On sanonta, jossa vitsaillaan siitä, että kaikki tytöt ovat nuorena niin mukavia, joten mistä ne äkäiset, vanhat naiset tulevat.
Kun olin 21 vuotta asiakaspalvelussa ja yrittäjänä, näin monenlaista ihmistä vuosien mittaan. Myös heitä, jotka sylkivät kaiken pahan olonsa meidän tiskin takana olevien niskaan.
Alkuun nämä asiakkaat olivat punainen vaate ja ärsyttivät sanomattoman paljon. Pohdin heidän purkauksiaan pitkään ja otin niistä huonon mielen itselleni. Ja mietin usein, mikä oikeus tuikituntemattomalla on pilata toisen ihmisen päivä.
Ei olekaan, mutta vuosien ja kaiken niiden tuoman elämänkokemuksen myötä aloin ymmärtää sekä heitä, että tuota alun sanontaa aina vain enemmän.
Kun elää, kokee paljon asioita. Ja väistämättä niiden asioiden joukossa on mätää. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Kun on ensin iloinen, vapaa nuori, jonka kaikki aika on omistettu vain omalle elämälle, on helppoa ihmetellä ärtyisiä vanhempia ihmisiä.
Kun siihen yhtälöön lisätään parisuhde, lapsia, lemmikkejä, asuntolaina ja aamusta iltaan kestävä työpäivä, alkavat rakennusaineet äreyteen olla kasassa.
Ihminen, joka on ennen saanut tulla ja mennä mielensä mukaan, onkin äkkiä sidottu joka suuntaan ja kaikki vapaaksi jäävä aika mitataan sekuntikellolla.
Stressi iskee. Sairauskierteet. Unettomat yöt. Pitämättömät lomat. Kun lapset kasvavat, omat vanhemmat alkavat olla heikkoja. Aika ei riitä mihinkään.
Tai puoliso jättää ja joutuu selviytymään yksin kaiken kanssa. Taistelemaan omista oikeuksistaan ja lasten puolesta. Stressaamaan riittävätkö rahat. Onko työtä. Entä kuka hoitaa lapsia, jotta yksinhuoltajana pääsee joskus vapaalle?
Tilanteita on monia, mutta pointtini tulee varmasti noista jo esille.
Niinpä, kun vihainen asiakas tuli kassalle, koetin olla ihminen ihmiselle. Huomata tarpeeksi. Vastata tarpeeksi. Näyttää, että viha liukuu ylitseni. Näin siellä toisella puolella tiskiä väsyneen, väärinymmärretyksi itsensä kokevan ihmisen, joka ei hallitse tunteitaan.
En halua puolustella kiukkuista käytöstä, mutta haluan lisätä hieman ymmärrystä sitä kohtaan.
Kukaan ei varmaan tietoisesti päätä olla äkäinen piikki toisten lihassa, joka jo aamusta saakka miettii, miten parhaiten piinaisi toisia kulkemalla naama rutussa ympäriinsä.
Jokaisella vihalla on syynsä. Jokaisella katkeruudella taustansa. Jokaisella äkäisellä ihmisellä sielussa saakka särkeviä haavoja. Ja kun olemme erilaisia, eivät kaikki osaa käsitellä negatiivisia asioita hymyillen tai huomaamattomasti.
En minäkään.
Jos itseäni painaa jokin asia, en toki raivoa sitä missään kassoilla, mutta en myöskään osaa olla oma itseni. Olen hajamielinen ja poissaoleva, miettiessäni tuota juttua.
Maailma tarvitsee lisää halua ymmärtää. Tahtoa nähdä joskus vaivallakin pystytettyjen kulissien taakse. Sillä huolimatta iästä, huonon käytöksen takana on aina paha olo jostain asiasta. Minulla on asiaa. Nähkää minut.
Ja jos mietitään, mitä tekee jo pieni lapsi, jos ei saa huomiota itselleen ja asialleen hyvällä?
Niinpä.
Hän hakee sen huonolla käytöksellä.
Hyvää alkanutta viikkoa!
❤, Erja
P.S. Muista osallistua edellisen postauksen kirja-arvontaan joko täällä blogissa tai Instassa!