Törmäsin kerran Instassa postaukseen, jossa paheksuttiin kunnolla ”kirjaihmisten” yrityksiä saada muita lukemaan. Sanasta sanaan en tuota avautumista muista, mutta kirjoittaja oli ärsyyntynyt kirja-arvostelijoista ja siitä, kuinka sellainen joukko kertoo muille, mitä heidän pitäisi lukea. Lopputoteamuksena kirjoittaja sanoi, että hän ei lue mitään ja jos lukee, niin sellaista, josta itse pitää. Niin. Tämä julkaisu tuli taas…
Kävin eilen kuopuksen vanhempainillassa, jossa suunniteltiin tulevaa Halloween-discoa. Istuin luokan perälle ja valmistauduin olemaan aktiivinen osallistuja, mutta kuinka sitten kävikään. Aina, kun opettaja etsi osallistujia joihinkin hommiin, odotin tarkkaan puheen loppua ilmoittaakseni meidät siihen kohtaan. Sykkeeni oli varmaan 150, sillä jännitin etukäteen jo pelkkää puhumista. Kun ilmoittautumisen aika sitten koitti, en edes ehtinyt avata suutani,…
Viime päivinä on tullut pohdittua paljon aikaa. Tuttu, tärkeä ihminen on sairastunut vakavasti ja sydäntä särkee tieto siitä, ettei parannuskeinoa ehkä löydy. Vaikka sitä koettaa pysyä positiivisella asenteella, hiipii mieleen aika ajoin ajatus siitä, joudunko luopumaan. Ja huomaan pakenevani tuota ajatusta kaikkeen tekemiseen, joka pitää kiireisenä. Luopumisen lopullisuus sattuu mietittynäkin ihan liikaa. Olen muistellut hetkiä,…
Lukiessaan kirjaa, sitä harvoin miettii, kuinka mones versio tarinasta käsissä mahtaa ollakaan. Joskus kertomus syntyy nopeasti, mutta toisinaan sitä luodaan urakalla ja lopputulos on aika erinäköinen kuin se, mistä lähdettiin. Mun ekan kirjani (Homma hanskassa) runko syntyi lähes yhdellä istumalla, jonka jälkeen siihen vain lisättiin täytetarinaa ja muotoiltiin tekstiä paremmin soljuvaksi. Pääjuoni ei muuttunut sillä…
Eka kunnon huurreaamu! Ja bonuksena auringon kanssa. Koetin pidätellä innostusta, mutta oli pakko käydä rannassa nappaamassa pari kuvaa ennen fyssarille lähtöä : ) Ylimmässä kuvassa on meidän pihasauna, jonka yläkerta kaipaisi kipeästi siivousta. Kesällä kodin kaapeista inventoidut kirjat ja lelut kun ovat päätyneet sinne ja makailevat nyt pusseissa ja laatikoissa odottamassa loppusijoituspaikkaa. Meidän perheessä on…
Nyt kaikki yhteistyöt on sovittu, joten voin julkistaa viimein henkilöt, joiden kanssa seuraava kirja saa muotonsa! Alkuvuodesta ilmestyvän Joku Muun: Kuvittaa Anne Muhonen Oikolukee Tiia Ung ja Taittaa Raija Saviluoto (Webbee) Raija ja Tiia ovat mulle uusia tuttavuuksia. Ihana Anne puolestaan kuvitti myös Homma hanskassa-opuksen kannesta kanteen. Odotan enemmän kuin innolla yhteistyötä heidän kaikkien kanssa!…
Kun näet mut kylillä pirteänä, meikattuna ja hiukset siististi ponnarilla, tiedät melko varmasti sairaudellani olevan hyvän päivän. Tuolloin jaksan hymyillä, keskustella, viedä juttua eteenpäin ja olla kiinnostunut siitä, mitä sinulle kuuluu. Useimmiten, kun hiukset hapsottavat sinne sun tänne, paita saattaa olla likainen, naaman ainoa väri on punaiseksi lehahtanut ruusufinni ja katselen tiukasti maahan tai suoraan…
Miehelläni on ensi viikolla synttärit. Sen sijaan, että olisin hankkinut hänelle taas päätinkin ostaa hänelle kalenterin. Hän aloitti juuri uudessa työssä. Kun hänellä sen lisäksi on kokouksia siellä täällä, on selvää, että muistettavaa on paljon. Yleensä hänen kalenterinsa on puhelimessa, mutta kaiken muun hän kantaa mukanaan joko wappiviestien muodossa, tarralappuina puhelimen kannessa tai irtolappuina taskunpohjalla….
En ole aikoihin tehnytkään päiväkirjaa omasta päivästäni, joten tässä nyt sellainen. 6-9 Eka herätys on 7.10. Mies lähtee töihin ja hän laittaa sitä ennen mulle ponnarin. (En ole pystynyt kolmeen vuoteen tekemään hiuksilleni itse muuta kuin harjaamaan, sillä kädet eivät nouse tarpeeksi ylös selkäoireiden takia). Painun takaisin torkkumaan ja nousen puoli kahdeksalta pienten aamuvenyttelyiden saattelemana….
Törmäsin Instassa eräänä päivänä kuvaan, joka kehotti luettelemaan elämäni tärkeimmät asiat. Heti sen perässä kysyttiin: Monentena mainitsit itsesi? En pysähtynyt miettimään sitä, että olisin ollut sadas omalla listallani, vaan sitä, etten ollut siellä ollenkaan. Olen ihmisenä toisia kannustava ja lohduttava. Mulle tulee hyvä olo, jos pystyn auttamaan jotakuta toista. Silti omalla kohdallani käytän armotta sanan…