henkilökohtainen blogi
Voisin lyödä vetoa, että suurin osa jo arvaakin, mihin elämänvaiheeseen tämä laulu liittyy. Aivan oikein. Lasten syntymään. Olen kertonut täällä jo aiemmin, että me jouduttiin turvautumaan lapsettomuushoitoihin saadaksemme jälkikasvua. Lääkäri lohdutti tuolloin, että onneksi voitiin edes koittaa jotain. Jos olisimme olleet samassa tilanteessa kymmenen vuotta aiemmin, ei meidän kohdalla kuulemma olisi voitu tehdä mitään. Vaikka… Continue reading
Muistan, kuinka kolmekymmentäkaksivuotiaana kipuilin äidiksi kasvamista. Pitkään odotettu esikoinen oli siinä. Ihana vauva tuhisemassa sängyssään, enkä minä ollutkaan kasvanut synnytyksen yhteydessä äidiksi. Sama henkinen mukula, joka olin ollut jo useamman vuosikymmenen, asui edelleen pääni sisällä, enkä osannut yhdistää sitä noihin muihin näkemiini äiteihin, jotka varmoin ottein nostelivat hauraita kääröjään ja tiesivät tasan tarkkaan, milloin pullomaito… Continue reading
Aloin tässä yhtenä päivänä miettiä, mitä mulle on tapahtunut? Missä vaiheessa villistä ja rohkeasta, nuoresta ihmisestä tuli sisäänpäinkääntynyt, kaikkea pelkäävä ja ihan kaikesta varoitteleva keski-ikäinen? Nainen, joka flunssan pelossa pukisi lapset kaulaliinaan vielä kesäkuun alussa (onneksi eivät suostu sellaiseen) ja huutelee varmuuden vuoksi tenavien mennessä ihan mihin vaan (vaikka postilaatikolla käymään), että muistakaa nyt hyvänen… Continue reading
Joku kanava voisi antaa tässä elämäntilanteessa psykoterapeutti Maaret Kalliolle ihan oman ohjelman. Parhaaseen katseluaikaan. Kallio teki keväällä koronakriisin alettua kyseisen kaltaista yhteistyötä Helsingin Sanomien kanssa ja puhui pandemiasta sekä sen aiheuttamista tunteista nettiklipeissä. Nyt hän voisi Yle Olohuone-ohjelman tapaan istua studiossa ja puhua vaikka puoli tuntia viikossa kansalle tästä poikkeuksellisesta ajankohdasta. Oloista, joita varmasti herää… Continue reading
Pitkästä aikaa päiväkirjapostaus. Mun torstaini. klo 6-9 Herätyskello soi vartin yli seitsemän. Itse asiassa se on soinut ekan kerran jo puoli tuntia aiemmin, jolloin mies nousi ylös esikoisen kanssa. Minä olin tänä aamuna laiska ja jatkoin vielä uniani ekaluokkalainen kainalossani. Mies käytti pikkukoiran takapihalla ja aloitti aamupalan tekemisen. Minä heräilin tytön kanssa rauhassa. Höpöteltiin ja… Continue reading
Kun sun lapsi tulee koulusta ja kertoo, että kaverit sanoivat välkällä haluavansa olla mieluummin kahdestaan ja lähtivät sitten leikkeihinsä, jättäen lapsesi seisomaan yksin koulun pihalle, mitä teet? (Sinänsä vielä absurdi tapaus, kun olivat juuri viime viikolla harjoitelleet ekaluokalla sitä, kuinka ketään ei saa jättää leikistä sivuun ja kuinka pyydetään yksinolevia lapsia välkällä mukaan.) No, vastauksena… Continue reading
Konmaritin koronakaranteenin aikana lasten vaatekaapit. Lupasin palata täällä myöhemmin asiaan ja kertoa, kuinka hyvin järjestys on pysynyt yllä. Konmaritaittelu vie jokseenkin paljon aikaa verraten tapaan, jolla normaalisti viikkaan vaatteet. Normioloissa paidan pystyy taittelemaan edessään, omaa vartaloaan vasten – vaikka kuinka pienessä tilassa. Konmaritaitteluun tarvitsee aina jonkinlaisen tason, että pääsee kääntelemään esim. puseroiden hihat niin, että… Continue reading
Tiedätkö sen tunteen, kun odotat jotain, eikä se sitten olekaan sellaista, kun olit odottanut? Me ollaan oltu perheen kanssa maaliskuun koronakaranteenin alusta lähtien aika paljon keskenään. Kakskytneljäseitsemän. Seitsemän päivää viikossa. Välillä mökillä, välillä kotona. Mies nyt kävi parilla työmatkalla tuossa viruksen suvantoaikana, mutta itse en ole käynyt vielä edes kaupassa. Kirjasto, fyssari ja kampaaja ovat… Continue reading
Teinityttö seisoo yläasteen ruokajonossa ja lastaa salaattia lautaselleen. ”Tota enempää ruokaa sun ei kannata ottaakaan pizzanaama”, sanoo edellä kulkeva poika samalta luokalta ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Luokassa valitaan ystävänpäivää edeltävänä päivänä arvonnalla pari, jolle pitää ostaa joku yllätys seuraavaksi päiväksi ja antaa se salaa. Luokan vitsiniekka huutaa muiden yli ”Mitä, jos ei saanutkaan pariksi ihmistä,… Continue reading
Äiti on voimallinen sana. Useimmille tuo sana ei tarkoita pelkkää fyysistä ihmistä, vaan se on täynnä muistoja, odotuksia ja suurta tunteiden kirjoa – laidasta laitaan. Rakkautta, kunnioitusta, lohtua, kiitollisuutta, anteeksiantoa ja epäitsekkyyttä. Vihaa, ankaruutta, katkeruutta, julmuutta. Ikävää, kaipausta, surua ja luopumista. Oli äiti sitten paras kaveri tai aivan kamala hermoviila, heihin sitoutuu jokin maaginen voima.… Continue reading