henkilökohtainen blogi
Tiedättekö – mua on aina kylmännyt lause ”hyödyt ovat suuremmat, kuin haitat”. Sekunnissa siitä kuulee, että haittojakin siis on, mutta vain huono-onnisin murto-osa joutuu niistä kärsimään. Tämä yleensä tulee jonkun professorin tai lääkärin suusta, joka punnitsee lääkkeen hyötyjä. On helppoa nyökytellä asiaaymmärtävästi pöytänsä takaa, jos koskaan ei ole joutunut itse tilanteeseen, jossa haitta nousee hyödyn… Continue reading
Tänään on taas sellainen aamu. Valo sattuu silmiin, niskaa särkee ja unta on takana kolme tuntia. Kaiken tämän sai aikaan selkäkipu, joka ahdisti jälleen hengittämistä viime yönä aamutunneille saakka. Särkylääkkeen avulla sain vihdoin neljältä unen päästä kiinni. Ja kellon perkele herättikin sitten puoli seitsemältä. Raatorehellisesti sanoen, olen pillittänyt puoli aamua. (Toki lähetin ensin lapset kouluun).… Continue reading
Nainen silmäilee perjantaina kalenteristaan tulevan viikon ohjelmaa ja aikatauluja. Näyttää mukavan väljältä. Niin väljältä, että kerrankin ehtii käymään lenkillä kolme kertaa viikolla ja vielä jää aikaa tehdä ne rästiin kertyneet paperityötkin. Ja lauantai-ilta on ihan tyhjänä. Vihdoinkin saa levätä ja olla tekemättä yhtään mitään. Viikkoa myöhemmin nainen on lopen uupunut, äärettömän stressaantunut ja vihainen itselleen.… Continue reading
Siihen nähden, että en polta en käytä kamaa vatsaongelmat estävät liiallisen rasvaisen ruoan ja juon viinaksiakin korkeintaan kerran vuodessa (silloinkin pari senttiä lasin pohjalta) voin uskomattoman huonosti. Olen sairastellut elokuun alusta saakka. Tai en varsinaisesti sairastellut, mutta toimintakyky on lähellä nollaa, eikä varmaa syytä tilanteeseen ole vieläkään löytynyt. Seuraavaksi olen menossa röntgenkuviin, joissa katsotaan selkä.… Continue reading
Menneet kaksi kuukautta ovat olleet kamalia. Silkkaa pelkoa, epätietoisuutta ja outoja oireita. Lukemattomia käyntejä päivystyksissä, tutkimuksia eri alojen lääkäreillä, kuvauksia ja labrakokeita. Sängyssä makaamista, kaiken ylimääräisen jättämistä sekä unettomia öitä. Kun ensin pelkää kuolemaa viiden viikon ajan 24/7 siksi, kun henki ei kulje kunnolla missään asennossa, olisi se ollut jo ihan riittämiin. Pitikö sen päälle… Continue reading
Kun lääkekokeilu päättyy pyörtymiseen päivystyksen ovella, ei järin paljoa kiinnosta jatkaa testejä seuraavalla pillerillä. Olen aiemmin täällä kertonutkin päänsäryistä, joiden määrä on triplaantunut tämän vuoden puolella. Viime postauksessa kirjoitin valosta päänsärkytunnelini päässä. Mulle aloitettiin viikko sitten migreeninestolääke ja olin niin innoissani. Vihdoinkin nuo hirvittävät, lamaannuttavat säryt loppuisivat ja pääsisin tarttumaan taas elämään kiinni sen sijaan,… Continue reading
Helou ihanat! Huomenna 30.06. on ”Aja töihin Corvettellasi päivä” sekä ”Sosiaalisen median päivä”. Mulla ei ole Corvettea, joten joudun tyytymään someen. (Ja koronarokotteen tehosteeseen). Joku saattaa muistaa, että viime postauksessani kerroin poistaneeni henkilökohtaisen Facetilini väliaikaisesti. Tiedättekö, se päätös on poikinut pelkkää hyvää. Aikaa on enemmän ja se on kokonaisempaa. Mulla meni muutama päivä oppia elämään… Continue reading
Oli vuosia, jolloin kyseenalaistin oman ajan. Mun mielestäni perheellisellä ei tarvinnut olla sellaista. Kaikessa nuoruuden viisaudessani ja jaksamisessani ajattelin, että kun lapsia hankitaan, heidät myös itse vuorokauden ympäri hoidetaan. Vapaahetkistä viis. Tämä ajatusmalli kun vielä kuorrutettiin luonteella, joka ei koskaan pyydä apua, oltiinkin ennen pitkää uupumukseen johtavalla tiellä. Jotta tajuaa tarvitsevansa muutosta, täytyy ensin kokea… Continue reading
Kun makasin yhtenä päivänä gynekologin pöydällä papa-kokeessa, mietin siinä syntyjä syviä. (Siellähän niitä juuri mietitään). Pelkäsin äkillisten kohtukipujen syytä ja mieli ehti parin päivän aikana ennen vastaanotolle pääsyä maalata vaikka minkälaisia kohtaloita. Siinä sitten laverilla laskin kattolampun ritilöitä ja pohdin, minkä ihmeen takia en vieläkään (neljänkymmenenneljän vuoden kokemuksella) osaa rutinoida lääkärikäyntejäni. Mikä sinne menosta tekee… Continue reading
Kun kolmena päivänä on jonottanut terveyskeskuksen puhelintunnilla parisenkymmentä minuuttia per kerta, tulee mieleen väistämättä kysymys – kuka hemmetissä valitsee niiden odotusmusiikit? Biisien perusteella voisi nimittäin kuvitella jonottavansa aivan muille linjoille. Siinä sitä istuu odottelemassa labratuloksia, katselee ikkunasta ulos, piirtelee Seiskan kansikuvalle viiksiä ja kuuntelee ö-luokan seksileffan taustabiisiä. Vain feikkiläähätys puuttuu, mutta sen korvaa aika ajoin… Continue reading