinen asettamani virstanpylväs blogimaailmassa tuli täyteen tämän myötä. Kun viime vuoden huhtikuussa aloitin blogini, päätin aluksi kirjoittaa joko vuoden tai sata tekstiä ja katsoa sitten jatkanko enää. Yllättävän nopeaan kirjoituksia on kasaantunut, vaikka välillä päässä ei ole pyörinyt ajatuksen ajatusta seuraavasta aiheesta. Onneksi turhan pitkiä ideattomia kausia ei…
Share this:
Kasvot reumalle
Jo aiemmin olen kirjoitellut täällä pari tekstiä sairaudestani. Mulla on nivelreuma, johon sairastuin lapsuusiässä, ollessani 1v 8kk vanha. Kun sain omat lapset ja he saavuttivat tuon iän, en voinut lakata hetkeen miettimästä, kuinka suuri henkinen kriisi sairastumiseni on täytynyt olla silloin vanhemmilleni. Itse en minkäänlaista suurempaa henkistä taistelua sairauden hyväksymisessä ole koskaan kokenut, sillä en…
Share this:
Mitä jos se olisinkin minä?
Huomasin edellisiä kirjoituksiani selaillessani, etten ole kirjoittanut juuri mitään sairaudestani. Tämä johtuu varmaan suurilta osin siitä, että olen koittanut koko elämäni elää siten, kuin koko reumaa ei olisikaan. Kunnes tuli se päivä ettei sitä voinut fyysisesti olla enää huomaamatta. En tykkää vieläkään kertoa kenellekään sairastavani yhtään mitään, vaan otan asian esille vain silloin, kun on…
