Kun puhutaan työpaikkakiusaamisesta, vaaditaan usein pomon päätä vadille. Useinkaan kärjistyneen tilanteen juurisyy ei kuitenkaan tarkemmin tarkasteltuna ole johtajassa. Halua puuttua ja auttaa olisi kyllä, mutta tämän päivän työsuhteet ovat niin suojeltuja, että puuttuminen on todella vaikeaa.
Otetaan esimerkki.
A tyrannisoi muuta porukkaa. Hän tulee töihin tervehtimättä ketään, jättää suuren osan hommista muiden niskoille, valittaa aina työvuorojen olevan surkeita, lomien väärään aikaan ja palkkakin on huono. A haukkuu pomoa selän takana kovin sanoin ja nälvii jokaista työkaveriaan vuoronsa alusta loppuun.
Muu porukka kyllästyy ja yksi kertoo asiasta johtajalle. Pyytäen samalla, ettei pomo kertoisi A:lle, mistä on tietonsa tämän käytöksestä saanut. Pomo vastaa, että väistämättä se tulee ilmi, jos hän puhuu A:n kanssa asiasta, jonka vain muu henkilökunta tietää.
Pomo puhuu A:lle. Tämä kiistää kaiken. Pomo ottaa kaikkien kanssa keskustelut yksin ja lopuksi koko porukalla. Yksin kaikki puhuvat avoimesti, porukalla kaikki mittailevat katseellaan kattoa ja nurkkalistoja.
Pomo soittaa liittoon ja kysyy neuvoa. Työpaikkakiusaamisesta pitää olla todistusta. Työsuhdetta ei voi pääsääntöisesti päättää ilman varoitusta. Joka kannattaa todistustaakan vuoksi tehdä kirjallisena. Varoituksia annetaan usein parikin, ennen kuin työsuhteen voi päättää ja silloinkin se saattaa olla uskaliasta.
Pomo ei siis voi tehdä muuta, kuin antaa A:lle kirjallisen varoituksen. Tämän jälkeen hän kuulee muilta, että työvuoroista A:n kanssa on tullut yhtä helvettiä. A hymyilee pomolle ja jatkaa selän takana kostopuuhiaan, myrkyttäen koko muun työyhteisön. Sairaslomat lisääntyvät, työhyvinvointi romahtaa ja väki vaihtuu tiuhaan. Pomo ei päädy koskaan todistamaan yhtäkään kiusaamistapausta, eikä kukaan halua enää puhua, koska tietää, että tilanne vain pahenisi sen jälkeen.
Tällaiset tapaukset ovat yrityksissä arkipäivää. On hyvä, että liitot ajavat kaikkien asioita tasavertaisten työolojen eteen. Silti joissain asioissa ammutaan omaan jalkaan ja pahasti. Liiallisella työsuhteen suojelulla annetaan lopulta ongelmatapauksille mahdollisuus mellastaa mielensä mukaan työpaikoilla.
Ja jos puhutaan tilanteesta, jossa esimies on kiusaaja, ollaan vielä pahemmassa jamassa. Hänen työsuhteensa on varmaan vielä suojellumpi, kuin muun henkilökunnan. Ja kenelle esimiehen kiusaamisesta kertoisi?
Jokaisella esimiehelläkin on pomo, mutta suurissa firmoissa tämä jää usein kasvottomaksi. On vain esimiehiä ja heidän esimiehiään, jotka varsin usein vetävät vielä yhtä köyttä keskenään. Tällaisissa tilanteissa muut alaiset ovat aivan turvattomia. Vailla minkäänlaista pelastusköyttä.
En ole koskaan ymmärtänyt varoitusmenettelyä. Se kuulostaa samalta, kuin kolmeen laskeminen ennen, kuin lapsi laitetaan jäähylle. Pitääkö aikuista ihmistä todella varoittaa siitä, että esim. varastaminen on kiellettyä? Tai toisten kiusaaminen on kiellettyä? Varoitusten seurauksena krooninen kiusaaja / näpistelijä jatkaa kyllä hommiaan, mutta varovaisemmin. Tietäen, että hänet on huomattu ja hänen toimiaan pidetään silmällä.
Usein sanotaan, että työpaikkojen surkean hengen syynä on huono pomo ja huono johtaminen. Joissain tapauksissa näin varmasti onkin, mutta pääosiltaan en allekirjoita tätä.
Sen sijaan ajattelen, että jokaisella henkilöstön jäsenellä on vastuu siitä asenteesta, jonka tuo kotoaan työpaikalle. Jos käyttäytyy aina kohteliaasti muita kohtaan, on ystävällinen ja keskittyy työpaikalla töihinsä muiden mobbaamisen sijaan, saadaan sillä jo muutosta aikaiseksi. Kolmenkymmenen ihmisen ei tarvitse elää pelko persiissä siksi, että yksi saa mellastaa arvaamattomasti mielensä mukaan joka viikko.
Pomoa ei voi syyttää siitä, että joku on aina nuttu nurinpäin. Työnantaja ei voi pakottaa ketään positiiviseksi.
Pomoa ei myöskään voi syyttää siitä, että byrokratia on väännetty korkeammalla taholla sellaiseen solmuun, että työsuhteen päättäminen on yhtä vaikeaa, kuin myydä Saharassa hiekkaa.
Uskokaa pois, on pomonkin etu, jos kaikki sujuu kitkattomasti. Useampi meistä vain tuskailee vuodesta toiseen sen saman asian kanssa, jonka seurassa myös koulumaailmassa painitaan. Tehokkaan puuttumisen välineitä ei joko ole tai ne ovat niin hitaita, että kiusaaja on ehtinyt myrkyttää jo puoli työmaata joko sairaslomille tai uuteen työpaikkaan, ennen kuin seisoo itse tuo toinen varoitus kourassaan.
Pohtien, Emppu
IG sydanmuruja