Pitkästä aikaa päiväkirjapostaus. Mun torstaini.
klo 6-9
Herätyskello soi vartin yli seitsemän. Itse asiassa se on soinut ekan kerran jo puoli tuntia aiemmin, jolloin mies nousi ylös esikoisen kanssa. Minä olin tänä aamuna laiska ja jatkoin vielä uniani ekaluokkalainen kainalossani.
Mies käytti pikkukoiran takapihalla ja aloitti aamupalan tekemisen. Minä heräilin tytön kanssa rauhassa. Höpöteltiin ja hassuteltiin niitä näitä samalla, kun minä tein sängyssä aamuvenyttelyäni.
Nykyään, kun meillä laskee aamuisin jalat sängystä lattialle, niihin hyökätään heti kahdelta eri suunnalta. Meidän pikku haukut käyvät tervehtimässä iloisina, hännät heiluen joka ikinen aamu kaikki herääjät vuoronperään. Sen jälkeen heillä alkaa oma ralli ja meillä omamme.
Aamupala, hammaspesut, pukeminen, hiusten laitto ja repun pakkaus. Ekaluokkalaisen rukouksessa sanotaan ”…tänään ei reppusi paljon paina”. Kyllä muuten painaa. Välillä ihan säälittää laittaa moinen täyspakkaus pienen selkään. Kirjoja on kassissa vain yksi, mutta ihanan syysilmastomme takia vaatekertaa täytyy olla vaihtelevasti mukana. Toisena päivänä toppaa, toisena vähän ohuempaa.
Yleensä tytöllä on aina mukana repussaan vaihtovaatteet; sukat, alkkarit, leggingsit sekä lyhyt- ja pitkähihaiset paidat. Tänään bonuksena löytyy vielä ohuempi takki, verkkahousut, vararukkaset, sormikkaat, kauluri sekä varapipo. Niin ja se vesipullo, joka koronan takia täytyy olla mukana joka päivä. Koululla on vielä lokerossa sadetakki, kurahousut ja saappaat. Ihmeesti se vaateshow helpottaa, mitä ylemmäksi lapsi luokilla etenee. Kutosluokkalaiselle ei meinaa saada enää pipoja tai tumppuja edes reppuunkaan mukaan.
Iskä lähtee viemään ekaluokkalaisen kouluun ja menee itse työpaikalle. Minä jään kotiin koirien kanssa. Alkaa jo ottaa päähän tämä jatkuva kotona oleminen ja viruksen pakoilu. Pää hajoaa, kun epidemian maali siirtyy koko ajan vain kauemmaksi.
klo 9-13
Pyykkiä, pyykkiä, pyykkiä. Oltiin syysloma mökillä ja sen viikon pyykit lojuivat vielä kuivurista tulleina ympäri kodinhoitohuoneen tasoja. Vihaan viikkausta, mutta joskushan se on tehtävä. Suurempi ärsytys alkaa olla jo metsästää aamuhämärässä vaatekasoista sukkapareja tai ”niitä mustia housuja, missä on se kirjoitus”. Mies kävi eräänä aamuna kysymässä, mikä on jänispaita? No, se on se, missä on orava, mutta mikä näyttää ekaluokkalaisen mielestä enemmän jänikseltä. Taitaa olla pyykkikasassa numero kaksi. Jep, viikkaamaan siis.
Homma lajittelusta kaappeihin saakka hoitui puolessatoista tunnissa. Tuli ihan kuuma siitä edestakaisin juoksemisesta. On kyllä päässyt kuntokin rapistumaan tässä etäillessä. Pidin toissapäivänä huvikseen älykelloa aamusta iltaan, koska halusin selvittää, kuinka monta askelta tulee päivässä otettua täällä kotosalla. Järkytyin, kun saldo oli noin 4500!!!!! Tosin parituhatta askelta jäi puuttumaan, kun en käynyt koiran kanssa päivälenkillä, vaan mies hoiti sen.
”Ennen koronaa”-elämässäni, kymmenentuhatta askelta meni rikki heittämällä päivän aikana. Meidän työkin on aika seisoma- ja kävelypainotteista, joten kiireisenä päivänä suurin osa askeleista tuli työpaikalla. Nyt pitää ihan tosissaan panostaa liikkumiseen, sillä jos nämä epidemiaolot jatkuvat vielä puolikin vuotta, sitä saa raapia olematonta peruskuntoaan seinänraoista, kun kevät taas ihanine auringonpaisteineen koittaa.
Tähän väliin kupillinen kahvia ja kaksi maksamakkarakauraleipää. Samalla läppäri esiin. Kirjoitin kirjaa kymmenisen sivua eteenpäin. Aloitin sen kirjoittamisen elokuun puolivälissä ja nyt olen saanut aikaiseksi 190 sivua. Rakastan tätä hommaa niin paljon! Hassua, kuinka kirjan hahmoihin alkaa kiintyä, sitä enemmän, mitä pidemmälle heidän tarinaansa kertoo.
Varttia vaille yksi etsin jauhot ja muut tarvikkeet kaapista. Lapset pääsevät yhdeltä ja lupasin taikinoida heille pannukakun välipalaksi. Vielä pakastimesta mansikoita ja mustaviinimarjoja lisukkeiksi. Mies lupasi tuoda tullessaan hillopurkin.
klo 13-19
Syödään välipalaa ja lapset kertovat koulupäivästään. Sen jälkeen muksut tekevät läksyt ja pelailevat hetken kännykkäpelejä.
Meillä lapsilla on ruutuaikaa noin kaksi tuntia päivässä. Viikonloppuisin hiukan enemmän. Olen itse aikamoinen pelihullu, joten tiedän senkin, kuinka nopeasti peleihin jää koukkuun. Mun suosikkipeli oli pitkään HayDay-maatilasovellus, mutta se alkoi viedä edetessään niin paljon aikaa, että nyt se on ollut telakalla jo parisen vuotta.
Kolme päivää sitten innostuin lataamaan omallekin puhelimelleni uuden sovelluksen, kun löysin Tenavat-aiheisen pallonpoksautuspelin. Tenavat on olleet mun suosikkeja jo pienestä pitäen, joten oli ihan pakko… Lisäksi pelaillaan lasten kanssa Nintendo Switchillä aika paljon. Tilasin siihen viimeaikoina mainostetun Super Marion kolmen pelin setin. Myös Paavo Pesusieni-ralli on meillä edelleen voimissaan.
Ja ettei nyt ihan virtuaalipelailuksi menisi, niin oon opettanut lapsille kolme perinteistä korttipeliä. Ensin treenattiin Maija, sitten Ristiseiska ja lopuksi tenavia niin kovin naurattanut Paskahousu. Jep, lapset ovat jo aikamoisia korttihaita molemmat.
Pihalla sataa, kuin saavista kaatamalla ja meidän vanhemman koiran maha on sekaisin. Hauva ei ole syönyt mitään koko päivänä ja suoliston ulina kuuluu metrin päähän. Vatsavaiva johtuu todennäköisesti siitä, kun Lucky näykkii toisinaan pihalla ruohoa. Kesällä se ei niin haitannut ja vatsa pysyi kunnossa, mutta nyt, kun kaikki maatuu ja ruoho on koko ajan märkää, ei se tee hyvää mahallekaan. Koira on surkean näköinen ja tykkää, kun laitan sille pedin sohvalle fleecepeiton sisään.
Itse lähden tekemään nakkikeittoa päiväruoaksi. Tällä kertaa pikaisempaa mallia. Yleensä tykkään laittaa keittoihin ihan ”normiperunoita”. Siis itse kuorittuna ja paloiteltuna, mutta tänään lataan pataan peruna-sipulisekoitusta, kaksi pussia keittovihanneksia ja paketin nakkeja. Mausteeksi laakerinlehteä, maustepippuria ja lihaliemikuutioita. Sillä mentiin tänään ja hyvin maistui kaikille.
Tytölle tulee kaksi kaveria leikkitreffeille, joten kirjoitan itse tunnin. Sen jälkeen putsaan koirien silmät ja harjaan karvat ojennukseen. Masuvaivainen koirakin heittäytyy ihan selälleen, kun sivelen sen vatsapuolta kevyesti lasten vanhalla vauvaharjalla.
klo 19-00
Leikkitreffien jälkeen siivotaan leikkien jäljet ja painellaan iltapesulle. Sen jälkeen iltapala, jolle jäi lasten iloksi neljä palaa pannaria päivältä. Itse juon kupillisen Earl Greytä sekä syön pari kauraleipää juustolla ja kurkulla.
Koirien iltapissat ja ruoat. Keittiön siivous. Hammaspesut ja iltasatu. Laitellessani verhoja kiinni, katselen, kun ulkona sataa edelleen kaatamalla. Pimeys lohduttaa, mutta aamulla jatkuessaan myös harmittaa. Pysy tässä sitten kunnon sheipissä, kun lenkillelähtö sateenvarjon kanssa kiinnostaa niin ei yhtään.
Kun lapset nukkuvat, haen A+-mansikkajogurtin ja lauantaimakkaravoileivän. Koirat tekevät seuraa, kun istun sohvalle katsomaan illan elokuvaa. Leffa on tylsä, joten käännän hetken päästä ykköselle, jossa tulee dokkari Biden vs. Trump.
Politiikka, saati Amerikan presidentinvaalit eivät ole kiinnostaneet minua oikein koskaan. Tällä kertaa asia on toisin, kun vaalitouhu siellä on ollut tähän saakka aika karnevaalimaista. Ja tuohan tämä koronajuttu kaikkeen oman lisänsä. Mitä vähemmän kotona tapahtuu, sitä enemmän muun maailman asiat alkavat kiinnostaa. Jään siis ihan koukkuun dokumenttiin, jota ajattelin katsovani vain hetken. Ohjelman lopputekstien aikaan kello lyö kaksitoista ja mun kurpitsavaununi suuntaa sänkyä kohti.
Aitaan koirat meidän makkariin, ettei pieni pääse yöllä pissailemaan pitkin poikin huushollia ja haen vesikupin lattialle. Kun käyn poistamassa piilarit, kuuntelen rauhallista tuhinaa joka huoneesta. Isomman koiran vatsa moukuu vieläkin. Se makaa sängyn alla.
Kello soimaan. Valot pois. Hyvää yötä.
****
Se on perjantai nyt murut! Rentouttavaa viikonloppua!
Emppu
FB @kaneliomena ja IG @emppu76