Heti alkuun kysymys. Teen kaksi samansisältöistä postausta ja otsikoin ne eri tavalla. Ensimmäinen on Parinvaihtoviikonloppu, toinen Maailma askelen päässä tuhosta. Mitä luulet? Kumpaa luetaan otsikon perusteella useamman kerran? Joo. Niin luulen minäkin. Ja samalla olen surullinen. Ensimmäinen otsikoista luo mielikuvan pikkutuhmasta jutusta. Sen lukemalla saa ehkä kuulla pariskunnan salatusta puolesta ja kuumista swingeri-illoista. Pääsee ikäänkuin…
”En mä voi siltä mennä kysymään. Sehän on somejulkkis!” tai ”Oltiin tässä saunaillassa parin vuorineuvoksen ja firman maajohtajan kanssa.” tai ”Sillä on erivapaus tehdä asioita, koska se tunnetaan joka paikassa.” Tuttuja tilanteita jokaiselle. On upeaa saada kehaista olleensa samoissa juhlissa yhteiskunnan kerman kanssa. Ehkä sitä on päässyt juttelemaan jonkun korkea-arvoisen ihmisen kanssa tai solminut suhteita…
Tämän päivän Iltalehdestä: ”Kun Mollie O’Callaghan, Shayna Jack, Emma McKeon ja Meg Harris olivat poistumassa kilpailun jälkeen La Defensen uintiareenan pukukoppitiloihin, Ballard sanoi heidän menevän ehostamaan itseään. – Tiedättehän millaisia naiset ovat, hengailevat ja meikkaavat, Ballard sanoi”. (Juttuun tästä). Tuolla lauseella miesselostaja sai potkut ainakin olympialaisten selostamisesta. Sekä aikaan otsikon ”skandaalikommentista”. Itse en löytänyt skandaalia kyseisestä lauseesta, vaikka luin sen monta kertaa….
-Miten me nyt ollaan taas tässä, mistä äsken just lähdettiin? -Aaa. Sori. Tiedätkö. Saatoin pitää tota karttaa vähän väärin. Ja jos ihan totta puhutaan… myös tämä osoite saattaa olla väärässä kaupungissa. Hups. 🧡🧡🧡 -Mihin mä jätinkään autoni? Muistisääntönä oli jotain Egyptiin liittyvää. Ok. Taisi olla F, kuten faarao. Joo. Se on F-kerroksessa. Ai mutta täällä…
Muistan, kun astelin kanssasi neuvolasta viimeistä kertaa. Olit siirtymässä eskariin ja seuraava tapaaminen olisi kouluterveydenhoitajalla. Sinä kävelit tarra kädessäsi reippaana kohti uutta, minä säilöin neuvolakortin reppuuni haikeus silmäkulmassa. Vain muutamia, valonnopeudella kuluneita vuosia myöhemmin, astuit aurinkoiselle koulun pihalle ala-asteen jättävänä kuudesluokkalaisena. Koronavuosi esti meitä vanhempia osallistumasta sisätiloissa läksiäisjuhlaanne, mutta läheisiä oli runsaasti odottamassa omiaan ulkona….
Kun valtiotasolla tehdään suuria päätöksiä, kootaan yleensä tietoa asiantuntijoilta. Heiltä, jotka hallitsevat kyseisen sektorin luvut ja grafiikat. Joilla on tiedossa kaikki faktat. Kun päätettiin kääntää koko terveydenhuolto ylösalaisin ja myllätä koko systeemi kunnolla, kerättiin silloinkin varmaan ensin tietoa. Paljon. Monien vuosien ajan. Vertailtiin lukuja, pääteltiin, pohdittiin ja ennustettiin. Sitten käytettiin massiivinen määrä rahaa ja luotiin…
Kun olin lähes neljäkymmentä, kriiseilin elämäni kanssa. Olinko tehnyt haluamani asioita? Elinkö näköistäni elämää? Mitä vielä haluaisin ehtiä ja minkä suunnan ottaa? Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ikäkriisi on taas paikallaan, mutta eri muotoisena. On kuin mielessä sekoittaisi pakkaa kolmevuotias uhmaikäinen tenava, joka ei tiedä haluaisiko hilloleivän vai ei. Lopulta hän kuitenkin ottaa sen ja heittää…
Kun kaksi vuotta sitten makasin outojen oireiden keskellä voimattomana sängyn pohjalla, kuulin, kun tokaluokkalainen kuopukseni lauloi huoneessaan silloisen lempibändinsä (Indican) laulua ”Pidä kädestä”. ”Ja kun silta se tuulessa keinui, olin valmis jo luovuttamaan Tunsin kuinka sun sormesi tarttui, käsivarteeni voimattomaan Ja kun köydet mun sillan alta pois sortui päästänyt et silloinkaan” Makasin siinä ja kyynelet…
Kaija Koo voisi seuraavaksi ideoida laulun siitä, kuka keksi leirikoulut ja niiden varainkeruun. Biisistä tulisi oitis listahitti vanhempien keskuudessa. Jokainen tietää seuraavan. Vanhempainillassa puhutaan leirikoulusta tai luokkaretkestä, johon on aikaa kerätä rahaa tapauksesta riippuen muutama vuosi. Alun ilmapiiri on leppoisa, kun kaikki heittelevät ilmoille ajatuksia, mistä kolikoita kassaan voisi kerryttää. Ensimmäinen hiljainen hetki koittaa, kun…
Muistan, kun joskus esikoisemme eskariaikaan olin huolissani siitä, että hänen oli hankalaa päästä muiden joukkoon. Ihan vain siksi, että hän oli niin ujo hakeutumaan muiden seuraan. Kun kysyin lapseltani koulupäivästä, hän kertoi toistuvasti olevansa välitunnit yksin. Jaoin huoleni opettajan kanssa. Minulle sanottiin, että lapsi on kyllä muiden mukana. Ja että jos koulussa huomattaisiin jonkun olevan…