Vesi ei kiehu yhtään nopeammin, vaikka seisoisi hellan vieressä koko ajan. Tämä sanonta on tullut piinaavan tutuksi viimeisten puolentoista viikon aikana, jolloin olen odotellut sähköpostia, jota ei kaikesta huolimatta ole vieläkään kuulunut.
Kun alkuviikon tarkastin postin tunnin välein ja aloin jo epäillä yhteyksiä (kaikki roskaposti ja mainokset saavuttivat minut silti), suutuin itselleni. Laitoin puhelimen syrjään ja jätin sinne. Vain rynnätäkseni tsekkaamaan tilanteen alle kymmenen minuutin. Ehkä seuraavaksi laitan puhelimeni postiin ja lähetän sen Sumatran sademetsään pitoon.
Että sellaista.
Valehtelematta yhtään voin sanoa, että on ollut tylsin kuukausi koskaan. Olen käynyt elokuussa kerran kirjastossa, viisi kertaa kaupassa ja kolmesti kylässä vanhemmillani. Kaikki muu aika on sulanut neljän seinän sisällä tassuvahtina.
Meidän koirapotilas vaatii edelleen tarkkaa silmälläpitoa, vaikka hän on mielestään jo täysin parantunut. (Muutaman kerran olen löytänyt kaverin sohvalta, jonne en usko toisen koiran häntä hinanneen). Hyppykielto on siis ylitetty pari kertaa kiellon päälle ja ensi viikolla saadaan kuulla kuvista, onko levy polvessa pysynyt paikoillaan. Hope so.
Kirjoitusprojektit sentään etenevät, vaikken tällä hetkellä niitä vielä julkiseksi voi laittaakaan. Tällä viikolla viimeistelin aivan uuden käsiksen, josta olen tosi innoissani. Se tulee lähtemään seuraavaksi kustantamokierrokselle.
Ja lukea olen kuulkaa ehtinyt vaikka kuinka paljon. Pari kirjaa laitan tähän suositukseksi saakka. Tarkempi esittely ensimmäisestä löytyy Instasta (sydanmuruja).
Tuohon alempaan eli torstain murhakerho-kirjoihin perustuva leffa ilmestyy Netfilixillä ensi viikon torstaina. Olen jo trailerin perusteella odottanut elokuvaa kuin kuuta nousevaa ja nyt kirjaa luettuani odotan sitä vieläkin enemmän. Teos on niin koukuttavasti kirjoitettu, että sitä on vaikea laskea käsistään ja samaa koukkua odotan tietysti leffaltakin.
Mutta.
Minä jatkan täällä nurmikon kasvun katselemista ja hyppyvahtina olemista. Ehkä syyskuussa sitä pääsee jo kotipihastakin hiukan pidemmälle käymään.
Kivaa viikonloppua sulle!
Erja