Tässäpä aihe, josta etsin nettikirjoituksia kesällä, kun alettiin miettimään meidän yksivuotiaalle Maltankoiralle kaveria. Jo yhden koiran hankinta pitää miettiä ajan kanssa ja tarkkaan harkiten, mutta entä toinen? Meneekö kaksi siinä samassa, kuin yksikin? (Kuulen jo mieheni nauravan). Omassa lapsuuskodissani oli kaksi tiibetinspanielia (kuopus sanoi viisivuotiaana niitä sniibelinsnaabelinkoiriksi), joten tassuduo sinänsä oli tuttu juttu. Toisaalta, nuorena…
Tässä hän nyt on. Meidän pieni, suloinen, kahdeksanviikkoinen Maltankoirapoika ”Magic Minidog Yours Forever”. Kutsumme häntä Happyksi, vaikka Hyrrä olisi ehkä kaikkein osuvin nimi. Olen jo pitkään halunnut useamman koiran. Kuvitelmissani siinteli suurinpiirtein kolmen, neljän hauvelin pienoislauma – mieheni ajatuslaiva ei päässyt samalle aallolle. Hän ei jakanut mun intoilevia mielikuvia keskenään painivista pikkukoirista, ihanasta tassuntepsutuksesta, pihamaalla…
Voisi sanoa, että lähes jokaisessa perheessä tullaan joskus siihen tienristeykseen, jossa mietitään (= mangutaan) lemmikin hankkimista ja useimmissa tapauksissa aloite lähtee hoivavietin pyörteissä kieriviltä lapsilta. Monessa perheessä toinen vanhempi liittyy oitis innolla kuoroon, kun taas toista ei voisi vähempää kiinnostaa yksi liikkuva osa lisää muutenkin kiireiseen arkeen. Sillä ehdolla, että te sitten myös hoidatte sen!…
Kun koirakuume iskee, polttelee monesti niin kauan, että se on sitten menoa. Me ollaan päästy haaveessa nyt niin pitkälle, että pennun kotiutumiseen on enää (vielä!!) hiukan vajaat kaksi viikkoa aikaa. Koira-aitaa on vedetty jo piha puoliksi. Toinen puoli pitäisi vielä laittaa. Ensi viikolla lähdetään porukalla hankkimaan pienelle ekoja varusteita kotiin valmiiksi, aloituspakkaus saadaankin kennelistä. Paljon…