Kaksi viivaa

Niin siinä kävi, että vaihdettiin meidän talvilomaviikko mökillä kahteen viivaan koronatestissä. Tauti, jota ollaan juostu karkuun nyt kaksi vuotta, sai meidät vihdoin sisäkaarteessa kiinni. Mulla oli edellinen viikko täynnä ihmeellisiä päänsärkyjä. Kummaa jomotusta silmien yläpuolella. Kuitenkaan ilman varsinaista särkykohtausta. Tiedä sitten tekikö tauti niiden aikana jo tuloaan. Merkillisin hetki tuli kuitenkin torstaina, jolloin esikoinenkin jäi …

Kuka sä oot ja mitä sä teet?

Kun tämä kysymys esitetään ihmisille, suuri osa meistä kertoo ensin oman ammattinsa. Mukaanlukien itseni. Olen Erja, 45-vuotias kaupan alan yrittäjä ja kahden lapsen äiti. Siinäpä se. Mutta. Mitä jos et saisikaan kertoa ammattiasi lainkaan? Kuka silloin olisit? Miten esittelisit itsesi lyhyesti? Ja kaikkein tärkein kysymys – arvostaisitko itseäsi sellaisena? Ilman ammatin tuomaa turvaverkkoa tässä työtä …

Potilas nolla

Minä, joka yleensä välttelen lääkäreitä viimeiseen saakka, olen nyt joutunut tutustumaan suomalaiseen terveydenhuoltosysteemiin pidemmän kaavan kautta. (Ja jottei tulisi väärinkäsityksiä, kerron heti alkuun saaneeni hyvin ystävällistä palvelua jokaisessa paikassa). Syksystä alkaen olen käynyt sekä julkisella, että yksityisellä. Puhunut lukemattomia kertoja hoitajien ja lääkäreiden kanssa. Musta on otettu magneettia, monenlaista röntgenkuvaa, astmatutkimuksia jne. Osan labroista olen …

Riverdance – lumoava leffa

Moni tietää Riverdancen. Se nousi hetkessä maailman tietoisuuteen Irlannissa pidettyjen Euroviisujen väliaikaohjelmasta, vuonna 1994. Riverdance taitaa olla tanssiryhmän nimi (?), mutta moni (itseni mukaanlukien), kutsuu siten tuota kiehtovaa tanssia. Tanssia, jonka juuret ovat Irlannissa, mutta johon on onnistuneesti yhdistelty mm. flamencoa sekä steppausta. Olin Dublinin viisujen aikaan itse lukion tokalla ja muistan istuneeni television edessä, …

Suuria muutoksia

Olen aina lukenut ihaillen tarinoita ihmisistä, jotka ovat tarttuneet hetkeen. Hypänneet pois tutusta ja turvallisesta, tietämättä itsekään, mihin lopulta päätyvät. Näistä irtiotoista on usein seurannut kyseisille ihmisille onni. Seesteisyys ja rauha. Elämä, joka tuntuu vihdoinkin omalta. Jokainen tietää tunteen, kun puuduttaa. Kun elämässä jokin jumittaa paikoillaan, mutta silti ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. Muutos pelottaa. …

Elämäni laulut 5/5 ”Rakastettu”

Kun aloin kirjoittaa tätä sarjaa elämäni biiseistä, yllätyin lopulta itsekin valinnoistani. Lähinnä siitä, että viiden laulun sekaan mahtui vain yksi, jonka takana oli iloa. Kaikki muut biisit olen löytänyt väsymyksen ja voimattomuuden keskellä. Vaikeissa elämäntilanteissa. Mutta toisaalta, sitähän musiikki pitkälti tekee. Kannattelee ihmisiä. Kertoo tarinoita, jotka jokainen voi sovittaa omaan elämäänsä ja saada sitä kautta …

Voihan vasta-aine!

Tiedättekö – mua on aina kylmännyt lause ”hyödyt ovat suuremmat, kuin haitat”. Sekunnissa siitä kuulee, että haittojakin siis on, mutta vain huono-onnisin murto-osa joutuu niistä kärsimään. Tämä yleensä tulee jonkun professorin tai lääkärin suusta, joka punnitsee lääkkeen hyötyjä. On helppoa nyökytellä asiaaymmärtävästi pöytänsä takaa, jos koskaan ei ole joutunut itse tilanteeseen, jossa haitta nousee hyödyn …

Kaikki lapset ja nuoret eivät ole terveitä

Ihminen on käynyt kuussa. Avaruusteknologiaan sekä asevarusteluun syydetään rahaa miljardikaupalla vuosittain. Pelkästään näiden esimerkkien pohjalta, näyttää tietotaitoa maailmassa riittävän vaikka mihin. Kuinka siis on mahdollista, että koululuokkia ei voida samaan aikaan opettaa sekä etänä, että lähellä? Vai tarvitaanko Nasan insinööri ratkaisemaan tästä toimiva yhtälö? On ollut paljon puhetta siitä, kuinka halutaan säästää lapsia ja nuoria …

Mitäs nyt?

Harmittaa. Ja turhauttaa niin vietävästi. Olisi ihanaa palata kirjoittamisen pariin, mutta edelleen jatkuvat lihasongelmat kaulan alueella sallivat vain kännykällä kirjoittamisen. Ja silloinkin vain tietyssä vinoasennossa selällään. Blogin päivitys harvakseltaan siis jatkuu, sillä näillä eväillä ei nyt tehdä pitempiä, mietiskelevämpiä tekstejä, vaikka aiheita piisaisi kyllä. Ollaan tällä hetkellä mökillä, jossa meitä odottikin varsinainen talven ihmemaa. Koko …

Kolme yötä jouluun on

Blogissa on ollut hiljaista. Olen ollut kaiken syksyn sairastamisen jälkeen umpiväsynyt, joten kaikki vapaampi aika on mennyt levätessä ja koittaessa pikkuhiljaa saada taas maata jalkojen alle. (Ja tutkimukset jatkuvat ensi vuonna, mutta nyt rentoudutaan). Joulua ollaan valmisteltu rauhallisessa tahdissa. Lapset ovat jo niin isoja, että leipomiset on voinut jättää heidän huolekseen (eli ilokseen). Sen kun …