Jos Agatha Christie on ikuinen idolini ulkomaisten kirjailijoiden joukosta, tässä on se kotimainen: Anni Polva. Oikealta sukunimeltään Polviander. Luin jo ala-asteella kaikki Tiina-kirjat useamman kerran. Ja ette uskokaan miten iloinen yllätys kutosluokkalaiselle oli, kun tajusin aikuisten puolelta löytyvän vielä Polvan kirjoittamia rakkausromaaneja hyllyn täydeltä! Kaikki ennestään minulle tuntemattomia! Elämä ja teokset Juha Hurmeen kirja ”Suomen… Continue reading
Agatha Christie. Dekkaristien kuningatar. Legenda. Oma idolini jo teinistä saakka. Olen lukenut lähes jokaikisen Christien dekkarin. Täytyy sanoa lähes, sillä aina jostain livahtaa esiin jokin ennennäkemätön novellikokoelma tai vastaava, josta en ole kuullutkaan. Mutta asiaan. Lopettelin juuri tänä aamuna Marie Benedictin kirjoittaman, kaksijakoisia tunteita herättäneen kirjan Agatha Christien arvoitus. Teoksessa yritetään selvittää fiktion keinoin Agathan… Continue reading
Kun kuulee termin ”kirjallisuuden klassikko”, useimpien katse tuppaa lasittumaan. Mieli piirtää sekunnissa esiin listan stereotypioita. Tylsä. Pölyinen. Vaikeaselkoinen. Ja siksi luotaantyöntävä. Noloa tunnustaa, mutta olen kuulunut suurimman osan elämästäni juuri tuohon joukkoon, niin himolukija kuin olenkin. Kun vasta myöhemmällä iällä aloin oikeasti tutustua klassikkolistoihin, huomasin kuitenkin lukeneeni niistä jo muutaman – edes tietämättä niiden kuuluvan… Continue reading
Charlestonmekot. Pitkät helmikaulanauhat. Otsapannat. Jazzklubit. Saksofoni. Flapper-tytöt. Tanssirevyyt. Avoautot. Jo pelkät sanat saavat olon autuaaksi. Sielussani on ollut ikiajat oma sopukkansa 1920-luvulle, jota myös iloiseksi vuosikymmeneksi kutsutaan. En tiedä mikä tuossa ajanjaksossa kiehtoo niin voimakkaasti, mutta olen kuullut sen kutsun ihan nuoresta saakka. Muistan katselleeni jossakin vaiheessa televisiosarjaa ”The House of Eliott”, jonka tapahtumat sijoittuivat… Continue reading
Joulu + dekkari = mulle aina ihan vastustamaton yhdistelmä. Ja kun se tulee vielä näin kauniin kiiltävässä paketissa, on kyseessä ihan ohittamaton paikka! ”Murha jouluostoksilla”, kutsuu seitsemän vierasta vanhan tavaratalon järjestämään VIP-tilaisuuteen, jota isännöi liikkeen erikoinen johtaja Monty Verity. Aattoillan kierros talon kerroksissa voi alkaa, kun huumaavan makeat alkujuomat on nautittu ja kännykät kerätty kaikilta… Continue reading
Katselin Nälkäpeli-leffat ekan kerran kymmenisen vuotta sitten. Silloin ne jäivät jotenkin kaukaisiksi, enkä päässyt ihan jyvälle koko jutusta. Homma näyttäytyi yltiöraakana versiona Big Brotherista, jossa päiväkirjahuoneessa valittamisen sijaan viritettiin toisille tappavia ansoja peliareenalla. Menneellä viikolla katselin uudemman kerran nuo kaikki neljä elokuvaa sekä viimeisimpänä (2024) tehdyn pätkän Balladi laululinnuista ja käärmeistä. Tuo viimeisin osa on… Continue reading
Voi kuinka piristävää! Neiti Marple ja Jessica Fletcher ovat saaneet hauskaa seuraa! Ihanat seniorit Richard Osmanin kirjoittama Torstain murhakerho-sarja kokoaa yhteen neljä Coopers Chasen seniorikylässä asuvaa eläkeläistä, joiden erikoisena harrastuksena on kokoontua torstaisin selvittelemään ratkaisemattomia murhia. Mies joka kuoli kahdesti-tarinan tapahtumat aloittaa yhdelle murharyhmän jäsenelle lähetetty kirje. Kyseessä on vierailukutsu, jonka on allekirjoittanut tuttu mies.… Continue reading
”Voitteko kuvitella? Luulisi, että kuka tahansa mies, joka päättää jättää vaimonsa ja lapsensa kohtalon huomaan, olisi tarpeeksi kunniakas valitakseen sopivamman metodin. Kenties myrkyn, kuten se kreikkalainen filosofi. Sokrates, eikö? Hän joi myrkkyä, minkä ansiosta kuolema oli oikein kunniallinen. Käsittääkseni hän oli loppuun saakka ihailijoidensa ympäröimä.” ”Myrkkykatkoa”, Vera-täti sanoi hyväksyvästi. ”Neuvoisin kaikkia itsemurhaa hautovia miehiä etsimään… Continue reading
Lähes jokainen tietää kuuluisan etsivän, Sherlock Holmesin ja hänen oikean kätensä tohtori Watsonin. Siksi nolottaa hiukan tunnustaa, etten vielä viikko sitten olisi osannut kertoa, kuka nuo tarinat on alunperin kirjoittanut. No. Nyt tiedän ja kerron sen sullekin. Arthur Conan Doyle. Jep. Lopettelin eilen kirjan, jonka päähenkilö oli tismalleen samanniminen. Ja herttinen, että mulla meni lähes… Continue reading
Sirpa Waltonin kirjoittama Perhosluodon runotyttö kaupungissa, on jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle Perhospäiväkirjalle. Tarina alkaa kauniisti kuvatulla takaumalla lapsuuteen. Pieni tyttö on retkellä vanhempiensa kanssa ja tapaa kukkaniityllä leikkiessään ikäisensä pojan. Kohtaaminen on nopea kuin perhosen lento, mutta myöhemmin käy ilmi, että tapaus on silti jäänyt kiusaamaan pojan mieltä. Vielä nuoruudessakin hän muistelee tuota hetkeä… Continue reading
