Oon vannoutunut kuvakalenterifani, mitä tulee joulukalentereihin. Nuorempana tykkäsin suklaaversioista, mutta nykyisillä konvehtirasiavalikoimilla ne eivät oikein innosta. Mieluummin ostan pari boksia lempparisuklaitani ja avaan yhden karkin (totuuden nimissä vähintään viisi) joka päivä. Kyllä silläkin aatto löytää luokse 😁
Miehelleni ostin viime vuonna kalastuskalenterin. Hän on innokas, innokkaampi, innokkain kalamies, joten luukkuyllärit tulisivat varmasti käyttöön mietin. Yllätys oli kuitenkin kaukana kun luukuissa oli vain pari kuvaa (siis niitä uistinjuttuja) ja loput 22 olivat vuoronperään siima, peruke ja joukossa vielä pari koukkua. Tämä versio ei siis päässyt jatkoon meidän taloudessa. Ihan vaan tylsyytensä vuoksi.
Tähän saakka en ole löytänyt itselleni mitään mielekästä tuotekalenteria, kunnes… Voi pojat. Sain ennakkomyyntimainoksen meiliin jumaloimani Riviera Maisonin kalenterista.
Rakastan Rivieran koristeita. Olen keräillyt niitä vuosi vuodelta. Pikkuhiljaa. Joten voisi sanoa että tämä on niin mun juttu. Paitsi…
Mun mielestäni joulukalenteri maksaa jo liikaa, jos siihen joutuu vaihtamaan rahaa yli neljänkympin. Ja tämä kalenteri on hippusen yli kaksisataa! Meinasin pyörtyä.
Nyt mun mieleni kaksi puoliskoa taistelee asian kanssa.
Turhamainen puoli himoitsee tuota pienen nukkekodin kokoista laatikkoa, josta saisi kerralla monta ihanaa koristetta. Ja se laskelmoi ovelasti. Jos ostan 24 kappaletta kympin koristetta, sama raha niihin kuluu. Hmm.
Sisäinen realistini puolestaa huutaa ”oletko mennyt sijoiltasi, ihminen”! Laittaa nyt yli kaksisataa joulukalenteriin! Katselet niitä koristeita vuodesta kuukauden, jonka jälkeen ne ovat hyllyllä laatikossa loppuvuoden.
Katsotaan kumpi puoli lopulta voittaa.
Lasten kalentereista löysin voittajan helposti. Ihastuin täysillä Tammen kultaiset kirjat-kalenteriin, jossa on miniversioina rakastettuja klassikkosatuja. Meillä oli muutama vuosi sitten Disneyn kirjoista vastaava juttu. Se oli kyllä tosi kiva ja kirjat ovat sen verran pieniä, etteivät aiheuta mitään massiivista säilytysongelmaakaan.
Onneksi on vielä kuukauden päivät aikaa miettiä, millaisten luukkujen parissa sitä askartelee itsensä joulun kynnykselle.
Nyt lähden hoitamaan meidän pientä karvatassupotilasta, joka nukautettiin tänään hetkeksi, jotta saatiin poikki mennyt kannuskynsi fiksattua.
Hän on tuolla kopassaan aidan takana makkarissa, sillä toinen tassumaakari olisi liian innokas hoitaja. Koko ajan hääräämässä ympärillä ja toipilas siitä vaan hermostuu.
Ihanaa viikkoa sulle!
Emppu