My Day

En ole aikoihin tehnytkään päiväkirjaa omasta päivästäni, joten tässä nyt sellainen.

6-9

Eka herätys on 7.10. Mies lähtee töihin ja hän laittaa sitä ennen mulle ponnarin. (En ole pystynyt kolmeen vuoteen tekemään hiuksilleni itse muuta kuin harjaamaan, sillä kädet eivät nouse tarpeeksi ylös selkäoireiden takia).

Painun takaisin torkkumaan ja nousen puoli kahdeksalta pienten aamuvenyttelyiden saattelemana.

Herätän kuopuksen, joka menee ysiin kouluun. Laitan aamupalaa ja päästän koirat takapihalle. Piha on märkä aamuisen sateen jäljiltä. Nuorempi koira käy pikaisesti pissalla pensaan juurella, isompaa ei näy, eikä kuulu. Hän on sokerista ja inhoaa sadesäätä, joten hän linnoittautuu mököttämään sängyn alle.

Kun kuopus lähtee kouluun, huikkaan esikoiselle, että olisi heräämisaika. Itse meikkaan, pesen hampaat ja alan siistiä huoneita päiväkuntoon.

9-12

Heitän esikoisen koululleen puoli kymmeneksi ja jatkan itse kauppaan. En jaksa kantaa kerralla ihan mahdottomia, joten teen vain täydennysostoja. Päivän ruoka-ainekset ja jotain herkkua kahvin kanssa (mustikkapiirakkaa).

Kotona siivoan olohuoneen sekä makkarit ja laitan tiskikoneen laulamaan.

Sitten koittaa kahvitauko, johon kuuluu vakiona kaksi paahdettua paahtaria, kuppi kuumaa sekä joku pieni herkku. (Tänään mustikkapiirasta ja sitruunavohvelikeksi).

Väsyttää ja kroppa tuntuu painavan tonnin. Reuma on turvottanut oikean polven sekä kyynärpään. En jaksa vielä jatkaa siivouspuuhia, vaan haen läppärin ja alan tuoda tekstiä mielen hyllyiltä esille.

Tänään keskityn kirjoittamaan kokonaan uutta tarinaa, jonka runko on jo valmis mutta jonka ajatus tarvitsee vielä kirkastaa. Teen samalla Instaan postauksen siitä, kuinka suuri, monen ihmisen voimannäyttö on, että yksi kirja saadaan aikaiseksi. Se on pitkä, mutta kaiken vaivan arvoinen tie.

Saan viimeisen viestin Joku Muun koelukijoilta. Kaikki saamani palaute oli oikein kannustavaa, ihanaa ja oikeaan suuntaan ohjaavaa. Viimein tekstin alku alkaa näyttää siltä, miltä pitäisi ja olen siihen tyytyväinen.

En voi uskoa, että käsittelyssäni on jo seitsemäs versio Joku Muusta! Eka oli puolet pidempi ja Joku Muun seikkailuparina oli pieni tyttö. Pitkälle on kyllä tultu siitä mallista!

12-18

Kirjoitan pari tuntia, jonka jälkeen siivoan jääkaapin. Vanhat kamppeet pois ja loput järjestykseen. Siisteiltä hyllyiltä on helpompi bongata myös kaupasta tarvittavat.

Kuopus tulee kotiin, syö välipalan ja lähtee myymään sukkia ovelta ovelle. Heillä on leirikoulu ensi vuonna ja useampi tonni pitäisi kerätä kasaan, jotta tuo reissu toteutuisi. Onneksi homma toimii myös nettimyyntinä. Olen lähetellyt linkkejä kaikille tutuille ja sukulaisille auttaakseni edes vähän tuossa mittavassa keräysurakassa. Seuraavana luokka järjestää halloween-discon.

Neljältä alan laittaa ruokaa. Perunoita pataan, kalaleikkeitä ja -puikkoja uuniin sekä salaatti kaappiin odottamaan. Lisäksi vielä hollandaisekastiketta ja fetajuustoa, niin hyvä tuli!

Seuraavaksi lastataan reppu täyteen palautettavia kirjoja ja lähdetään kirjastoon. Mies käväisee sillä aikaa kaupassa ostamassa vielä aamun kauppareissulta jääneitä.

Tällä kerralla koetan lainata enemmän itselleni tuntemattomia kirjailijoita. Olen ”merkkiuskollinen” ja mulla on paha tapa jumittua aina samojen kirjailijoiden tuotantoon. Tätä kaavaa yritän rikkoa tietoisesti ja oppia lukemaan monenkaltaisia tekstejä.

Käyn myös tsekkaamassa oman opukseni hyllypaikan. Jee! Se on jollakin lainassa! On ihanaa, että saapumisensa jälkeen Homma hanskassa on ollut kotikylän kirjaston hyllyssä vain kolmisen viikkoa. Kaiken muun ajan se on ollut siellä, missä pitääkin – kodeissa luettavana ❤

18-00

Saunaan ja iltapalalle.

Meillä lämmitetään sauna lähes joka päivä. Ennen lämmitettiin se vain pari kertaa viikossa, mutta jossain vaiheessa tuli tavaksi laittaa se hetkeksi joka ilta.

Katselen saunan ikkunasta syksyistä maisemaa ja bongaan tekemisen paikkoja. Ulkotuolien pehmusteet täytyy kantaa sisälle, siistiä kuntta ja perata rönsyt mansikkapenkeistä. Loput omenat pitää kerätä ja tehdä niistä piirakkaa pakkaseen.

Tänään luen iltasadun. Lapset ovat jo sen verran vanhempia, että varsinaista satuhetkeä meillä ei enää ole, mutta mun työn alla olevia kässäreitä molemmat kuuntelevat mielellään. Välillä saan heiltä kommentteja ja palautetta, joka ohjaa taas kirjoittamista oikeampaan suuntaan.

Tänään luen Joku Muun viilattua versiota, joka on jo lähes painovalmis. Samalla, kun lukee ääneen, huomaa hyvin kohdat, joissa teksti ei solju hyvin. Iloitsen, kun sellaisia löytyy vain yksi kolmesta kappaleesta.

Kun kuopus nukkuu, katselen jokailtaisen annokseni Frasieria Viaplaylta. Se kuljettaa mut takaisin tuohon ihanaan aikaan, jolloin kännykkä oli vain soittamista varten, eivätkä älypuhelin ja kaikenlaiset sovellukset olleet vielä valloittaneet maailmaa.

Kello kaksitoista suljen telkkarin ja menen nukkumaan. Aamuherätys on puoli seiskalta.

Hyvää yötä!

-Erja-