Saatat muistaa, kuinka kauhistelin muutama aika sitten keskittymiskyvyn puutetta. Sitä, etten saanut luettua kirjasta sivuakaan, koska ajatus harhaili koko ajan muualle. Tiedätkö – joko keskittymiskyky on palannut tai löysin viimein niin loistavan kirjan, ettei mieli lähtenyt lukiessa lainkaan ohituskaistalle. Ja ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin jäi harmittamaan ainoastaan se, että tarina loppui liian aikaisin. Taitava…
Ihan naurattavat nuo kuvan ruohot. Havahduin nimittäin vasta Palmusunnuntaina istuttamaan rairuohot ja sen jälkeen muistin kastella niitä tasan kerran. Auts. Lasten versiot ovat vielä hienommat. Toisen kipossa oli yksi ja toisen kipossa kaksi kortta ylhäällä. Onneksi tipuja oli tarpeeksi paljon paikkaamaan paljaita kohtia. Hahaa! Olen tainnut aiemminkin kertoa, ettei meillä ole oikein mitään pääsiäisperinteitä. Ei…
Suret sen menetystä, mikä joskus oli elämäsi. Itket häntä, joka joskus olit sinä. * Kun katsot taaksesi, et muista parhaita hetkiä. Ainoastaan roppakaupalla hukattuja tilaisuuksia, liikaa käyttämättä jäänyttä aikaa sekä toiveita, jotka odottivat vain oikeaa päivää toteutuakseen. * Sinulla oli suunnitelmia, mutta elämä pyyhkäisi ne nauraen sivuun. Se jakoi sinulle toiset kortit kertomatta, miten uutta…
Jihuu! Huomenna lauantaina tulee tasan kuusi vuotta siitä, kun istuin koneen ääreen, kirjoitin ihka ekan postauksen blogiini ja hieman epäröiden lähetin sen bittimaailmaan. Alunperin blogini nimi oli ”Päiväunelmia ja unelmapäiviä”, mutta se muuttui osoitteen vaihtumisen myötä. Halusin uuden nimen olevan lyhyt ja kuvaava. Sydänmuruja muodostui lopulta sanasta sydänsuruja, joka pyöri usein päässäni uutta nimeä pohtiessani….
Keskittymiskyky alkaa olla taas kortilla liiallisen hässäkän vuoksi ja lukemiseenkin on vaikea syventyä. Niinpä painan jarrua tässä kohtaa ja pidän tauon. Jatkan käsiksiä. Ulkoilen. Ja otan valokuvia kauniissa kevätsäässä. Kauniita päiviä! Kuullaan taas! Halaten, Erja
Muistan ikuisesti, kun anoppini sairastui vakavasti. Tiesin hänellä olevan välillä koviakin vatsakipuja, mutta muusta ei puhuttu. En tiennyt huolensa asteesta. En siitä, onko hän käynyt jossain tutkimuksissa. Näimmekin aika harvakseltaan. Yllätys oli valtava, kun mieheni eräänä päivänä soitti äidilleen saamatta häntä kiinni. Hän yritti tuloksetta useaan otteeseen, kunnes kääntyi mummonsa puoleen. Sieltä hän sai kuulla…
En unohda koskaan tammikuun kymmenettä päivää 2025. Oltiin lähdössä mökille. Mies pakkasi juuri viimeisiä tavaroita autoon, kun huomasin sähköpostissa uuden viestin. Klikkasin sen auki ja aloin lukea. Rivi riviltä edetessäni epäusko alkoi hiipiä mieleen. Mitä ihmettä? Mikä tämä on? Onko tämä edes todellista? Ihailemani kustantamo WSOY kirjoittaa ja kysyy, olisinko kiinnostunut muokkaamaan heille lähettämääni lastenkirjakäsistä…
Olen selaillut etunimilistaa muutaman päivän. Kirjan päähenkilö tarvitsee nimen ja etsin netistä inspiraatiota. Sen pitäisi sointua jo valmiiseen sukunimeen ja olla sen lisäksi kuvaileva. Ihana haaste! Kun Joku Muu joulukuussa valmistui, jäin hetkeksi ihan tyhjän päälle. En jaksanut oikein lukea. En jaksanut myöskään kirjoittaa. Sen sijaan siivoilin, järjestin ja haahuilin kaikenlaista muuta. Ilmeisesti mieli tarvitsi…
Kun on elänyt pitkään tuulessa ja seisoo lopulta myrskyn silmässä, tunne on epätodellinen. Siellä on rauhallista. Siellä on tyyntä. Samalla tietää, että kaikki on vain silmänlumetta. Ympärillä kuohuu ja väistämättä tuuli nousee taas. Se palaa takaisin samanlaisena. Valmiina riepottelemaan arvaamattomiin suuntiin. Blogi on ollut hiljainen, vaikka elämässäni tapahtuu paljon kaikenlaista. Oikeasti olisi paljon purettavaa asiaa,…
Olen aina pitänyt puhelintani kuin kukkaa kämmenellä. Vaikka se on kokenut muutaman kovan kohtaamisen pöytälevyn kanssa, ei siinä ole koskaan ollut kolhun kolhua. No. Asiantila on muuttunut. Mieheni pudotti taannoin vahingossa puhelimeni lattialle. En ole enää vuosiin ollut tarkka siitä millaisella luurilla asiani hoidan tai onko se trendien mukainen. Niinpä olen nyt käyttänyt sujuvasti tuota…