Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
  • kirja
Sydänmuruja

Kaksi koiraa?

Posted on 21.10.202031.1.2021

Tässäpä aihe, josta etsin nettikirjoituksia kesällä, kun alettiin miettimään meidän yksivuotiaalle Maltankoiralle kaveria. Jo yhden koiran hankinta pitää miettiä ajan kanssa ja tarkkaan harkiten, mutta entä toinen? Meneekö kaksi siinä samassa, kuin yksikin? (Kuulen jo mieheni nauravan).

Omassa lapsuuskodissani oli kaksi tiibetinspanielia (kuopus sanoi viisivuotiaana niitä sniibelinsnaabelinkoiriksi), joten tassuduo sinänsä oli tuttu juttu. Toisaalta, nuorena en niinkään hoitanut koirien kohdalla kuin lenkkejä ja satunnaisesti ruokin ne. Muuten mun kontolle jäi vain karvakuonojen rapsuttelu, vanhempien hoitaessa kaiken muun. Voisi siis sanoa, että sen perusteella kaksi menee siinä kuin yksikin.

Meillä on nyt ollut kaksi koiraa parisen kuukautta ja tämän ajan perusteella voin sanoa, että niissä perheissä, joissa aikaa on nippa nappa yhdellekin hauvelille, kannattaa mielestäni harkita toisen ottamista pitempään kuin pari hetkeä. Vaikka koirista toisilleen seuraa onkin, ainakin meillä molemmat kaipaavat ihan selvästi yhtä paljon ihmisen huomiota ja rapsuttelua, kuin yksin ollessaan.

Myös koirien luonteet voivat olla aivan päinvastaiset toistensa kanssa ja sekin on arpapeliä, miten ne sitten tulevat toimeen keskenään.

Luulin, että meidän eka koira oli pienenä vilkas, mutta en ollut nähnyt vielä mitään. Tämä tuorein tulokas on liikkeessä koko hereilläoloaikansa. Ja tarkoitan ihan kunnolla liikkeessä. Kuin pieni valkoinen hyrrä pyörisi ympäri lattioita, tarttuen välillä ohikulkeviin jalkoihin kiinni. Happy on aivan yli-innokas ihan kaikkeen. Välillä tuntuu, kuin koko koira irtoaisi kohta nahoistaan, kun meno on niin reipasta.

Vanhempi koira Lucky, on sen sijaan kasvanut kuluneina viikkoina reilun mitan henkistä pituutta. Hän, joka vielä keväällä varasteli sukkia, näykki varpaita ja juoksi karkuun valjaitten laittoa, katselee nykyään kummissaan (ja rauhallisena) vieressä, kun pieni hyrrä häärää. Isoveli valvoo siis meilläkin.

Kun toinen koira on pentu ja toinen vanhempi, tuo se tietysti alkuun oman aikahaasteensa.

Meillä esimerkiksi aikuinen koira käy lenkillä kolmesti päivässä. Pieni käy niillä väleillä vielä pari, kolme kertaa. Siinä on toisinaan aikataulun sovittelemista muiden tehtävien kanssa. Mutta ajattelen sen niin, että mitä vähemmän pentu pissaa sisälle, sitä nopeammin se oppii sisäsiistiksi. Näin kävi ainakin meidän ensimmäisen kohdalla. Ollaan tehty pennulle takapihalle aitaus, jossa käytetään häntä suurin osa päivästä. Nyt rokotusten jälkeen, Happy on käynyt lisäksi kerran päivässä harjoittelemassa hihnakävelyä ja toisten koirien kohtaamista Luckyn seurana.

Ruokailut hoidetaan vielä eri ruoilla. Isommalle koiralle löydettiin vihdoin ruokanappulat, jotka eivät saa sen herkkiä silmiä vuotamaan. Toivon mukaan sama nappula käy myös pienelle, kun junnuruoka vaihdetaan aikuisen versioon. Isompi koira saa nappuloiden lisäksi pikkuriikkisen jotain kyytipoikaa mukaan ruokakuppiinsa (kuten raejuustoa tai jauhelihaa), pienempi ei osaa edes muuta vielä kaivata. Hän syö about kymmenessä sekunnissa omat nappulansa ja näyttää hyvin tyytyväiseltä.

Opetin pikkupennun heti tullessaan odottamaan, että meidän isompi ja hitaampi ruokailija on saanut eväänsä nautittua, ennen kuin pennulla on asiaa toisen kuppia haistelemaan. Happy oppi asian viikossa. Nyt se odottaa itse syötyään kiltisti oman kuppinsa takana ja ryntää Luckyn kupille vasta, kun Lucky poistuu sieltä.

Muutenkin meillä on molemmat koirat olleet tosi nopeita oppimaan asioita. Muutama kerta on mennyt harjoitellessa, mitä mikäkin käsky tarkoittaa, sen jälkeen on vaan jatkuvalla treenauksella saatu sana muistiin. Olen huomannut, että pentu oppii hiukan myös seuraamalla, mitä meidän vanhempi koira tekee minkäkin käskyn kanssa. Esimerkiksi sanat hiljaa ja istu, ovat alkaneet Happylle juurtua juuri katsomalla. Tosin niitä pitää vielä sen kanssa harjoitella ilman vanhemman koiran läsnäoloa.

Hoitotoimet ovat menneet mutkattomammin, kuin odotin. (Kop kop). Turkinhoitoa pentu ihan odottaa, kun otan pöydälle ekaksi aina vanhemman. Happy makaa jaloissa ja katselee silmä tarkkana, koska on hänen vuoronsa. Harjauksiin ja silmien putsauksiin menee kerralla noin kolme varttia. Kynnen leikkuut ja pesukerrat ovat vielä erikseen.

Mustasukkainen Lucky on silloin, kun on hänen rapsutusvuoronsa ja pentu tunkee innolla väliin. Lucky on alkanut murisemaan niissä tilanteissa ja osaa kyllä jo nyt pitää puolensa. Mitä isommaksi pentu on kasvanut ja mitä enemmän se yrittää isompaa koiraa höykyttää, sen suuremman vastuksen se on alkanut saamaan. Toisinaan meno näyttää tosi hurjalta.

Sen huomasi myös tässä ajan kanssa, että vaikka meidän vanhempi koira on vasta hiukan yli vuoden ja pennun mielellä siis edelleen sekin, on tämän ylivilkkaan pentukoiran höösäys välillä  Luckyllekin liikaa. Lucky ei itse hyppää sohvalle (osaa sieltä kyllä pois), joten sillä ei oikein ole mitään piilopaikkaa, kun pentu hyppii selkään ja niskaan leikinhaluisena, kun toinen haluaisi vaan olla.

Annan muuten niiden selvitellä välejään, mutta jos isompi koira on selkeästi levon tarpeessa, menen ottamaan pennun pois. Toisinaan järjestän vanhemmalle koiralle aitaamalla lepoaluetta, missä se voi rauhassa maata lattialla. Toisinaan nostan Luckyn sohvalle tai sängylle, missä se makaa tyytyväisenä, kun ei tarvitse väistellä pennun hyökkäyksiä. Toistaiseksi. Happy on innokas hyppimään, joten se kyllä oppii kapuamaan itse sohvalle alta aikayksikön. Olen siitä ihan varma.

Summa summarum. Toinen koira tuo valtavasti lisää iloa ja täsmälleen sen saman verran duunia lisää, mitä se ensimmäinenkin koira. Lenkitys nyt hoituu tietyn ajan kuluttua samalla kertaa. Jos ehtii tehdä tuplat kaikkea, on toinen koira hyvä vaihtoehto. Meillä ainakin isomman koiran elämä sai oikean piristysruiskeen, kun lajitoveri saapui taloon.

Pennun ja isomman koiran yhteiseloa ei voi kuitenkaan ihan tasan verrata laumaan, jossa on kaksi aikuista koiraa. Meno on silloin yleensä jo suurimmalta osin tasaisempaa. Tosin kyllä ne vanhatkin irrotella osaavat, mutta harvemmin.

Jos Maltankoira kiinnostaa enemmän, meidän koirilla on oma Instasivu nimellä luckythemaltese8.

Ihanaaluntatulivihdointerveisin,

Emppu

FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Lastenkirjani "Homma hanskassa" ilmestyy joulukuussa

Onko kummempaa kuultu? Joulupukki, hammaskeiju sekä pääsiäispupu vaihtavat töitä keskenään!

Tämä vauhdikas seikkailu pyöräyttää joululahjat, kolikot ja suklaamunat huolella sekaisin, kun kolme maailmankuulua hahmoa päätyy kilpasille työelämässä. Paljon on uutta opittavaa, ennen kuin homma on hanskassa ja koitos voi alkaa.

Kuinka joulupukki selviytyy pienen hammaskeijun tehtävistä?

Onnistuuko suklaamunien valmistus sokeria karttavalta keijulta?

Entä ehtivätkö maailman joululahjat ajoissa perille pääsiäispupun kyydittäminä?

Ja mikä kumma on Kitula?

*****

Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä

Kuvittanut Anne Muhonen

Ilmestyy joulukuussa 2023!

Ennakkotilaukset sekä kyselyt kirjasta kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 46 v. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on saamassa vihdoin kannet ympärilleen! Valmis kirja olisi näillä näkymin myynnissä joulukuulla, joten sitä odotellessa. Projektia voi seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltankoira migreeni Minä Netflix Outoja oireita parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma väsymys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com