Pian ilmestyvän ”Homma hanskassa”-kirjan tehokolmikko tässä toivottaa 🧡 mehevää🧡 inspiroivaa🧡 pirskahtelevaa ja🧡 mielikuvituksen täyteistävaltakunnallista Satupäivää kaikille 🌻📚 Ekat pakkasyöt ovat jo takana ja joulukuu lähestyy. Kuvan retkiviltin ympärillä on vielä leppoisaa, mutta tunnelman voi aistia jo hiukan tiivistyvän. Kohta, ihan kohta, nuo rakkaat (toisinaan kinastelevatkin) ystävät pääsevät ottamaan mittaa toisistaan työelämän vaativalla tantereella. Ihastuttava kuva… Continue reading
Voisin lyödä vetoa, että suurin osa jo arvaakin, mihin elämänvaiheeseen tämä laulu liittyy. Aivan oikein. Lasten syntymään. Olen kertonut täällä jo aiemmin, että me jouduttiin turvautumaan lapsettomuushoitoihin saadaksemme jälkikasvua. Lääkäri lohdutti tuolloin, että onneksi voitiin edes koittaa jotain. Jos olisimme olleet samassa tilanteessa kymmenen vuotta aiemmin, ei meidän kohdalla kuulemma olisi voitu tehdä mitään. Vaikka… Continue reading
Muistan, kuinka kolmekymmentäkaksivuotiaana kipuilin äidiksi kasvamista. Pitkään odotettu esikoinen oli siinä. Ihana vauva tuhisemassa sängyssään, enkä minä ollutkaan kasvanut synnytyksen yhteydessä äidiksi. Sama henkinen mukula, joka olin ollut jo useamman vuosikymmenen, asui edelleen pääni sisällä, enkä osannut yhdistää sitä noihin muihin näkemiini äiteihin, jotka varmoin ottein nostelivat hauraita kääröjään ja tiesivät tasan tarkkaan, milloin pullomaito… Continue reading
Aloin tässä yhtenä päivänä miettiä, mitä mulle on tapahtunut? Missä vaiheessa villistä ja rohkeasta, nuoresta ihmisestä tuli sisäänpäinkääntynyt, kaikkea pelkäävä ja ihan kaikesta varoitteleva keski-ikäinen? Nainen, joka flunssan pelossa pukisi lapset kaulaliinaan vielä kesäkuun alussa (onneksi eivät suostu sellaiseen) ja huutelee varmuuden vuoksi tenavien mennessä ihan mihin vaan (vaikka postilaatikolla käymään), että muistakaa nyt hyvänen… Continue reading
Pitkästä aikaa päiväkirjapostaus. Mun torstaini. klo 6-9 Herätyskello soi vartin yli seitsemän. Itse asiassa se on soinut ekan kerran jo puoli tuntia aiemmin, jolloin mies nousi ylös esikoisen kanssa. Minä olin tänä aamuna laiska ja jatkoin vielä uniani ekaluokkalainen kainalossani. Mies käytti pikkukoiran takapihalla ja aloitti aamupalan tekemisen. Minä heräilin tytön kanssa rauhassa. Höpöteltiin ja… Continue reading
Kun sun lapsi tulee koulusta ja kertoo, että kaverit sanoivat välkällä haluavansa olla mieluummin kahdestaan ja lähtivät sitten leikkeihinsä, jättäen lapsesi seisomaan yksin koulun pihalle, mitä teet? (Sinänsä vielä absurdi tapaus, kun olivat juuri viime viikolla harjoitelleet ekaluokalla sitä, kuinka ketään ei saa jättää leikistä sivuun ja kuinka pyydetään yksinolevia lapsia välkällä mukaan.) No, vastauksena… Continue reading
Tiedätkö sen tunteen, kun odotat jotain, eikä se sitten olekaan sellaista, kun olit odottanut? Me ollaan oltu perheen kanssa maaliskuun koronakaranteenin alusta lähtien aika paljon keskenään. Kakskytneljäseitsemän. Seitsemän päivää viikossa. Välillä mökillä, välillä kotona. Mies nyt kävi parilla työmatkalla tuossa viruksen suvantoaikana, mutta itse en ole käynyt vielä edes kaupassa. Kirjasto, fyssari ja kampaaja ovat… Continue reading
Äiti on voimallinen sana. Useimmille tuo sana ei tarkoita pelkkää fyysistä ihmistä, vaan se on täynnä muistoja, odotuksia ja suurta tunteiden kirjoa – laidasta laitaan. Rakkautta, kunnioitusta, lohtua, kiitollisuutta, anteeksiantoa ja epäitsekkyyttä. Vihaa, ankaruutta, katkeruutta, julmuutta. Ikävää, kaipausta, surua ja luopumista. Oli äiti sitten paras kaveri tai aivan kamala hermoviila, heihin sitoutuu jokin maaginen voima.… Continue reading
Helouhelou ihanaiset! Mitä teille kuuluu? Etäopiskelua mennään kolmatta viikkoa ja tämän perheen äiti on oppinut jo käyttämään Google Classroomia, liittymään Meetiin, lähettämään Youtuben videoita WhatsAppilla ja jakamaan oman sijaintinsa toisille Google Mapsissa. (Joo, oon täysi puujalka sovellusten maailmassa, joten nämä ei oo todellakaan olleet mulle itsestäänselvyyksiä tähän saakka). Lisäksi olen tässä sivussa kerrannut genetiivin, partitiivin… Continue reading
Tässä äitienpäivän lähestyessä, halusin ehdottomasti kirjoittaa aiheesta, joka kosketti meidän elämää syvästi kymmenisen vuotta sitten. Elämänvaiheesta, joka jätti pysyvän jäljen sydämeen. Edelleen joka vuosi, äitienpäivää edeltävänä lapsettomien lauantaina, muistelen aikaa, jolloin äitienpäivä satutti niin lujaa, että se tuntui miltei fyysisenä pahana olona. Meillä oli se suhteellisen tavanomainen tarina. Nuori pariskunta, joka halusi ensin luoda ammatin… Continue reading
