Kun makasin yhtenä päivänä gynekologin pöydällä papa-kokeessa, mietin siinä syntyjä syviä. (Siellähän niitä juuri mietitään). Pelkäsin äkillisten kohtukipujen syytä ja mieli ehti parin päivän aikana ennen vastaanotolle pääsyä maalata vaikka minkälaisia kohtaloita.
Siinä sitten laverilla laskin kattolampun ritilöitä ja pohdin, minkä ihmeen takia en vieläkään (neljänkymmenenneljän vuoden kokemuksella) osaa rutinoida lääkärikäyntejäni. Mikä sinne menosta tekee niin hemmetin vaikeaa? Näin lähtökohtaisesti ajatellen, mitä nopeammin poikkeamat terveydessä huomataan, sitä helpommin niihin päästään puuttumaan, joten tässä tapauksessa kaikki mahdollinen ennaltaehkäisy on helpoin ratkaisu.
Mulle kaikkein vaikein kohta ihan mihin vain lääkäriin mennessä, on aina ajanvaraus, jota lykätään seuraavaan jouluun. Kun homma on hoidettu ja lääkärissä käyty, sitä miettii aina, mikä siinä vei niin kauan?
Tänä vuonna olen kolunnut jo seuraavat lekurit:
✅ hammaslääkäri
✅ gynekologi
✅ ortopedi
✅ jalkaterapeutti
✅ fysioterapeutti
Check, check ja check. Silmälääkäri, psykologi, Pippa Laukka ja kalevalainen jäsenkorjaaja vielä puuttuvat joukosta. Muuten alkaa olla taas tämän emännän vuosihuolto suoritettuna.
Kahta lääkäripaikkaa inhoan yli kaiken. Hammaslääkäriä ja gynekologia. Siksi olen ylitarkka kenelle menen ja uskokaa tai älkää, katson aina aikaa varatessani lääkäreiden kuvista, näyttävätkö ystävällisiltä vai eivät. Ja kun löydän helmen, en päästä hänestä irti ennen eläkeikää. (Siis lääkärin eläkeikää).
Tällä hetkellä voin sanoa, että käyn maailman ihanimmalla hammaslääkärillä ja myös gynekologilla. He osaavat ottaa kummatkin huomioon asiakkaan, kysyvät onko hyvä olla siinä, sattuuko ja selittävät koko ajan mitä tekevät. Heille voin esittää myös ne maailman tyhmimmät kysymykset, joita ankaramman lääkärin edessä epäröisin kysyä.
Ennen nykyisten lääkäreitteni löytymistä, venytin hammaslääkärissä käyntiä aina niin pitkälle kuin mahdollista. Muistan eräänkin kerran, kun en ollut käynyt hoidattamassa hampaitani suurinpiirtein kymmeneen vuoteen. Yhtenä iltana toffee sitten repäisi taimmaisesta hampaasta vanhan paikan irti. Kohtaan jäänyt kolo oli valtava.
Elin kuitenkin sen kanssa vielä kolmisen viikkoa, kunnes loppukin hampaan reuna mureni näkkärin kanssa aivan kokonaan. Hammas ikenen tasolla menin sitten lääkäriin, joka joutui kasaamaan hammasta uudelleen muotin kanssa. Silloin päätin, että käyn jatkossa vuosittain. En käynyt.
Mun hammaslääkärikäynnit vakiintuivat vasta lasten syntymän jälkeen, kun jouduin yhtä hammasta paikkauttamaan mennessäni juurihoitokierrokseen. Kolme hammasta vuorotellen juurihoidettiin ja kaksi vedettiin vielä irti. Tähän lystiin paloi paitsi rahaa, myös puoli vuotta säännöllisiä käyntejä. Kun hampaat viimein olivat kunnossa ja hammaskivet rapsuteltu olemattomiin, järki kasvoi päähän. Kun nyt viime joulukuussa hampaan paikkaan tuli pieni lohkeama, varasin ajan saman tien. Se kannatti, sillä lohkeama oli repeämässä seuraavaksi isosti.
Myös gyne on yleensä sellainen paikka, jonne mennään vasta silloin, kun alakerta on tulessa. Kun koko värkki kutisee ja syyhyää jonkin bakteerin kourissa, haju muistuttaa jätepistettä tai vuoto lainehtii lattialle saakka. Siihen asti koitetaan pärjäillä, vaikka (ne juurihoidetut) hampaat irvessä.
Itse inhosin gynellä käyntiä lasten syntymään saakka. Ja ihan vain siksi, että tuntui nololta maata ilman housuja vieraan ihmisen edessä. Lapsettomuushoidoissa, raskaudenseurannassa ja synnytyksessä moiset häpeilyt kaikkosivat maailman tuuliin. Toisinaan kun porukkaa oli siellä alakerran päässä enemmänkin katsomassa, miten päin vauva siellä mahassa makaa tai onko kohdun limakalvo tarpeeksi paksua. Jep. Kaikkeen tottuu, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.
Yksi asia mua on tosin huvittanut aina gynekologilla käydessäni. Se, kun siellä mennään sermin taakse riisumaan.
Miksi?
Miksi ihmeessä laitetaan verho kiinni, riisutaan ja seuraavassa hetkessä juostaan sieltä ilman kalsareita esille. Parhaassa tapauksessa vielä paidassa, joka yltää vain napaan saakka. (Tässä tämä verhon suojaava ajatus menee vähän niin kuin hukkaan).
Näitä miettien, Erja
Tuu seuraamaan mua myös Faceen @kaneliomena76 tai Instaan @emppu76