Forrest Gumpin äiti oli oikeassa. Elämä on kuin suklaarasia. Koskaan ei tiedä mitä saa. En muista milloin viimeksi olen kirjoittanut voinnistani. Yhteen aikaan tuntui, että blogi oli kuin valtava epikriisi, johon päivitin pelkkiä viimeisimpiä lääkärikuulumisia. Kun viimein sain tyhjästä syttyneille oireilleni nimen toiminnallinen häiriö, ajattelin kaiken olevan selvää kauraa. Muutama vuosi ohjeiden mukaan elämistä ja…
Ennakkotilauksia
Niitä otetaan parasta aikaa vastaan! Joulukuussa 2023, ilmestyy pilke silmäkulmassa kirjoitettu lastenkirja, jonka päätähtinä ovat ympäri maailman salaa matkaavat, lähes jokaiselle tutut hahmot. Kolme kuuluisaa, salaperäistä puurtajaa. Melkein kaikki ovat joskus kuulleet joulupukista, hammaskeijusta ja pääsiäispupusta, mutta millaisiksi olet heidät kuvitellut? Aina ystävällinen joulupukki? Kekseliäs pääsiäispupu? Tehokas ja lempeä hammaskeiju? Niin. Olisivatkohan he tosiaan julkisivunsa…
Puunrunkolaittama
Kun alkaa kirjoittaa lastenkirjaan kässäriä, yksi hauskimmista hommista on keksiä nimiä hahmoille ja henkilöille. Ihmiset ovat sieltä helpommasta päästä, vaikka toisinaan selaan nimipäivälistaa kerta toisensa jälkeen löytämättä päähenkilölle passelia nimeä. Satuhahmojen kanssa saa kuitenkin pistää aivosolut kunnolla liikenteeseen, jotta nimi kertoisi kantajastaan jotain ja olisi (parhaassa tapauksessa) todella ikimuistoinen. Kuten otsikon Puunrunkolaittama. Lapseni nimesi 12…
Se pieni ääni
Kuvitellaan, että olet myyjäisissä. Pöydällä on laaja valikoima käsitöitä, tekijä istuu pöydän takana ja tavaroiden keskellä seisoo kyltti ”Maksa omantunnon mukaan”. Paljonko laitat ostaessasi tiskiin? Mietitkö mielessäsi summan, joka tuotteen tekemiseen on mahdollisesti mennyt ja annat sen? Vai arvioitko hinnan, jonka tavarasta joutuisit kaupassa maksamaan? Ehkä pelaat varman päälle ja laitat siihen myös hieman lisää,…
Aikainen lintu
Vaikka jouluihminen oonkin henkeen ja vereen, nauratti jo itseänikin, kun vedin eilen illalla ekan joulupiparipellillisen uunista ulos. Kuopuksella oli koulun jälkeen paha tekemisen puute ja mulla niin kauhea flunssan alku, etten jaksanut edes pelata mitään. Niinpä ehdotin hänelle helppoa puuhaa, jonka tuloksista voidaan kaikki nautiskella iltateellä. Valmistaikina kaupasta, uuni päälle ja kaulimet esiin. Kun puolenyön…
#×%$&*!?
Meille tulee Aku Ankka. Tilasin sen joululahjaksi miehelleni jo vuosia, vuosia sitten. Silloin, kun meillä ei ollut vielä lapsiakaan. Tässä yhtenä päivänä selailin hajamielisenä erästä numeroa, kun eteeni tupsahti yhtäkkiä varsin erikoinen (ja siksi myös välittömän huomioni nappaava) sarja. Se näytti tällaiselta. Tarina kertoo tekoälystä, joka yhdistää sanan ja siitä syntyvän mielikuvan. Tottamaar aparaatti menee…
Ollaan vähän myöhässä
Tiesitkö, että tänään 5.9. on ”ole myöhässä jostakin päivä”? Asiahan on mulle tuskallisen tuttu, sillä oma kelloni ei tunnu käyvän samassa tahdissa yhdenkään aikavyöhykkeen kanssa. Olen aina joko piinallisen ajoissa, (jonka seurauksena odotusaika tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi) tai myöhässä jonkin verran akateemisen vartin molemmin puolin. Jos onnistun joskus tähtäämään tasan sovittuun aikaan, se merkittäköön maailman…
Ilo irti syksystä
Tästä se alkaa taas. Syksy. Hämärä laskeutuu. Kun mennään kolmisen kuukautta eteenpäin, jo neljän aikaan päivällä on lähes pussipimeää. Syksy. Harmaa. Sateinen. Vuodenaikojen välikuolema. Vai syksy. Raikas. Tunnelmallinen. Vuodenaikojen väriläiskä. Toisia pimeän vuodenajan läheisyys helpottaa. On ihanaa, kun aurinko ei räkitä joka päivä aamusta iltaan takaraivon perälle saakka, vaan valaistus vaihtuu lohdulliseen hämärään. Jotkut taas…
Touche
Heihei! Maanantaimoodilla jatketaan. Ripuli ja sitkeä flunssa kiertävät nyt varsinaista piirileikkiä meidän seinien sisäpuolella. Lapset ovat ajaneet molemmissa karuselleissa yhden kierroksen. Me koitettiin miehen kanssa ottaa vain aluelippu, mutta lopulta flunssajuna imaisi meidätkin mukaansa. Viime yö meni jälleen valvoessa neljästä eteenpäin. Oli kaikenlaista hässäkkää laidasta laitaan – vessareissua, vesijanoa ja pimeänpelkoa. Vaihdettiin kuumeesta kastuneita, nihkeitä…
Monday blues
Olen koko ikäni inhonnut maanantaita. Miksi? En osaa sanoa. Ehkä syy on maanantain ennakkomaineessa. Se päättää aina kaiken kivan ja suitsii vapaan ajan kiinni kellotauluun. Maanantai on viikonpäiväperheen musta lammas, jota varten on jopa omia selviytymisvinkkejä. Ja tämä maanantai on tuntunut heti aamusta saakka lajinsa harmaimmalta edustajalta. Esikoinen sairastui lauantaina flunssatautiin, joka piti kuopusta saikulla…