Charlestonmekot. Pitkät helmikaulanauhat. Otsapannat. Jazzklubit. Saksofoni. Flapper-tytöt. Tanssirevyyt. Avoautot. Jo pelkät sanat saavat olon autuaaksi. Sielussani on ollut ikiajat oma sopukkansa 1920-luvulle, jota myös iloiseksi vuosikymmeneksi kutsutaan. En tiedä mikä tuossa ajanjaksossa kiehtoo niin voimakkaasti, mutta olen kuullut sen kutsun ihan nuoresta saakka. Muistan katselleeni jossakin vaiheessa televisiosarjaa ”The House of Eliott”, jonka tapahtumat sijoittuivat…
Siitä on nyt lähestulkoon vuosi, kun matkasin WSOY:lle allekirjoittamaan elämäni ensimmäisen kustannussopimuksen. Kyseessä oli lastenkirja, joka ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. No. Homma edistyy upeaa vauhtia. Lähetin käsiksestä eilen kustantamoon viimeisen, editoidun version tarkastettavaksi. Tänään sain viestin, että teksti on valmis ja siirtyy nyt kuvittajan pöydälle. Olo on yhtä aikaa onnellinen, kiitollinen, nöyrä ja jännittynyt. Oma…
Kapteenin lokikirja. Päivä 5. Laivastomme ajautui vuodenvaihteessa väijytykseen. Olemme nyt ajelehtineet viisi päivää holtittomasti valtaisalla koronamerellä, emmekä ole onnistuneet löytämään oikeaa suuntimaa sankan aivosumun keskellä. Miehistöä kaatuu sänkyihin koko ajan vain enemmän, sairastupa täyttyy ja komentosilta on kovin hiljainen. Tänään täytämme aluksen ruokavarastot, jonka jälkeen siirrymme hetkeksi automaattiohjaukselle. Käytiin mieheni kanssa Nokia-areenalla Ismo Leikolan keikalla,…
(Tylsä) järki sanoo, että tänään kello 0.00, keskiviikko vaihtuu vain torstaiksi. Sama järki vihjaa, ettei tänäkään vuonna kello 0.00 ilmesty jostain taikatomua, joka pyyhkii maailman huolet pois, tekee kaikista onnellisia ja järjestää sekaiset kaapit aamuun mennessä. Silti järjen takana voltteja heittää riemukas toivo, joka on asettunut jo hyvissä ajoin jonoon uuden vuoden oven taa. Toivo…
Seuraavana päivänä Vili ojensi kannun mummille joululahjaksi. -Voi kuinka kaunis! mummi ihasteli. -Tämä pääsee kunniapaikalle olohuoneen hyllyyn. Vili katsoi tyytyväisenä, kun kannu nostettiin kaapin päälle. Kukaan ei tiennyt sen salaisuutta. Mummilassa Utu saisi nukkua seuraavat vuodet kaikessa rauhassa. Kenenkään häiritsemättä. Illalla Vili lähti takaisin kotiin. Mummi järjesteli olohuonettaan ja pysähtyi hetkeksi katselemaan kaapin päällä olevaa…
Henki taitteli lapasen ja työnsi sen kannuun sisälle. -Haluan antaa sinulle vastalahjan, se sanoi. -Saat kaksi… Ei. Yhden toiveen lisää. Mutta se täytyy esittää heti. Tässä ja nyt. -Entä keskiyö? Vili kysyi ihmeissään. -Luulin, että kaikki toiveet pitää kertoa silloin. -Se oli pelkkää höpölöpöä, Utu hihitti. -Sama se milloin toiveensa esittää. Minusta on vain…
Päästyään kotiin, Vili paineli suoraan huoneeseensa. Hän hankasi kannun kyljen melkein puhki kutsuessaan henkeä näkyviin. -Hahaa! Utu huudahti syöksyessään vauhdilla paikalle. -Kuka täällä onkaan? Tunnettu lapsitähti! Utu oli taikonut päälleen Vilin kuvalla varustetun paidan. -Ole hiljaa, Vili pyysi vaisusti. -Inhoan tätä. Ei ole kivaa olla suurennuslasin alla koko ajan. En pysty tekemään mitään rauhassa. Utu…
Koulun jälkeen Vili meni Petelle kylään. Matkalla he poikkesivat kauppaan. Joukko Vilin faneja seurasi heitä ja tunki itsensä mahdollisimman lähelle idoliaan. Lopulta Vili suuttui. Hän yritti valita irtokarkkeja, mutta joku nyki koko ajan hänen hihaansa päästäkseen yhteiskuvaan. -Menkää muualle! hän karjaisi. -Antakaa meidän olla rauhassa! Se, joka ottaa seuraavan kuvan saa… joutuu… menee… Vili takelteli…
Kolme tuntia myöhemmin Vili oli jo korviaan myöten täynnä kuuluisuutta. Televisioryhmä kotiportilta oli tullut kouluun ja kamera seurasi häntä joka paikkaan. Kun hän potkaisi futiksen omaan maaliin ja vastapuoli voitti, se kuvattiin. Kun hän piirsi vahingossa kestotussilla älytauluun ja opettaja suuttui, se kuvattiin. Kun hän kaivoi nenää välitunnilla ja pyyhki saaliinsa koulun seinään, se kuvattiin….
Puoli tuntia myöhemmin Vili astui ovesta pihalle. Hän kohensi ryhtiään, pörrötti hiuksiaan ja veti itsevarman hymyn kasvoilleen. Hitaasti hän lähti kävelemään kohti porttia, poseeraten samalla kuvaajille eri kulmista. -Niin siistiä, hän kuiskasi itselleen. -Tällaista on siis olla ihan oikea julkkis! Kun Vili pääsi portille, hän sai mikrofonin eteensä. -Huomenta Vili! Nukuitko hyvin? lipevästi hymyilevä toimittaja…