Skip to content
Sydänmuruja
Menu
  • arki
  • juhlat
  • syvällisiä
  • kirjoittaminen
  • pihaunelmia
  • sisustuskärpänen
  • matkailu
  • koiranelämää
  • kirjavinkkejä
  • reuma
  • yrittäjyys
  • hyvinvointi
Menu

Ollaan vähän myöhässä

Posted on 5.9.20233.5.2024 by erja

Tiesitkö, että tänään 5.9. on ”ole myöhässä jostakin päivä”? Asiahan on mulle tuskallisen tuttu, sillä oma kelloni ei tunnu käyvän samassa tahdissa yhdenkään aikavyöhykkeen kanssa. Olen aina joko piinallisen ajoissa, (jonka seurauksena odotusaika tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi) tai myöhässä jonkin verran akateemisen vartin molemmin puolin. Jos onnistun joskus tähtäämään tasan sovittuun aikaan, se merkittäköön maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Mieheni pelaa aivan toisessa joukkueessa. Hänen tiimissään ollaan aina ajoissa.

Hän on se, joka varaa puoli tuntia kymmenen minuutin matkaan. Tai seisoo ovensuussa matkalaukun vierellä tuntia ennen laivan saapumista satamaan. Hän istuu jo autossa odottamassa, kun minä vasta sivelen ripsaria silmään tai istun ”lähtöselvityksessä” vessassa. Toisinaan hän käy välillä ulko-ovella kiirehtimässä, toisinaan laittaa jonkun puhelimeen viestiä autosta.

Ollaan koitettu aikaistaa lähtöjä ja aikaistaa heräämistä. Jopa kuvitella, että kello on enemmän kuin pitäisi, jotta aikataulu toimisi. Mutta tuntuu siltä, että tämä myöhästymisgeeni on koodattu suoraan dna:han. Ja kuka tietää kuinka pitkältä saakka. Ehkä homma sakkasi sukupuussa jo siihen aikaan, kun Mooses hakkasi kymmentä käskyä kivitauluihinsa.

Meidän loppujen (3/4) kotoa poistuminen tapahtuu siis yleensä juoksevassa hopussa, sillä lapset ovat perineet myöhästymistaipumuksensa minulta sataprosenttisesti. Minä painelen vielä viimeisellä minuutilla vessapaperi lahkeesta roikkuen ympäri kotia, tsekkaan paikkoja, kerään unohtuneita tavaroita ja huutelen tenavia kenkiään etsimään. Laitan vielä koirille vettä ja makuupaikat kuntoon.

Joten anteeksi.

Me ollaan myöhässä.

Taas.

Tämän postauksen yhteydessä törmäsin myös sanaan prokrastinaatio, joka suomennettuna voisi olla asioiden lykkäämistä tai aloitekyvyttömyyttä. Se liittyy oivallisesti keskiviikon (6.9.) teemaan, jolloin on ”lopeta jahkailu”-päivä.

Prokrastinaatiolla ei ole mitään yhteyttä laiskuuteen, vaan enemmänkin aloittamisen vaikeuteen. Ihminen ei yksikertaisesti saa aloitettua jonkin asian tekemistä, vaikka tietää sen olevan tärkeä. Tällainen ihminen (kuten minä), lykkää hommia aina viime tippaan ja kärsii nahoissaan liian myöhäisen ajankohdan seuraukset (=mieletön kiire, aika ei riitä, iskee väsymys ja aikataulut paukkuvat).

Saan itse parhaiten valmista aikaan pienen paineen alla sekä aikataulujen puitteissa. Tarvitsen deadlinen. Mieluiten jonkun toisen ”valvoman”. Itse asetettukin käy, mutta olen sen suhteen vähän kuin pukki kaalimaan vartijana. Tarvittaessa myönnän itselleni joustoa hieman liikaa ja taas homma liukuu radan varteen.

Olen joskus koittanut ottaa fiksummista mallia ja tehdä asiat viikkoa ennakkoon, sillä uskokaa pois, aina tulee viime hetken yllätyksiä, jotka syövät aikaa. Silti löydän tuona ennakkohetkenä itseni miettimästä, kuinka paljon tässä onkaan vielä aikaa ja onhan se hölmöä tehdä jo nyt, kun voisin vaikka… (pisteviivalle sopii ihan mikä muu ohjelma tahansa).

Yrittäjyydessä prokrastinaatio-tyypillä on omat hankaluutensa. Kun ei ole ketään muuta kuka käskyttäisi, ohjaisi tekemisissä tai odottaisi valmista tiettyyn aikaan, täytyy pitää itselleen toisinaan sisäistä puhuttelua pysyäkseen aktiivisen tekemisen syrjässä kiinni. Oman itsensä valvojana on liian helppoa siirtää asioita aina seuraavaan päivään.

Sama koskee opiskelua. Kaltaisilleni ihmisille oma-aloitteinen ja itseohjautuva opiskelu on silkkaa painajaista (ja se on silti niin tätä päivää). On helpompaa, kun homma toimii ohjatusti. On läksyt, tentit ja tieto siitä, mitä on ”pakko” osata seuraavaksi kerraksi. Sekä opettajan vaatima takaraja palautuksille.

Pelkkä ilmoitus syksyn aikana opiskeltavasta materiaalista ja jouluun mennessä tehtävät suoritukset menevät prokrastinaatioihmiselle kyllä hallitukseen, mutta jäävät pöydälle. Siihen saakka, kunnes asioiden hoitoon on enää kaksi päivää ja sitä huomaa aineiston vievän enemmän, kuin voimavarat ja aika antavat myöten.

Joten anteeksi.

Saisinko lisää palautusaikaa?

Taas.

Halauksin, Erja

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Kirjoittamani lastenkirjat:

  • KIRJOJANI MYYVÄT mm.
  • Booky
  • Adlibris
  • Suomalainen kirjakauppa
  • Kansallinen kirjakauppa
  • Akateeminen webshop
  • Prisma

Kirjastojen lainaustilanne ja omat varaukset tästä linkistä.

Kumpaakin kirjaa voi tilata myös suoraan minulta. Hinta on tuolloin 25 euroa. Tilaukset voi lähettää: kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 48 vuotta. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on viimein saanut  kannet ympärilleen! Projektia on voinut seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (11 ja 16) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

Anne Muhonen arki blogi dokumentti elämä Erja Pyhältö-Seppälä Homma hanskassa hyvinvointi Joku Muu joulu joulukoristelu koira koiranpentu korona kuntta lapset lastenjuhlat Lastenkirja Lastenkirjauutuus lastensynttärit Lucky maltankoira mielen hyvinvointi migreeni Minä Netflix Novelli Omakustanne Omakustannekirja perhe perheblogi pihaunelmia puutarha reuma Saiturin joulu sisustus syksyn 2023 uutuuskirjat synttärit työelämä yksinäisyys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äitiys
© 2025 Sydänmuruja | Powered by Superbs Personal Blog theme