henkilökohtainen blogi
Tiedätkö, kun seisot kaupassa lehtihyllyn edessä ja lehti, jota etsit loistaa poissaolollaan? Silloin ei missään nimessä kannata ostaa korvaavaa tuoteartikkelia, koska yksi päätös johtaa aina seuraavaan ja alkujaan muutaman euron lehdestä saattaa kertyä suurempikin lasku. Tiedät siis. Arvasin. Minä pohdin leivontalehden sekä uutuus-puutarhajulkaisun välillä, valiten lopulta sen, joka nyt kutittelee kantapäissä saakka. Menin kaupasta kotiin,… Continue reading
Seuraavassa muutamia kysymyksiä, joita olen meidän maltakaksikosta saanut useamman kerran. (Ja kysyä saa tietenkin edelleen). Laitan niistä nyt ihan oman postauksen, että mahdollisimman moni samoja asioita miettivä saa vastauksen. Kuinka paljon maltankoira tarvitsee lenkkeilyä? Tämä on riippuvaista koirasta yksilönä. Olen lukenut maltoista, jotka käyvät vain postilaatikolla kääntymässä, kuin myös heidän rotukavereistaan, jotka samoavat lähes kympin… Continue reading
Oon nyt parisen viikkoa harjoitellut Word Pressin käyttöä. Videolinkkejä treenatessani löysin kivoja klippejä meidän maltapojista ja laitoin niistä muutaman tähän alle. Pojat tulevat toimeen keskenään koko ajan vain paremmin ja paremmin, joskin sitä kuuluisaa urosten välistä uhoakin on alkanut löytyä. Etenkin puruluiden kohdalla omasta pidetään kiinni aika jyrkällä murinalla. Ja tietysti hyökkäilemällä ja haukkumalla vieressä… Continue reading
Nuorempana meidän Itsenäisyyspäivät kuluivat lähes poikkeuksetta työpaikalla. Olihan huoltoasema auki silloinkin. Linnanjuhlat olivat ainoa ”rutiini” kyseisessä päivässä ja se kuuluu tietysti meidän joulukuun kuudennen vakiokalustoon edelleen. Lasten synnyttyä ja kun ikää tuli itsellekin lisää, alkoi Itsenäisyyspäivä näyttäytyä eri valossa. Siitä tuli merkityksellisempi. Finlandia-hymnin sanat painuvat tänä päivänä syvemmälle sydämeen, kuin koskaan ja liikutukseen saakka ajattelen… Continue reading
(Tämä postaus on kaupallinen yhteistyö Kuono.fi-palvelun kanssa.) Olen julkaissut useita tekstejä meidän kahdesta Maltankoiramussukasta. Lucky on vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen, Happy viisi kuukautta. Koiria on alusta saakka sosiaalistettu paljon, joten ne ovat ystävällisiä ja menevät rohkeasti uusiin tilanteisiin. Jokin kuitenkin muuttuu, kun valjaat laitetaan päälle ja hihnat napsautetaan kiinni. Ovesta ulos säntäävät Ilon ja… Continue reading
Olen saanut useita viestejä, joissa tiedustellaan, mitä kautta voisi löytää Maltankoiran itselleen. Minä aloitin etsimisen aikanaan laittamalla meiliä suoraan kasvattajille. Esittelin meilissä lyhyesti meidän perheen sekä ympäristön, johon pentu tulisi asumaan. Mainitsin myös sen, että haemme kotikoiraa, jota emme käytä näyttelyissä, mutta jonka kanssa harrastetaan kyllä mieluusti tokoa tai agilitya. Kasvattajat vastasivat posteihin nopeasti ja… Continue reading
Tässäpä aihe, josta etsin nettikirjoituksia kesällä, kun alettiin miettimään meidän yksivuotiaalle Maltankoiralle kaveria. Jo yhden koiran hankinta pitää miettiä ajan kanssa ja tarkkaan harkiten, mutta entä toinen? Meneekö kaksi siinä samassa, kuin yksikin? (Kuulen jo mieheni nauravan). Omassa lapsuuskodissani oli kaksi tiibetinspanielia (kuopus sanoi viisivuotiaana niitä sniibelinsnaabelinkoiriksi), joten tassuduo sinänsä oli tuttu juttu. Toisaalta, nuorena… Continue reading
Tässä hän nyt on. Meidän pieni, suloinen, kahdeksanviikkoinen Maltankoirapoika ”Magic Minidog Yours Forever”. Kutsumme häntä Happyksi, vaikka Hyrrä olisi ehkä kaikkein osuvin nimi. Olen jo pitkään halunnut useamman koiran. Kuvitelmissani siinteli suurinpiirtein kolmen, neljän hauvelin pienoislauma – mieheni ajatuslaiva ei päässyt samalle aallolle. Hän ei jakanut mun intoilevia mielikuvia keskenään painivista pikkukoirista, ihanasta tassuntepsutuksesta, pihamaalla… Continue reading
Istuin eilen iltateen äärellä keittiössä ja lueskelin siinä samalla kirjaa. Hetkeä myöhemmin meidän pikku koira kipsutteli pöydän alle ja käyttäytyi sen verran oudosti, että kiinnitti heti huomioni. Lucky ravisteli päätään, kutitti korvaa ja hankasi tassulla silmäänsä. Ajattelin, että kaveri on löytänyt punkin mukaansa jostain pusikosta ja koittaa häätää sitä pois. Siispä houkuttelin koiraa pöydän alta… Continue reading
Siitä on nyt suunnilleen kahdeksan kuukautta, kun haettiin meidän pieni tassutoveri kasvattajilta kotiin. Pikkuisen ensimmäinen matka taittui mun sylissä. Hän nukkui alun ihmettelyn jälkeen sikeästi koko loppumatkan – lämpimän, emoltaan tuoksuvan peiton sisällä. Muistan edelleen tuon hennon, kilon painoisen, kahdelle kämmenelle mahtuneen pennun. Tuntui, ettei mitään niin pientä ja haurasta voi olla olemassakaan. Hän tuntui… Continue reading