Oli lokakuu ja selasin Instaa. Pysähdyin ihailemaan jonkun suurkaupungin halloweenkoristuksia, jotka olivat ylimaallisen upeita! Ne näyttivät megabudjetin fantasialeffan tehosteilta ja mietin kuinka suuri aika niiden rakentamiseen oli mennytkään. Kunnes lapseni totesi ohimennen, että äiti – kuvat on tehty tekoälyllä. Eivät ole oikeita. Ensin vähän nolotti. Miten olin voinut mennä niin halpaan? Sitten alkoi ärsyttää. Kuinka… Continue reading
Puhutaan taas hetki lasten (ja miksei aikuistenkin) lukemisesta. Lukutaidon jatkuva rapistuminen on saanut menneinä vuosina paljon palstatilaa. On mietitty miksi ei lueta. On ideoitu miten luettaisiin lisää. Ja nyt viimein (viimein!!) todellinen huoli kännykän vaikutuksesta sekä lukutaidon että keskittymiskyvyn hapertumiseen on alkanut globaalisti nostaa päätään. Kirjakeidas Lukeminen itsessään koetaan useimmiten tylsäksi ja hitaaksi ajanvietteeksi, eikä… Continue reading
Tässä postauksessa ei ole upeaa punaista lankaa, joka kulkee läpi tekstin ja tiivistää viimeisellä historiaan jäävällä lausahduksella kaiken sievään nippuun. Ei. Tämä kirjoitus vilisee kaikenlaista, mitä mielessäni ihmettelen, eikä siihen sillisalaattiin saa mitenkään johdonmukaista kehystarinaa ympärille. Tervetuloa siis päähäni 😅 Selityksiä Olen jo pitkän aikaa seurannut hämmentyneenä, kun nykymaailma tahtoo löytää kaikkeen aina selityksen. Jos… Continue reading
Ymmärsin hyvin, kun Alexandra Ripley kirjoitti Margaret Mitchellin perikunnan pyynnöstä jatko-osan legendaariselle Tuulen viemää-kirjalle. Tuulen viemää jäi onnettomaan loppuun, eikä yksi maailman kuuluisimmista rakkaustarinoista ansainnut sellaista päätöstä. Ripley loi Scarlettille ja Rhettille jatko-osassa lohdullisemman suhteen ja sinetöi heidän tarinansa lopulliseen pakettiin. Agatha Christien nimen lainaaminen toisen kirjoittamiin teksteihin on kuitenkin…. hmmm… aika outoa. Ylenpalttisena Christie-fanina… Continue reading
Ajattelin toissapäivänä kirjoittaa Turku-casesta. Tiedättehän sen? Uutisen, jonka mukaan Afrikan tähti, Peppi Pitkätossu ja Viisikot suurinpiirtein uhkaavat lastemme maailmankatsomusta sen sijaan, että ne opettaisivat millaista maailmassa oli ennen. Aloitin tekstin ja pyyhin pois. Aloitin uudelleen ja pyyhin taas. Olin jumaliste niin sanaton, etten osannut edes kirjoittaa ajatuksiani ylös. Enkä näemmä osaa vieläkään. Tänä päivänä joku… Continue reading
Oletko koskaan kokeillut käänteistä ajattelua ongelmatilanteissa? Esimerkiksi esittämällä itsellesi kysymyksen: Miten pilaisin parhaiten avioliittoni? tai Kuinka varmimmin tuhoan terveyteni? Kysyt kysymyksen, vastaat siihen ja sitten teet aivan päinvastoin. Olen itse huomannut tämän tavan helpottavan kiperämpien ongelmien jäsentämisessä. Ihmisen on usein kovin vaikea nähdä omaa osuuttaan ongelmatilanteiden synnyssä. Tämä auttaa myös siinä (ja onkin toisinaan vaikeaa… Continue reading
Aikanaan luulin olevani poikkeustapaus pitäessäni itkuhetkiä. Siis järjestämällä aikaa vain olla ja antaa kyynelten tulla. Mutta sitten luin laulaja Arja Korisevankin pitäneen tällaisia mielenpuhdistustuokioita, jolloin hän ihan vain itkee kaiken pois ja pääsin siitä ajatuksesta, että olisin jotenkin omituinen. Elämässä on paljon hetkiä, jolloin pitää vain nielaista se, mitä oikeasti tahtoisi sanoa. Useita tilanteita, joissa… Continue reading
Törmäsin kerran Instassa postaukseen, jossa paheksuttiin kunnolla ”kirjaihmisten” yrityksiä saada muita lukemaan. Sanasta sanaan en tuota avautumista muista, mutta kirjoittaja oli ärsyyntynyt kirja-arvostelijoista ja siitä, kuinka sellainen joukko kertoo muille, mitä heidän pitäisi lukea. Lopputoteamuksena kirjoittaja sanoi, että hän ei lue mitään ja jos lukee, niin sellaista, josta itse pitää. Niin. Tämä julkaisu tuli taas… Continue reading
Viime päivinä on tullut pohdittua paljon aikaa. Tuttu, tärkeä ihminen on sairastunut vakavasti ja sydäntä särkee tieto siitä, ettei parannuskeinoa ehkä löydy. Vaikka sitä koettaa pysyä positiivisella asenteella, hiipii mieleen aika ajoin ajatus siitä, joudunko luopumaan. Ja huomaan pakenevani tuota ajatusta kaikkeen tekemiseen, joka pitää kiireisenä. Luopumisen lopullisuus sattuu mietittynäkin ihan liikaa. Olen muistellut hetkiä,… Continue reading
Heti alkuun kysymys. Teen kaksi samansisältöistä postausta ja otsikoin ne eri tavalla. Ensimmäinen on Parinvaihtoviikonloppu, toinen Maailma askelen päässä tuhosta. Mitä luulet? Kumpaa luetaan otsikon perusteella useamman kerran? Joo. Niin luulen minäkin. Ja samalla olen surullinen. Ensimmäinen otsikoista luo mielikuvan pikkutuhmasta jutusta. Sen lukemalla saa ehkä kuulla pariskunnan salatusta puolesta ja kuumista swingeri-illoista. Pääsee ikäänkuin… Continue reading
