Pari päivää ennen lasten pääsiäisloman alkua sain viimein käytyä Sinellissä hakemassa tarvikkeet esikoisen rippijuhlakutsujen tekemiseen.
Vähänkö huvitti, kun suuntasimme mieheni kanssa samaan aikaan kauppaan. Hän meni ruokapuolelle, kun oma polkuni vei askarteluliikkeeseen.
Hänen piti hakea vain suklaamunia ja lupasin käväistä nopeasti omat asiani. Mutta tietäähän sen. Kun pääsee kerran, pari vuodessa hiplaamaan kaikkea ihanaa korttitarviketta, sitä vaan jotenkin eksyy sinne hyllyjen väliin löytämättä enää takaisin todellisuuteen.
Heräsin korttipohjavaihtoehdot käsissäni siihen, että mieheni tulee hyllyn takaa. ”Oot ollut jo nelkyt minuuttia. Joko oot löytänyt jotain?”, hän kysyy kärsimättömänä.
Neljäkymmentä?
Korkeintaan viisitoista. (Ja pari minuuttia päälle).
Mutta joo. Rippinuori toivoi itse korttiin pastellisävyä tai jotain kevyempää. Muuten sain vapaat kädet suunnitteluun ja tällaiset niistä tuli.
Ja sitten pääsiäisen viettoon…
Meille on muodostunut aika tarkka systeemi pakkaushommiin huomaan. Vuosien harjoittelun suunnittelematon tulos.
Lapset pakkaavat omat vaatteensa sekä kaiken pikkusälän, jota arvelevat tarvitsevansa (ja josta suurin osa palaa aina kotiin käyttämättömänä).
Mieheni pakkaa omat vaatteensa ja kaikki ulkoliikuntajutut aina suksista fillareihin sekä toimii perheen ruokavastaavana. Hän siis täyttää vesikanisterit, pakkaa ruokatavarat kylmäkassiin ja sulloo kaiken täydellisen järjestelmällisesti autoon. (Mieheni on oikeasti ihan superhyvä latomaan tavarat niin, että kaikki tila tulee käytettyä. En ikinä pystyisi täysin samaan suoritukseen).
Minä lyön laukkuihin kaikkien ulkovaatteet kengistä lähtien, pakkaan omat vaatteeni, koirien tavarat, koko perheen saniteettivälineet sekä lääkejutut. Ja metsästän laatikoiden nurkista mukaan kaiken muun pienen tilpehöörin läppäreiden latausjohtoja, kirjoja ja pelejä myöten.
Näin homma on sujunut jo useamman vuoden ja mitä sitä hyvää systeemiä muuttamaan.
Kuvassa on kassini, johon pakkaan aina päällimmäiseksi kirjani. Tällä hetkellä mulla on luvussa kiinnostava tarina ”Murha Bombayssa”, jonka on kirjoittanut itselleni ennestään tuntematon kirjailija Sujata Massey.
Tarina kertoo Bombayn ensimmäisestä naispuoleisesta lakimiehestä, joka törmää työssään murhaan. Tapauksen selvittelyn lomassa valaistaan hahmojen toiminnan kautta intialaista elämäntapaa sekä naisen asemaa maassa. Kerronta on erittäin mukaansatempaavaa sekä sujuvaa. Suosittelen lämpimästi.
Kotona kasvatetut rairuohot otettiin tottakai mukaan koristamaan mökin pöytää sekä värittämään takanreunusta. Muualle autoon ei enää mahtunut, mutta etupenkin reuna oli vielä vapaana sen kuljetukseen.
Konfiskorttiaineiden lisäksi ostin Sinellistä kasan maalattavia pääsiäismunia sekä uusia maaleja. Ne olivat hyvää ajanvietettä meidän kaikkea luovaa rakastavalle nuorisolle.
Tänä vuonna löysin avun maalattujen munien siistiin kuivatukseen kertakäyttöisestä grillialusesta. Muovilusikan tai puutikun päässä maalatut munat pysyvät hyvin ilmassa kuivumassa, kun tikut työnnetään folioalusen reikiin.
(Kuva alla, jos äskeinen selitys tuntui Ikean kasausohjeelta).
Meidän maltapojat Lucky ja Happy rakastavat mökkimaisemaa (vaikka karsastavatkin automatkaa). Täällä metsän keskellä ne saavat olla paljon vapaana ja ympäristö on muutenkin rauhallisempaa kuin ”kaupungissa” (eli oikeasti maalla).
En ihan heti muista yhtä upeita pääsiäiskelejä lähivuosilta. On ollut mahtavaa saada herätä joka aamu kauniiseen auringonpaisteeseen!
Kun lähdettiin ajelemaan kotoa, oli siellä aivan täysi kevät. Asfaltit näkyivät kävelyteitä myöten ja mekin vaihdettiin talvikengät jo ihanan kevyisiin lenkkareihin. Joutsenet palasivat pari viikkoa sitten ja eka leskenlehtikin bongattiin tiistaina tienpientareelta.
Oli siis pieni takatalven paikka, kun mökillä kevät tulee aina hiukan myöhemmin. Lunta on täällä edelleen paljon pitkin maita ja mantuja, joten talvikengät kaivettiin vielä naftaliinista tätä reissua varten. Muuten ulkona tarkeni käydä koirat pissattamassa jo ihan collegehousuilla. Ei tarvinnut enää sentään kiskoa toppaa jalkaan.
(Ja ensi viikolla lapset pääsevät jo pyörillä kouluun. Muistan kuinka upea hetki se omissa lapsuuden keväissä olikaan, kun isä haki fillarit talvisäilöstä ja pääsi taas niitä kokeilemaan!)
Lauantaiaamuna pääsiäispupu oli jättänyt kasan suklaatuliaisia kätköihin ympäri taloa. Niiden etsimisessä meni tänä vuonna poikkeuksellisen kauan. Pitkäkorva oli keksinyt niin loistavat jemmat!
Kuva on kyseiseltä aamulta, kun suklaamunien avaamisen jälkeen pelattiin erä Monopolia. Se kun löytyi paikalliselta huolttikselta myös korttiversiona.
Olen aina tykännyt Monopolista, mutta se kestää aivan juukelin pitkään. Sen vuoksi sitä ei meillä juuri pelaillakaan. Tuo korttimonopoli oli aika nopea ja helposti omaksuttava. Päästiin helposti kärryille pelin etenemisestä.
Aurinkoisia päiviä sun viikkoosi! Kohta juhlitaan jo vappua!
Halein, Emppu