Henki taitteli lapasen ja työnsi sen kannuun sisälle. -Haluan antaa sinulle vastalahjan, se sanoi. -Saat kaksi… Ei. Yhden toiveen lisää. Mutta se täytyy esittää heti. Tässä ja nyt. -Entä keskiyö? Vili kysyi ihmeissään. -Luulin, että kaikki toiveet pitää kertoa silloin. -Se oli pelkkää höpölöpöä, Utu hihitti. -Sama se milloin toiveensa esittää. Minusta on vain…
Päästyään kotiin, Vili paineli suoraan huoneeseensa. Hän hankasi kannun kyljen melkein puhki kutsuessaan henkeä näkyviin. -Hahaa! Utu huudahti syöksyessään vauhdilla paikalle. -Kuka täällä onkaan? Tunnettu lapsitähti! Utu oli taikonut päälleen Vilin kuvalla varustetun paidan. -Ole hiljaa, Vili pyysi vaisusti. -Inhoan tätä. Ei ole kivaa olla suurennuslasin alla koko ajan. En pysty tekemään mitään rauhassa. Utu…
Koulun jälkeen Vili meni Petelle kylään. Matkalla he poikkesivat kauppaan. Joukko Vilin faneja seurasi heitä ja tunki itsensä mahdollisimman lähelle idoliaan. Lopulta Vili suuttui. Hän yritti valita irtokarkkeja, mutta joku nyki koko ajan hänen hihaansa päästäkseen yhteiskuvaan. -Menkää muualle! hän karjaisi. -Antakaa meidän olla rauhassa! Se, joka ottaa seuraavan kuvan saa… joutuu… menee… Vili takelteli…
Kolme tuntia myöhemmin Vili oli jo korviaan myöten täynnä kuuluisuutta. Televisioryhmä kotiportilta oli tullut kouluun ja kamera seurasi häntä joka paikkaan. Kun hän potkaisi futiksen omaan maaliin ja vastapuoli voitti, se kuvattiin. Kun hän piirsi vahingossa kestotussilla älytauluun ja opettaja suuttui, se kuvattiin. Kun hän kaivoi nenää välitunnilla ja pyyhki saaliinsa koulun seinään, se kuvattiin….
Puoli tuntia myöhemmin Vili astui ovesta pihalle. Hän kohensi ryhtiään, pörrötti hiuksiaan ja veti itsevarman hymyn kasvoilleen. Hitaasti hän lähti kävelemään kohti porttia, poseeraten samalla kuvaajille eri kulmista. -Niin siistiä, hän kuiskasi itselleen. -Tällaista on siis olla ihan oikea julkkis! Kun Vili pääsi portille, hän sai mikrofonin eteensä. -Huomenta Vili! Nukuitko hyvin? lipevästi hymyilevä toimittaja…
Oli yö. Kello löi kaksitoista. Vili katseli toiveikkaana huoneensa katossa hehkuvia tähtitarroja. -Toivon olevani kuuluisa, hän kuiskasi. Tämä toive oli viimeinen. Jos se onnistuisi, Vili saisi elää loppuikänsä makeaa elämää. Autonkuljettajia, ihailijoita, ilmaisia matkoja, lahjoja… -Siitä tulee eeppistä, Vili huokaisi vielä ennen nukahtamistaan. Aamulla Vili heräsi kirkkaaseen välähdykseen. -Loistavaa, hän mutisi ryömiessään esiin peiton alta….
Utu katsoi Viliä kiinnostuneena. -Sinä olet kyllä aikamoinen tuuliviiri, se sanoi. -Haluat yhtä ja haluat toista, mutta et koskaan ole tyytyväinen mihinkään. Mahdatko itsekään tietää mitä tahdot? Vili kimmastui. -On sinun syysi, etten ole tyytyväinen! hän huusi Utulle. -Sinun piti vain järjestää minulle hyvää, makeaa ja herkkua, mutta saitkin aikaan rehtorin puhuttelun ja kotiarestin! Milloin…
Äiti haki jääkaapista upean kinuskikakun ja tömäytti sen pöydälle. Siitä oli lohkaistu juuri samankokoinen siivu, joka komeili Vilin lautasella. Myös laatikossa oleva pikkupullapussi oli avattu sivusaumasta. -Sinä otat ilman lupaa ja oletat, että minä uskon satusi taioista! äiti ärähti. -Ota ryöstösaaliisi mukaan ja mene huoneeseesi! Olet tämän illan kotiarestissa, eikä sinulla ole mitään asiaa huomenna…
Kun Vili pääsi kotiin hän oli väsynyt. Nälkä kurni vatsassa ja hänellä oli huono olo kaikesta makeasta. Hän haisteli nautiskellen keittiöstä kantautuvaa tuoksua. Lihapullia ja muusia. Ne maistuisivat nyt erinomaisesti. Vili kiiruhti pöytään ja tarttui kauhaan. Hän mätti lautaselleen suuren kasan muusia. Sen viereen hän asetti viisi lihapullaa ja porkkanaraastetta. Vielä lasi vettä ja hän…
Kello kolme Vili laahusti takaisin kotiinpäin. Hän oli kiukkuinen kuin ampiainen. Miksi rehtori oli uskonut rouva Harppia eikä häntä? Vilihän oli lahjakas oppilas, jonka rehtori oli vastikään vapauttanut peruskoulusta ja antanut vielä kultaisen vadinkin. Nyt Vili oli saanut kuulla, että opettaja ja rehtori olivat häneen pettyneitä ja että tämä saisi olla viimeinen vale. Seuraavasta kerrasta…