Olin viikon somelomalla. Itse asiassa pidin koko puhelimesta vapaata tuon ajan. Nuo päivät avasivat silmät uudelleen muutamalle viimeaikaiselle kirjoitukselle, joissa ihmetellään, miten mummot ehtivät tehdä aina kylässä käydessään kaiken, mikä itsellä on odottanut vuoroaan kuukausia, jopa vuosia?
Vastaus: Mummot eivät ole useinkaan kovin aktiivisia somessa. Oma äitinikin käyttää luuriaan vain soittamiseen ja tekstiviesteihin. Hän ei ole halunnut edes wappia.
Kun mulla oli puhelin sivupöydällä, ehdin mm.
- Siivota 11 vuotta odottaneen lasivitriinin.
- Siivota kodinhoitohuoneen kaapit.
- Siivota oman vaatekaappini ja eteisen kaapin sekä laittaa vanhat talvikamppeet ja kengät kierrätykseen.
- Haravoida pihalla mitä pystyin ja leikkaamaan 5 vuotta odottaneet omenapuut.
- Kirjoittamaan kolmelle Planin kummilapselle.
- Leipomaan puolet enemmän kuin koskaan muulloin.
- Lukemaan kaksi kirjaa.
- Siivoamaan terassin ja laittamaan sen kesäkuntoon.
- Pestä koirat, käydä joka päivä lenkillä ja jumpata enemmän.
Näiden lisäksi mieliala koheni ja unipaine oli kaiken tekemisen jäljiltä illalla niin mittava, että uni tuli odottamatta ja viipyi aamuun saakka.
Pää koetti alkuun jatkuvasti muistuttaa siitä, kuinka kiire onkaan, enkä millään ehdi tehdä aikomiani asioita. Otin mieleni aina tiukkaan puhutteluun ja käskin sen listata syitä, miksi en ehtisi.
En useinkaan keksinyt yhtäkään. Etenkään, kun ei ollut mitään, mitä tekemisen sijaan olisi päivittänyt, mistä käynyt tykkäämässä tai mitä seurannut.
Sain jälleen hyvän muistutuksen siitä, kuinka salakavala aikavaras puhelin onkaan. Vaikka sitä ajattelee käyttävänsä vähän, siihen uppoaa huomaamatta liikaa aikaa.
Yritän itse pitää jatkossa enemmän näitä hyväätekeviä taukoja. Ne antavat paljon enemmän, kuin osaa edes odottaa.
Aurinkoista viikonloppua sinne!
❤, Erja