-Taasko sinä? henki kiukkusi nähdessään Vilin. -Eikö täällä saa koskaan enää nukkua? -Minä haluan, että peruutat koulutaian, Vili pyysi. Utu katsoi häneen silmät suurina. -Että mitä?! se karjaisi. -Muistaakseni sanoin, ettei toiveita voi peruuttaa. -Teen mitä vain, Vili aneli. -Täytyyhän jokin keino olla. -No jaa, Utu sanoi pehmeämmin ja hieroi otsaansa. -Kuulin kyllä kerran eräästä…
Meni viikko. Meni toinen. Kun kolmannen viikon maanantai valkeni harmaana ja loskaisena, Vili potkaisi sängynjalkaa. -On satanut siitä saakka, kun kouluni loppui, hän marmatti. -Yhtenäkään päivänä en ole päässyt ulos leikkimään! Sitä paitsi kenen kanssa hän olisi leikkinyt? Kaikki kaverit olivat arkisin koulussa. Ja koulun jälkeen he tekivät läksyjä tai lukivat kokeisiin. Vili oli aina…
Kun olin nuori aikuinen, ajattelin säälinsekaisella kauhulla viisikymppisiä ihmisiä. Miten he olivatkaan niin väsyneitä, ilottomia, inhosivat töitään ja valittivat sarkasmin säestämänä kaikesta. Itse tunsin vasta vapauden ensimmäiset tuulet siipien alla ja tuntui, että ne kantaisivat maailman ääriin ja kaikenmaailman ihmetekoihin. Minusta ei koskaan tulisi väsynyttä aikuista, ajattelin. Ja kuinka sitten kävikään? Pakko myöntää, että maailma…
Vili hyppeli jännittyneenä pihalle. Hän pelästyi, kun suuri konfettitykki pamautti hänen päälleen valtavan kasan kiiltävää paperisilppua. -Hän tuli! Hän on täällä! käsityönopettaja Kässäri kimitti rehtorille. Vili huomasi koko koulun kerääntyneen paikalle. Opettajat hymyilivät jonossa maireina ja rehtori Pääjehu piteli käsissään kultaista vatia. Rehtori rykäisi ja sanoi mikrofoniin: -Hyvä koulun väki ja erityisesti hyvä Vili! Opettajasi…
Seuraavana iltana Vili makasi jälleen sängyssään. Hän oli vetänyt peiton leukaansa saakka ja tuijotti kellon viisareita. Enää puoli minuuttia ja hän saisi uuden toiveen. Kun kello raksahti puolenyön kohdalle, Vili sanoi: -Toivon, ettei minun tarvitsisi käydä koulua enää koskaan. Sitten hän sulki silmänsä. Mitään ei kuitenkaan tulisi tapahtumaan ennen aamua. Maanantaiaamu koitti. Herätyskello soi seitsemältä….
Kiukusta pihisten Vili nappasi hankaussienen käteensä ja pyyhkäisi sen kannussa olevan tahran yli. -Auts! Korvani! kuului kannun uumenista. Hetkeä myöhemmin Utu kiemurteli ulos asunnostaan. -Kas. HÄIRIKKÖ, se totesi haukotellen. -Jos tulit kiittämään toiveesi toteuttamisesta, saanen pyytää sinua saapumaan myöhemmin uudelleen. Työaikani alkaa vasta kahden tunnin kuluttua. -Kiittäminen ei tullut ensimmäisenä mieleen, Vili kivahti. -Kertoisitko…
Vili pinnisteli pysyäkseen hereillä. Vuorokausi vaihtuisi minuutin kuluttua ja hänen ensimmäinen toiveensa oli jo valmiina. Kello liikkui piinallisen hitaasti, mutta viimein kummatkin viisarit seisoivat kahdentoista päällä. -Toivon, että saisin uusimman ja hienoimman puhelimen, Vili sanoi ääntäen mahdollisimman hitaasti ja selkeästi. Hän istui peittonsa alla ja vilkuili odottavana ympärilleen. Mitään ei tapahtunut. Henki loisti poissaolollaan, eikä…
Vili kumartui posket hehkuen lähemmäs tuota kummallista olentoa. –Sääntö numero yksi, Utu julisti juhlallisesti. -Jokainen toive saa koskea vain itseäsi. Sääntö numero kaksi. Lisätoiveita tai rahaa ei voi toivoa. Sääntö numero kolme. Kaikki toiveet pitää esittää kahden kuukauden sisällä. Utu katsoi epätoivoisen näköisenä ylöspäin. -Jos aikarajaa ei ole, ihmiset raapivat päätään toivomustensa kanssa vuosikaudet. Usko…
-Kumartakaa edessäni! Minä olen kannun henki! olento julisti mahtavalla äänellä ja teki maagisia liikkeitä käsillään. -Tulin aiheuttamaan kaaosta ja turmelemaan mielenne, se höpötti, kunnes ratkesi hulvattomaan nauruun. Vili katseli suu auki, kun hahmo kieri lattialla ja koetti puhua hihityksensä lomasta. -Olisit… nähnyt… itsesi! se ulvoi naurusta ja takoi nyrkkejään mattoon. -Tuo kaikki soopa taisi mennä…
Päästyään kotiin, Vili haki keittiöstä rätin, istui huoneensa lattialle ja alkoi kiillottaa kannua huolellisesti. Nokassa oleva tahra oli yllättävän sitkeä. Vili hankasi ja hinkkasi läiskää monta minuuttia, eikä se sittenkään kadonnut. Se ei edes haalistunut. Viliä alkoi ärsyttää. Hän kävi siivouskomerolla ja löysi sieltä karhean hankaussienen. Sieni ehti raapaista vain kerran kannun pintaa, kun ilmoille…