”Voitteko kuvitella? Luulisi, että kuka tahansa mies, joka päättää jättää vaimonsa ja lapsensa kohtalon huomaan, olisi tarpeeksi kunniakas valitakseen sopivamman metodin. Kenties myrkyn, kuten se kreikkalainen filosofi. Sokrates, eikö? Hän joi myrkkyä, minkä ansiosta kuolema oli oikein kunniallinen. Käsittääkseni hän oli loppuun saakka ihailijoidensa ympäröimä.”
”Myrkkykatkoa”, Vera-täti sanoi hyväksyvästi.
”Neuvoisin kaikkia itsemurhaa hautovia miehiä etsimään myrkkykatkoa”, Flora sanoi.
”Loistava ehdotus”, hänen äitinsä vahvisti. ”Tai kenties ylimääräinen annos laudanumia. On olemassa lukuisia tapoja päättää päivänsä niin, ettei palvelijoiden tarvitse kuurata joka paikkaa, ennen kuin omaiset voivat tulla jättämään jäähyväiset.”
Jos pidät vanhojen aikojen seurapiiritunnelmasta, dekkareista ja hersyvän nokkelasta huumorista, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän kirjaan!
Lynn Messinan kirjoittama ”Murha paremmissa piireissä”, on avausosa Beatrice Hyde-Clare ratkaisee-sarjalle, jota on ehtinyt kertyä jo kaikkiaan kymmenen opuksen verran. Yhdestoista osa ”Pahaenteinen palatsi”, ilmestyy suomennettuna tämän vuoden syyskuussa. (Tuskin maltan odottaa!)
”Murha paremmissa piireissä” johdattaa lukijan Skiffingtonin kartanoon, jonne isäntäväki on kutsunut joukon tuttaviaan pidemmälle vierailulle.
Tarinan päähenkilö, 26-vuotias Beatrice Hyde-Clare, on saapunut kartanoon tätinsä seurassa. Sattuman kautta hän ajautuu keskellä yötä etsimään lukemista kirjastohuoneeseen, mutta löytääkin kirjan sijaan maassa makaavan ruumiin. Ja kas kummaa! Ruumiin vierellä seisoo besserwisser-mies, jota Beatrice on inhonnut vierailun ensi hetkestä saakka.
Beatrice haluaisi jäädä tutkimaan outoa tilannetta, mutta ärsyttävä mies ajaa hänet lipevin sanakääntein nukkumaan. Seuraavana aamuna Beatrice ei ole pysyä nahoissaan, kun hän kuulee miehen kertoneen muille vieraille kyseessä olevan selvästi itsemurhan. Kukaan ei ota henkeä itseltään lyömällä takaraivoonsa kynttilänjalalla, Beatrice pohtii ja alkaa kaikessa hiljaisuudessa selvitellä asioita.
Lumouduin jo kannesta, jossa on mielestäni suloista vanhan ajan henkeä henkilösiluetteineen kaikkineen. Myös kirjasin on kuin luotu tähän tunnelmaan ja sama tyyli jatkuu saumattomasti lukunumeroinnissa.
Juoni oli mukavan väljä ja hahmoista sai irti paljon muutakin kuin pelkkää tapauksen ratkomista. Ikimuistoisimmat henkilöt olivat Bean Vera-täti, joka oli kuorrutettu päästä varpaisiin käytössäännöillä ja etiketillä sekä eteerinen, nuori kaunotar neiti Otley, jonka maailma pyöri hänen oman erinomaisuutensa ympärillä.
Teksti on vaivatonta lukea ja tilanteet etenevät sopivaa tahtia ilman turhanpäiväistä jaarittelua. Bonuksena eliittinaisten oi niin hurmaavan pinnallinen suhtautuminen kauheisiin asioihin kääntyi monin paikoin hauskasti huumoriksi (mm. alussa oleva lainaus).
Oikein viihdyttävä sarja, jota aion ehdottomasti jatkaa. Suosittelen todella!
Halein, Erja