Luulitko tehneesi kaikki terveyteen liittyvät tarkastukset? Luulit väärin. Sain omakohtaisesti huomata asian, kun mulle lyötiin eteen kiirelähete lonkan tekonivelleikkaukseen.
Eka homma oli käydä hammastarkastuksessa ja hoidattaa kaikki suussa kuntoon. Kävelin hammaslääkärille kepein askelin, sillä olinhan juuri toukokuussa paikkauttanut ainoan hampaista löytyneen reiän. Tiedossa on korkeintaan vähän hammaskiven rapsuttelua, mietin istuessani lääkärin oven taa odottelemaan.
Hemmetin röntgenkuva paljasti kuitenkin, että kahdessa vierekkäisessä hampaassa oli paikattavaa. Minua oli jo valistettu, että jokainen hammasoperaatio siirtäisi lonkkaleikkausta kolmella viikolla eteenpäin, joten tyydyin osaani ja asian lykkäämisen sijaan varasin ajan heti alkavalle viikolle.
Kun maanantaina istuin hammaslääkärin tuoliin, hän kääntyi puoleeni. ”Muuten, sieltä kuvista tuli lausunto. Viimeisen hampaan juurissa on pieni tulehdus, joten se pitäisi poistaa. Pääsetkö huomenna?’
Siinä vaiheessa teki mieli parkua ääneen, mutta nielaisin tunteen. En pääsisi missään nimessä seuraavana päivänä, joten taas koko operaatio siirtyisi vielä yhdellä lisäviikolla eteenpäin.
Epätoivon asteikko alkoi tuossa vaiheessa olla tapissa, koska samaan aikaan jalka tuntui alkaneen lahota alta. En jaksa kävellä enää kunnolla ja ylipäänsä seisominen vääntää alaselän jo outoon asentoon. (Ja aiheuttaa lisää tuskaa).
Well. Huomenna menen sitten siihen hampaanpoistoon ja odotan kauhulla, mikä juttu seuraavaksi vetää maton jalan alta.
Mutta tosiaan, tuo hammaslääkäri oli vain jäävuoren huippu. Kahden viikon aikana olen ehtinyt käydä myös jalkahoidossa, gynellä ja labrakokeissa sekä apuvälinekeskuksessa lainaamassa kyynärsauvat harjoitteluun.
Tuo gynevisiitti ei tietty ollut leikkauksen osalta pakollinen, paitsi tavallaan. Edellisestä käynnistä oli yli kolme vuotta ja pohdin kuinka pitkälle seuraava käynti toipumisen takia menisikään, joten alta sekin vaan pois.
Lisäksi ortopedi huomautti, että pitäisi käydä ihotautilääkärillä hakemassa jotain ruusufinniin, koska yhtäkään ihorikkoa ei saa olla, muuten leikkaus peruuntuu.
Huokaus.
En ole sitten teinivuosieni lätrännyt näin paljon rasvojen ja pesuaineiden kanssa kuin nyt. Syynään kehoani joka päivä kuivien kohtien varalta. Sain ruusufinnin rauhoittumaan viikossa, mutta nyt se reuhahti uudelleen. Joten taas lisää ekstrahoitoa.
Näiden lisäksi pitää panostaa liikkumiseen ihan eri tavalla, jotta lihaskunto tukisi jalan nopeampaa paranemista. Ja eilen vastasin kolme varttia leikkausta edeltäviin terveyskyselyihin.
Hei! Löysin sattumalta tuohon ruusufinnin kutisevaan ja punoittavaan (ja osin rakkuloivaan) vaiheeseen toimivan systeemin. (Tai voi tietty olla, että toimii vain minulla).
Illalla pesen kasvot huolellisesti ihan normi kasvomaidolla. Huuhtelen hyvin. Ja jätän silleen.
Joo-o. Ilman mitään rasvoja.
Aamulla huuhtelen kasvot pelkällä vedellä, kuivaan tosi hyvin ja lisään ohuen kosteusvoiteen. That’s all folks. Ei muuta.
Tällä keinolla sain oman naamani ihanteelliseen kuntoon viikon aikana. Punoitus ja rakkulat hävisivät, eikä kutinasta ollut tietoakaan. Mutta säännöllisyyttä se vaatii. Heti kun pidin muutaman päivän taukoa tässä systeemissä, ruusufinni palasi takaisin.
On ihan normaalia, että ekana aamuna rasvattoman illan jälkeen naamaa kiristää ja kutina on maksimissa. Seuraava aamu on jo helpompi. En osaa selittää sitä muuten, kuin että iho alkaa jotenkin huoltaa itseään ilman kaikkea rasvakuormaa yön aikana.
Rakkulakohdat kuivuvat aika nopeasti hilseillen pois ja pian huomaa, että aamulla iho alkaa olla ”rasvaisempi” ihan itsekseen.
Mutta tosiaan, saattaa olla niin henkilökohtaista tuo, ettei kenelläkään muulla vastaava toimi. Toisaalta, ruusufinnin kutinan ja kirvelyn ollessa suurimmillaan, sitä on valmis kokeilemaan oikeastaan mitä systeemiä vain. Eikö?
Näin tämä viikko alkaa täällä. Kuullaan taas!
Pusuin ja halein, Erja