Tässä postauksessa ei ole upeaa punaista lankaa, joka kulkee läpi tekstin ja tiivistää viimeisellä historiaan jäävällä lausahduksella kaiken sievään nippuun. Ei. Tämä kirjoitus vilisee kaikenlaista, mitä mielessäni ihmettelen, eikä siihen sillisalaattiin saa mitenkään johdonmukaista kehystarinaa ympärille. Tervetuloa siis päähäni 😅 Selityksiä Olen jo pitkän aikaa seurannut hämmentyneenä, kun nykymaailma tahtoo löytää kaikkeen aina selityksen. Jos…
Oi vitsit, tänä viikonloppuna on Helsingin kirjamessut! Koskaan en ole siellä käynyt, mutta harras toive on päästä paikanpäälle ensi vuonna. Lataan nyt varastoon kaiken tämän etämessuinnostuksen ja vapautan sen sitten marraskuun lopulla juoksemaan ympäri Tampere-talon Kirjafestareita. Kaikki alta pois! 😅 Mun vointini ei ole viime aikoina ollut ihan parhaimmasta päästä (tai lähellekään) ja siksi joka…
Joulu + dekkari = mulle aina ihan vastustamaton yhdistelmä. Ja kun se tulee vielä näin kauniin kiiltävässä paketissa, on kyseessä ihan ohittamaton paikka! ”Murha jouluostoksilla”, kutsuu seitsemän vierasta vanhan tavaratalon järjestämään VIP-tilaisuuteen, jota isännöi liikkeen erikoinen johtaja Monty Verity. Aattoillan kierros talon kerroksissa voi alkaa, kun huumaavan makeat alkujuomat on nautittu ja kännykät kerätty kaikilta…
Joulusukkaa on alkanut jo kutittaa. Syyslomaviikolla leivottiin ekat pellilliset joulutorttuja ja pipareita ja onnistuttiin saamaan osa säilöönkin. Ja kun glögin hurmaava, mausteinen tuoksu nousi ekaa kertaa kattilasta, siirryin ajatuksissani hetkeksi jo jouluaattoon. Niin syvällä mielessä glögin tuoksumuisto on. Ja hei. Nyt se on tapahtunut ihan virallisesti. Meidän kuopus ei usko enää hitustakaan (ei edes salaa)…
Ennen kuin aloin itse kirjoittaa, mietin, lukeeko kirjailija koskaan omia teoksiaan? No, nyt tiedän. Lukee. Ainakin itse teen niin. Kun kirjoittaa kirjaa, tulee prosessin aikana luettua käsis läpi varmaan satoja kertoja. Tarinan muistaa ulkoa etu- ja takaperin ja lopulta se alkaa puuduttaa. Ei näe enää metsää puilta ja hyväkin teksti alkaa näyttäytyä sellaisena, ettei sitä…
Kirjoittelin eilen yhtä käsistä. Jonka vaihdoin hetken päästä toiseen. Ja sen toisen vielä kolmanteen. Kun olin käyttänyt kaksi tuntia, saaden aikaan paljon naputusta ja pelkkää tyhjää, alkoi mielessäni pyöriä lause: joskus osaan, joskus en, on taitopuoli oikullinen. Siitä tämä lorunen sitten sai alkunsa. Joskus tekstiä lähtee heittämällä ja sitä saa aikaan monta sivua ihan pienessä…
Katselin Nälkäpeli-leffat ekan kerran kymmenisen vuotta sitten. Silloin ne jäivät jotenkin kaukaisiksi, enkä päässyt ihan jyvälle koko jutusta. Homma näyttäytyi yltiöraakana versiona Big Brotherista, jossa päiväkirjahuoneessa valittamisen sijaan viritettiin toisille tappavia ansoja peliareenalla. Menneellä viikolla katselin uudemman kerran nuo kaikki neljä elokuvaa sekä viimeisimpänä (2024) tehdyn pätkän Balladi laululinnuista ja käärmeistä. Tuo viimeisin osa on…
Olet vanha. Kasvosi ovat ryppyiset, kätesi täynnä maksaläiskiä ja hiuksesi hohtavat hopeaa. Ennen niin tavalliset arkipuuhat ovat muuttuneet vuosi vuodelta haasteellisemmiksi. Oikea päivämäärä tai sana ei aina muistu heti mieleen. Heräät aamulla, syöt, teet aamutoimet. Sitten…. sitten…. Sen jälkeen on taas sama päivä. Päivä täynnä ei mitään. Täyttelet ristikkoa muutaman kymmenen minuuttia. Ehkä luet hieman….
Inhoan, vihaan nukkumista, joko taas on pakko? Mitä jos kapinaan käännytään, ja tehdään unilakko? * Yötä ei voi hallita, se ei koskaan kysy lupaa, ja vaikka sitä tulemasta kieltäisi, se astuu joka tupaan. * Yö keskeyttää pelit, juuri parhaimmassa kohdassa, ja käskee lelut aina kaappeihin siivota. Sen jälkeen pesulle ja syömään ajaa, sen röyhkeydellä ei…
Mitä sulle kuuluu? Tuntuu, että siitä on iäisyys, kun viimeksi olin täällä linjoilla. (Vaikka eihän siitä ole kuin korkeintaan pari viikkoa, mutta tässä iässä aika lentää, usko pois). Minä olen lukenut. Lukenut. Ja lukenut. En ole jumaliste lukenut tällaisella intensiteetillä moniin vuosiin! Ehkä viimeksi joskus teini-iässä (eikä siitä ole pitkääkään aikaa). Hassua, että ihminen joka…