hyvinvointi

Syö tulehdus pois

Joku saattaa muistaa, kun kirjoittelin viime vuoden puolella vatsaoireistani. Kurkkua polttavasta närästyksestä, joka toisinaan poltti tulitikkuja suolistonkin puolella – etenkin rasvaisen ruoan tai suuremman sokerimäärän jälkeen. Olin tuolloin jättänyt osan lempiruoistani pois ja kokeilin, josko se auttaisi edes vähän.

Huomasin myös samoihin aikoihin jäykän rintarangan lisäävän närästysoireita. Mitä kipeämpi oli rintaranka, sitä enemmän vatsan puolella poltti. Etenkin, jos sattui nojaamaan selän kipeän paikan vaikkapa tuolin kaiteeseen ja oli juuri syönyt. Se aiheutti valtaisan huonon olon ja aallon lailla leviävän poltteen vatsan puolelle.

No, närästys jatkuu. Välillä suuremmalla mittakaavalla, toisinaan pienemmällä. Jos olen fiksu ja osaan pidättäytyä liiemmältä herkuttelulta, voin paljon paremmin ja pystyn syömään niitäkin ruokia maltilla, jotka muuten aiheuttaisivat vatsaoireita. Tällä konstilla olen saanut mm. rakastamani omenan ja ruisleivän takaisin repertuaariin. Jos taas olen pullamaha-sokerimonsteri, kärsin huonovointisuudesta, röyhtäilystä ja vatsanpoltoista monta kertaa päivässä sekä seison peilin edessä kiroamassa omaa selkärangattomuuttani.

Olen tässä viime närästyskirjoitukseni jälkeen opetellut taas hiukan lisää kuuntelemaan itseäni. Ja samalla elänyt todeksi Paula Heinosen oppeja. Hän on ollut yhdeksänkymmentäluvun alusta saakka edelläkävijä siinä, mikä on pikkuhiljaa alettu muuallakin havaita. Siinä, että suolistolla on huomattavan suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille.

Mietitäänpä tähän väliin hetki, kuinka paljon p**kaa me sinne kehomme toisiin aivoihin, suolistoon, lykkäämmekään viikkojen ja vuosien sisään. Prosessoidun ruoan, sokerin, suolan, alkoholin ja monen muun pahiksen muodossa. Ihminen suorastaan myrkyttää itseään ja kutsuu sitä hemmotteluksi tai nautiskeluksi. (Kun vatsaa lopulta polttaa, on siitä nautinto kaukana). Ja mikä kamalinta – siihen samaan väärään opetamme lapsiamme.

Monissa juhlissa (samoin, kuin vieraisilla kahvipöydässä), on tarjolla usein kahdeksaa sokerimättöä ja paria suolaista. Ja suolaiset ovat vielä monesti pasteijoita tai muita rasvaisia piirakoita. Muistan omasta lapsuusajastani kahvipöydän valmiit voileivät. Joita oli lautasilla kasakaupalla. Vaaleissa leivissä oli kinkkua, juustoa, salaattia, kurkkua ja tomaattia. Ruisleivissä meetwurstia tai kinkkua, toisinaan silliä, joskus kananmunaa. Ja kaikissa koristeina persiljaa. Nämä hävisivät aina nopeasti, eikä niitä tainnut koskaan jäädä edes iltapalalle.

Noihin aikoihin kaupan karkkivalikoima mahtui pariin hyllyyn, megapusseja ei tunnettu ja pakettijätskin kanssa syötiin marjoja tai hedelmiä. Noiden vuosien herkuttelusta voisi ottaa jotain takaisin näihin päiviin. Kun markettien hyllyt eivät pursunneet valmisherkkuja ja suuri osa tarjottavista piti valmistaa itse, tuli tehtyä värikkäämpää – ja samalla myös terveellisempää.

Olin kerran Paula Heinosen luennolla (suosittelen!) ja kävin myös yhden hänen verkkokurssinsa. Tuolloin mulle avautui selkeästi ruokavalion merkitys oman sairauteni (reuman) hoidossa. Tästä olen saanut hyviä kokemuksia vatsavaivojenikin kanssa.

Heinonen selitti jo vuosia sitten, että osa sairauksista saa alkunsa suolistosta. Hänen juttujaan vähäteltiin pitkään ja pidettiin enemmänkin huuhaa-tietona, vaikka jo antiikin Kreikan lääkäri Hippokrates vannoi samaa. Hippokrateen suusta on myös kuolematon lause ”Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi”. Tämä on helppo uskoa, kun pelkästään ruokavaliota parantamalla, omat niveltulehdukseni vähenevät silmissä ja tulen toimeen pienemmällä särkylääkemäärällä. Jos taas vedän överit sokeria, nivelet keräävät nestettä ja koko kroppa on kankea ja särkee. Miten ihmeessä?

Yksinkertaisimmillaan voidaan kuvitella, että kun suolisto voi hyvin, se on ehjä. Tulehduksellinen, sairas suolisto ”vuotaa”. Soluseinämässä on ikäänkuin pieniä rakoja, joista suolen sisällä kulkevia partikkeleita pääsee muualle elimistöön. Jonne ne eivät kuulu ja jossa ne sitten aiheuttavat sairauksia.

Paula Heinonen lohduttaa aina, ettei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikka ruokatavat olisivatkin ihan hunningolla ja suolisto sen takia mutkalla. Ihmisen suolisto on levitettynä jalkapallokentän kokoinen (!!!) ja suolinukka uusiutuu kerran viikossa. Mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuden oloonsa on siis roppakaupalla.

Itse olen saanut jo pienillä ruoka-ainepudotuksilla (sokeri, vehnä) tuloksia. Vatsaoireet ovat helpottaneet. Samoin nivelturvotukset. Ja kuulostaa hassulta, mutta kun syö hyvin, keho oppii pyytämään terveellistä ruokaa. Kun parin viikon karkkilakon jälkeen tuodaan eteen mokkapala sekä ruisleipä salaatilla ja kurkulla, valitsisin useimmiten leivän. Kroppa alkaa karsastaa herkkuja ja sitten, kun niitä tekee oikein mieli, ei jaksakaan kuin palan.

Onko sullakin vaikeuksia syödä kuusi kourallista kasviksia ja hedelmiä päivässä? Instaan ja Faceen laitoinkin jo oman vinkkini herkku- ja HeVi-päiväkirjasta. Jos saat motivaatiota asioiden listaamisesta (kuten minä), merkkaa vaikka vihkoon kahden viikon ajan (päivittäin) kaikki syömäsi hedelmät, marjat ja vihannekset. Sellaiset, mitä syöt ihan silkkana. Esim. höyrytettyinä, keitettynä, raastettuna, paloina.

Vastapainoksi voit merkitä myös herkut. Kaikki, mikä on näkyvää sokeria (esim. pullat, piparit, jätskit ja karkit). Tässä listauksessa ei kannata hifistellä piilosokerin kanssa.

Kahdessa viikossa näkee jo hyvin, missä on parannettavaa ja kuinka paljon niitä värejä tuleekaan oikeasti syötyä.

Omaan ruokailuun kannattaa panostaa. Kun syön huonosti (epäsäännöllisesti, välittämättä lautaselliseni terveellisyydestä), olo on turvonnut ja nuupahtanut. Sokeria tekee mieli koko ajan ja väsymys kannustaa tekemään huonoja valintoja. Huono ruokailu vaikuttaa todella paljon myös vatsan toimintaan. Jopa unen laatuun!

Tähän samaan yhteyteen pitää sanoa, että jos olisin kuullut ruokavalion ihoa parantavasta vaikutuksesta teini-iässä, jolloin kamppailin aknea vastaan, olisin varmasti tarttunut siihenkin oljenkorteen ja kokeillut. Kasvisten lisääminen ja sokerin sekä vehnän pois jättäminen tunkee ensin kaiken roskan pois elimistöstä. Naama kukkii viikon päivät aivan antaumuksella, jonka jälkeen se alkaa hiljalleen heleytyä. Kannattaa testata, vaikkei iho-ongelmia olisikaan.

Ja tässäkin maltti on valttia. Kun antaa uudelle aikaa neljä viikkoa, niin tulokset alkavat puhua puolestaan. Sen jälkeen, kun tottuu edes hiukan puhtaampaan ruokavalioon, tuntuu todella tunkkaiselta palata herkkujen pariin. Jotka kaiken muun pahan lisäksi saavat aikaan todella raskaan olon.

Uutta viikkoa valloittamaan, Erja

P.S. Äääk! Saan ekan koronarokotukseni ylihuomenna! Jännittää niin!

FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

You may also like...

Vastaa