Kiusaaja työpaikalla

Kun puhutaan työpaikkakiusaamisesta, vaaditaan usein pomon päätä vadille. Useinkaan kärjistyneen tilanteen juurisyy ei kuitenkaan tarkemmin tarkasteltuna ole johtajassa. Halua puuttua ja auttaa olisi kyllä, mutta tämän päivän työsuhteet ovat niin suojeltuja, että puuttuminen on todella vaikeaa. Otetaan esimerkki. A tyrannisoi muuta porukkaa. Hän tulee töihin tervehtimättä ketään, jättää suuren osan hommista muiden niskoille, valittaa aina …

Yksivuotiaan juhlapostaus

Huomenna sunnuntaina mun blogi täyttää yhden vuoden! Kohta ollaan siis hyvää vauhtia taaperovaiheessa. Julkaisen nyt ihan ekan tekstini, jonka vuosi sitten kauniissa huhtikuisessa iltahämärässä naputtelin. Muistan vieläkin sen jännittyneen tunteen, kun laitoin tuon jutun menemään ja aloin odottaa, löytääkö sitä kukaan. Ja muistan senkin, miltä tuntui, kun sain ensimmäisen kommentin kirjoitukseeni. Aivan mahtavaa! Silloin taisin …

Selkä seinää vasten

Tämän viikon perjantaina me suljetaan huoltoasemamme ovet määrittämättömäksi ajaksi. Voitte uskoa, että päätös oli vaikea (ja haikea), mutta tässä maailmantilanteessa ehdottoman välttämätön. Kuten muillakin, myös työnantajilla ja yrittäjillä on tällä hetkellä vaikeat paikat vähän joka puolella. Ja vaikeissa paikoissa kaivattaisiin tukevia, pitäviä, ponnekkaasti annettuja määräyksiä, joista voi olla varma, että ne pitävät, eikä niitä vedetä …

Kun työttömyys toi pimeyden

Työtä vailla olemisen raskaatkin sivuvaikutukset tietää vain hän, joka on ne itse kokenut. Pelkkä tulotason laskeminen ei ole useinkaan ainoa seuraus, vaan työttömyyden jatkuessa pidempään, suurin hinta maksetaan oman pään sisäpuolella. Mun kaksi vuotta kestänyt, kokopäiväinen työttömyystarinani alkoi sinä vuonna, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Noista hetkistä on aikaa jo parisenkymmentä vuotta, mutta edelleen maksan sitä laskua …

Mitä jos se olisinkin minä?

Huomasin edellisiä kirjoituksiani selaillessani, etten ole kirjoittanut juuri mitään sairaudestani. Tämä johtuu varmaan suurilta osin siitä, että olen koittanut koko elämäni elää siten, kuin koko reumaa ei olisikaan. Kunnes tuli se päivä ettei sitä voinut fyysisesti olla enää huomaamatta. En tykkää vieläkään kertoa kenellekään sairastavani yhtään mitään, vaan otan asian esille vain silloin, kun on …