Muistan kuin eilisen päivän, kun kirjoitin Vääränlaisen. Istuin mökillä sohvannurkassa, oli ilta, ulkona pimeää ja televisiossa pyöri jokin sarjaohjelma. Pääni ei kuitenkaan halunnut seurata ruudun tapahtumia, sillä mielen päällä oli liikaa asioita.
Naturel tai meikattuna,
muodin mukaan puettuna,
sosiaalinen ja sovinnainen,
silti aina vääränlainen.
Muistojen filmirulla pyöritti jostain syystä uusintoja ihan yläasteelta saakka, jolloin kasilla ja ysillä vietin elämäni yksinäisimmät vuodet sekä koulun pihalla että sen ulkopuolella. Jos yhteen lauseeseen ympätään kaikki se, miten minua noina vuosina koulukavereiden toimesta kuvailtiin, olin tyylitön finninaamainen läski, joka sai epäreiluja säälipisteitä liikkatunneilla reumansa takia.
Mulla ei ollut kavereita koulussa. Ei kotona. Enkä käynyt harrastuksissa. En tuntunut sopivan mihinkään, sillä olin aina jollain tavoin vääränlainen.
Ei sovi muottiin,
ei saa kutsuja juhlaan.
Elämä viereiseen pöytään,
pelimerkkinsä tuhlaa.
Suree yksin hän,
nainen vaitonainen,
jollakin tavoin vääränlainen.
Tein kaikkeni sopiakseni joukkoon.
Yritin ottaa mallia muiden pukeutumisesta. Yritin hoikistua. Koetin hoitaa akneani pois järeillä voiteilla ja peitin suurimmat finnit peitepuikolla. Leikkautin pitkät hiukseni lyhyiksi ja halusin niihin muodikkaan kampauksen. (Joka meni sekin ihan pieleen ja letistä tuli aivan kamala). Vatsaan sattui aamuisin, kun piti mennä kouluun, mutta ylitunnollisena ihmisenä en jäänyt pois yhdeltäkään tunnilta.
Ei lauseita oikeita löydä koskaan,
on tottunut hän pilkkasanojen roskaan,
ikuisesti ujo,
harvasanainen,
ei lainkaan toisten kaltainen.
Ahdistaa vieläkin, kun muistelen noita vuosia. Ne jättivät lähtemättömän arven. Arven, joka toistelee, etten edelleenkään osaa mitään. Arven joka kuiskii, etten vieläkään ole minkään arvoinen.
Tuona iltana siinä mökin sohvalla, päähäni tupsahti lause: Naturel tai meikattuna, muodin mukaan puettuna, sosiaalinen ja sovinnainen, silti aina vääränlainen. Siitä lähti lopputeksti keriytymään sellaista vauhtia, että hyvä kun sain paperin alle.
En kirjoittaessani sen kummemmin miettinyt tuota kokonaisuutta. Mulla oli vain kiire siirtää sydämestä tulvivat kyyneleet kynän kautta näkyviksi. Kun lopuksi luin koko tekstin, huomasin vuodattaneeni siihen koko koulukiusaushistoriani ja kuvanneeni samalla epävarmuuden, jonka tuo ajanjakso on myös aikuisuuteen jättänyt.
Hän yrittää joukkoon sopeutua,
muiden mukaan muotoutua,
ei mikään onnistu,
ylenkatsoo häntä muut,
kaartuu ivahymyyn
tuttavien suut.
Iki-ihana biisinikkari Granpa Fautrix pyysi tuolloin lupaa tehdä Vääränlaisesta biisin. Se on ollut kuunneltavissa hänen Youtube-kanavallaan ja ilokseni mulla on biisistä ihan uusia uutisia!
Granpa Fautrix on nyt päivittänyt biisin teknisiä juttuja ja tänään Vääränlainen on ilmestynyt sekä Spotifyssa että Youtubessa uudessa loistossaan!
Käy kuuntelemassa, fiilistele ja jaa muillekin. Nyt tiedät tarinan sanojen takana.
Hän silti toivoo, että
joskus kuuluisi mukaan,
eikä lävitseen katsoisi
enää kukaan,
Saisi olla hyväksytty,
silti omanlainen,
ei kenenkään mielestä
vääränlainen.
Rakkaudella, Emppu