henkilökohtainen blogi
Tiedättekö – mua on aina kylmännyt lause ”hyödyt ovat suuremmat, kuin haitat”. Sekunnissa siitä kuulee, että haittojakin siis on, mutta vain huono-onnisin murto-osa joutuu niistä kärsimään. Tämä yleensä tulee jonkun professorin tai lääkärin suusta, joka punnitsee lääkkeen hyötyjä. On helppoa nyökytellä asiaaymmärtävästi pöytänsä takaa, jos koskaan ei ole joutunut itse tilanteeseen, jossa haitta nousee hyödyn… Continue reading
Ihminen on käynyt kuussa. Avaruusteknologiaan sekä asevarusteluun syydetään rahaa miljardikaupalla vuosittain. Pelkästään näiden esimerkkien pohjalta, näyttää tietotaitoa maailmassa riittävän vaikka mihin. Kuinka siis on mahdollista, että koululuokkia ei voida samaan aikaan opettaa sekä etänä, että lähellä? Vai tarvitaanko Nasan insinööri ratkaisemaan tästä toimiva yhtälö? On ollut paljon puhetta siitä, kuinka halutaan säästää lapsia ja nuoria… Continue reading
Harmittaa. Ja turhauttaa niin vietävästi. Olisi ihanaa palata kirjoittamisen pariin, mutta edelleen jatkuvat lihasongelmat kaulan alueella sallivat vain kännykällä kirjoittamisen. Ja silloinkin vain tietyssä vinoasennossa selällään. Blogin päivitys harvakseltaan siis jatkuu, sillä näillä eväillä ei nyt tehdä pitempiä, mietiskelevämpiä tekstejä, vaikka aiheita piisaisi kyllä. Ollaan tällä hetkellä mökillä, jossa meitä odottikin varsinainen talven ihmemaa. Koko… Continue reading
Blogissa on ollut hiljaista. Olen ollut kaiken syksyn sairastamisen jälkeen umpiväsynyt, joten kaikki vapaampi aika on mennyt levätessä ja koittaessa pikkuhiljaa saada taas maata jalkojen alle. (Ja tutkimukset jatkuvat ensi vuonna, mutta nyt rentoudutaan). Joulua ollaan valmisteltu rauhallisessa tahdissa. Lapset ovat jo niin isoja, että leipomiset on voinut jättää heidän huolekseen (eli ilokseen). Sen kun… Continue reading
Tänään on taas sellainen aamu. Valo sattuu silmiin, niskaa särkee ja unta on takana kolme tuntia. Kaiken tämän sai aikaan selkäkipu, joka ahdisti jälleen hengittämistä viime yönä aamutunneille saakka. Särkylääkkeen avulla sain vihdoin neljältä unen päästä kiinni. Ja kellon perkele herättikin sitten puoli seitsemältä. Raatorehellisesti sanoen, olen pillittänyt puoli aamua. (Toki lähetin ensin lapset kouluun).… Continue reading
Meidän perheessä on ollut jo useamman vuoden tapana, että iltasaduksi luetaan joulukuussa vain joulusatuja. Ajan myötä nuo tietyt kirjat ovatkin ”leimautuneet” pelkästään joulun alla luettaviksi, joten muina ajankohtina niitä tulee harvemmin edes otettua esiin. Siispä niiden taika säilyy. Toissavuonna kuopuksella oli kirjajoulukalenteri ja silloin ei ollut ainakaan valinnan vaikeutta sen suhteen, mitä illalla luettaisiin. Tuli… Continue reading
Mulla on viime ajat ollut valtava kaipuu menneeseen aikaan. En nyt tarkoita kuparikautta, keskiaikaa tai muuta sellaista esimeininkiä. Ei – pysytään ihan näissä vuosissa, jotka olen itse elänyt. Oon muistellut paljon nuoruuttani. Kouluaikojani. Kavereitani. Tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kuunnellut 80- ja 90-luvun musaa. Pitänyt lapsille parina iltana retrodiscoa ennen nukkumaanmenoa. (Luukuttanut siis täysillä kodinhoitohuoneen radiosta… Continue reading
Meidän talon pukki näyttää siirtyneen digikaudelle. Ennen lapset jättivät huolella kirjoitetut, överikoristellut kirjeensä tontun sukkaan, josta ne yön aikana mystisesti hävisivät. Tänä vuonna esikoinen kilautti muutaman kuvaliitteen omista toiveistaan wappiin. Kuopus kyllä väkersi kirjeen, mutta toi sen mulle ja unohti laittaa sitä mihinkään ”postitettavaksi”. Eikä tuosta kirjeestä ole ollut sen koommin puhetta. Tyttö lienee unohtanut… Continue reading
Asuttiin ennen nykyistä osoitetta erillistalossa. Siis yhdessä monista omakotitaloista, jotka oli sijoiteltu pienelle alueelle ja systeemi toimi taloyhtiömalliin. Taloyhtiö oli päättänyt jostain korjauksista ja meillekin tuli jo hyvissä ajoin lappu, jossa ilmoitettiin korjaajan saapumisajankohta. Unohdin sen. Joo, meillä ei ollut käärmettä, minipossua, koiraa tai mitään muutakaan kiinni laitettavaa lemmikkiä, joka olisi pitänyt huolehtia jonkin aidan… Continue reading
Meillä on kahdeksan- ja kolmetoistavuotiaat lapset, joten aika monet lastenkemut on tullut nähtyä sekä itsekin järjestettyä. Somessa on jo pitkään puhuttu lasten synttäreiden laajenemisefektistä. Pitää olla aina isompaa ja enemmän. Erikoisempaa. Speltaakkelimaisempaa. Mekin täällä maailman korpikylässä ollaan luisumassa suurten metropolien malliin, joissa äidit ja isät koittavat lyödä toisia vanhempia laudalta järjestämällä aina vain parempia synttäreitä… Continue reading