henkilökohtainen blogi
– Äiti. Katsellaanko taas se video, missä te ootte isin kanssa siellä naimislavalla? kysyi aikanaan kolmevuotias esikoisemme. Höristin korviani. Mitämitämitä? Missä lavalla? Mielikuvitus loihti heti esiin kaksi hikistä hahmoa toistensa kimpussa jossain erotiikkamessujen lavashowssa (vaikkei vielä koskaan ole tullut kyseisessä tapahtumassa poikettuakaan). -Teillä oli sellaiset… ööö… naimispuvut päällä, lapsi jatkoi. -Sulla oli iso mekko. Kun …
Totuus löytyy puolivälistä. Blogissani on paljon juttua ja kuvia meidän pihasta, jota ollaan viilattu innolla kuntoon viimeiset pari vuotta. Kukkivia kasveja, mustikkasinessä kylpevää kunttaa, hyvinvoivia puita ja siistejä nurmikonreunuksia. Tämän postauksen kuvissa on kolikon toinen puoli. Kasveja, jotka eivät ole viihtyneet niille valituilla paikoilla tai joiden elintilan rikkaruohot ovat hiljalleen syöneet. (Puhumattakaan rusakosta, joka raapi …
Katselin eilen uutta sarjaa, joka kertoo maailman uskomattomimmista hotelleista. Esittelyssä tässä ensimmäisessä jaksossa oli Singaporessa sijaitseva, huikean näköinen Marina Bay Sands. Se koostuu kolmesta korkeasta, erillisestä hotellirakennuksesta, joiden päälle on nostettu upea allasalue puutarhoineen. Altaan reunalta voi ihailla kaupungin kattoja ja ottaa selfieitä. Sarjan tekijät seurasivat hotellin elämää henkilökunnan näkökulmasta. He toimivat apuna mm. hovimestarina, …
Jos ihminen olisi alkujaan tarkoitettu lihansyöjäksi, meillä olisi raateluhampaat sekä kyky liikkua kissaeläimen vauhdilla ja notkeudella. Pienemmillä eväillä tuskin saataisiin napattua luonnossa liikkuvaa saalista ilman aseistusta. Ja kuinka moni meistä edes söisi lihaa, jos grillikylkeään ei saisi kaupan tiskistä valmiiksi lahdattuna ja siististi vakuumiin pakattuna, vaan homma pitäisi hoitaa alusta loppuun saakka omin pikku kätösin? …
Takarajaviivan pyyhkiminen puhtaaksi lenkkarilla. Kopautus mailalla kummankin kengän pohjaan. Shortsien nyppäys takaa. Sitten edestä. Paidan olkapäiden irrottelu ihosta. Lopuksi pyyhkäisyt nenään, korvaan, takaisin nenään ja toiseen korvaan. Otsa kuivaksi hikinauhaan. Syöttö. Rakastan tennistä. Edellä kuvailin espanjalaisen Rafael Nadalin kenttämaneereita. Kun hän syöttää, hän tekee lähes joka pallon kohdalla yllämainitut jutut. Aina samassa järjestyksessä. Lisäksi hänellä …
Mun nuoruuden Tinder-vastine oli yökerho. Laitettiin tyttösten kanssa ykköset ylle, siveltiin pari kerrosta ripsaria, suihkutettiin kilo lakkaa etuhiuksiin ja lähdettiin bileisiin. Abivuonna parhaimmillaan keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Ehtihän siinä lukea kirjoituksiinkin vielä muutaman päivän. Tuohon aikaan – kultaisella 90-luvulla – oltiin aina ajoissa liikenteessä. Meidänkin porukka kävi usein eka syömässä jossain pizzeriassa tai hampurilaisilla, mutta …
Jos leffassa halutaan esittää joku oppilas ihan tunarina, hänestä tehdään koulunäytelmään puu. No. Minä olin puu. Toisella luokalla. (Vaikka olisin niin syvästi halunnut olla kana). Muistan edelleen vuorosanani, ”Metsä puut kanalle”. Ja muistan edelleen katkeruuden harjoituksissa, kun kana unohti alkuun vuorosanojaan ja minä olisin muistanut ne saman tien. No jaa. Tämä näytelmäepisodi lipui mieleeni, kun …
Pidän Sydänmurujen lisäksi yllä myös toista sivustoa, joka keskittyy kaikkeen fiktiiviseen kerrontaan. Olipa kerran-blogi oli alkujaan pitkän jatkotarinani julkaisupaikka. Kun jatkis päättyi, tuli ajatus kokeilla erilaisia kirjoitustyylejä. Eri genrejä, mihin itseni kirjoittajana olen aiemmin luokitellut. Esimerkiksi viimeisimpänä postauksena tein runon, joita en ole juuri aiemmin harrastanut. Tykkään kirjoittaa eniten ns. chick litiä eli kevyttä, huumorillakin …
Meidän kuopus katseli yhtenä päivänä piirrettyä, jossa oli kuva maapallosta sairaana. Maalla oli muistaakseni kuumemittari suussa ja kääre sidottuna pään ympärille. Se näytti surkealta. Mietin siinä surullisin mielin, kuinka oikeassa tuo lasten muuten niin hupaisa animaatio olikaan. Me emme vain saa tarpeeksi suurta laastaria maapallon päälle. Laastaria, joka estäisi kaikki julmuudet. Laastaria, joka saisi järjen …
Tällä hetkellä istun sohvalla ja katson toisella silmällä Johnny Englishiä. Leppeää iltatunnelmaa syövät hieman killerihajut, joilla meidän pikkukoira myrkyttää ilmaa noin viiden minuutin välein. (Jos joku ei ole koskaan sattunut paikalle oikeaan aikaan, kerrottakoon, että koiran pieru haisee ihan kuolemalta!) Happy on kärsinyt oudoista vatsavaivoista viikon päivät. Hän tykkää maistella takapihalla kaikenlaista aina jäniksenpapanoista pudonneisiin …