Kirjoittelenpa tännekin nyt kokopitkän postauksen aiheesta, josta jo hieman avauduin Instan puolella. Ikä. Työnhaku. Ja ne yhdessä. Tämä päivä ei kaikista korulauseista huolimatta arvosta kokemusta, vaan nuoruutta ja papereita. Otetaan esimerkki. Mulla on takana kolmen vuoden tradenomikoulutus, muttei papereita siitä. Koska koulun viimeisten neljän kuukauden aikana mulle tuli ohittamaton tilaisuus perustaa oma yritys, joka oli… Continue reading
Kun sulla on vaikeaa, onko tapanasi ajatella ettei siitä ole oikeutta valittaa? Oletko miettinyt, että surusi on etuoikeutetun ihmisen marinaa, sillä jollakulla toisella on taatusti vielä huonommin? Jos olet, älä ihmeessä ajattele niin enää. Olen syystä pohtinut tätä asiaa paljon ja mitä enemmän ajatusta kääntelen, sitä syyllistävämmältä koko juttu tuntuu. Jos aina miettii, että jollakulla… Continue reading
Kohta julistetaan jälleen juhlallisin menoin koulurauha maamme opinahjoihin. Kauniita sanoja ja upea ajatus, mutta puheet eivät lämmitä heitä, jotka vuosi toisensa jälkeen jäävät kaveriporukoiden ulkopuolelle ja ovat liikkatunneilla niitä, jotka valitaan viimeisinä joukkueisiin. Vääränmerkkisten vaatteiden takia turpaansa saavaa oppilasta ei lohduta opettajan kutsu tulla matalalla kynnyksellä juttelemaan ongelmista. Muiden mielestä väärän harrastuksen parissa puuhastelevan oppilaan… Continue reading
Olen aina suuresti ihaillut italialaista kulttuuria, jossa perhe pyörii kaiken keskiössä. Suurten pöytien äärellä syödään yhteistä päivällistä joskus useammankin sukupolven voimin. Ja ystävätkin mahtuvat vielä sekaan. Hyvin perhekeskeisenä ihmisenä asetelma on mulle enemmän kuin luonteva. Ilman muuta lapset kuuluvat mukaan kaikkeen. He ovat osa elämää ja yhteisöä siinä missä aikuisetkin. Me kaikki olemme joskus olleet… Continue reading
Katselin eilen uutta sarjaa, joka kertoo maailman uskomattomimmista hotelleista. Esittelyssä tässä ensimmäisessä jaksossa oli Singaporessa sijaitseva, huikean näköinen Marina Bay Sands. Se koostuu kolmesta korkeasta, erillisestä hotellirakennuksesta, joiden päälle on nostettu upea allasalue puutarhoineen. Altaan reunalta voi ihailla kaupungin kattoja ja ottaa selfieitä. Sarjan tekijät seurasivat hotellin elämää henkilökunnan näkökulmasta. He toimivat apuna mm. hovimestarina,… Continue reading
Kuvitelkaa työpaikka, jossa jaetaan joka vuosi hyvän kaverin palkinto. Ehkä jopa pari kertaa vuodessa. Taukohuoneessa olisi loka- ja huhtikuussa suuri, lukittu laatikko, jonne jokainen kävisi vuorollaan pudottamassa lapun, jossa lukee oma ehdotus palkinnon saajaksi. Millaisia tuntemuksia tämä aikuisessa herättää? Näin äkkiä ajatellen; Epäreiluutta – sillä ne, joilla on eniten kavereita, saavat palkinnon joka kerta. Ekstrovertit… Continue reading
Käsi ylös, kuka kaipaa ihan tavallista arkea. Sitä, joka puuduttaa, jumittaa, tylsistyttää ja saa huokailemaan tapahtumattomuudellaan. Sitä, jonka keskellä ei enää muista onko kevät vai syksy, maanantai vai perjantai, koska kaikki päivät sulautuvat toisiinsa. Mulle ainakin tänne yksi sellainen, kiitos. Ja jos saa pyytää, niin vakkarisopimuksella, ilman koeaikaa. Eikä tarvitse laittaa lahjapakettiin. Pienen ihmisen pää… Continue reading
Kun tämä kysymys esitetään ihmisille, suuri osa meistä kertoo ensin oman ammattinsa. Mukaanlukien itseni. Olen Erja, 45-vuotias kaupan alan yrittäjä ja kahden lapsen äiti. Siinäpä se. Mutta. Mitä jos et saisikaan kertoa ammattiasi lainkaan? Kuka silloin olisit? Miten esittelisit itsesi lyhyesti? Ja kaikkein tärkein kysymys – arvostaisitko itseäsi sellaisena? Ilman ammatin tuomaa turvaverkkoa tässä työtä… Continue reading
Kun aloin kirjoittaa tätä sarjaa elämäni biiseistä, yllätyin lopulta itsekin valinnoistani. Lähinnä siitä, että viiden laulun sekaan mahtui vain yksi, jonka takana oli iloa. Kaikki muut biisit olen löytänyt väsymyksen ja voimattomuuden keskellä. Vaikeissa elämäntilanteissa. Mutta toisaalta, sitähän musiikki pitkälti tekee. Kannattelee ihmisiä. Kertoo tarinoita, jotka jokainen voi sovittaa omaan elämäänsä ja saada sitä kautta… Continue reading
Tänään on taas sellainen aamu. Valo sattuu silmiin, niskaa särkee ja unta on takana kolme tuntia. Kaiken tämän sai aikaan selkäkipu, joka ahdisti jälleen hengittämistä viime yönä aamutunneille saakka. Särkylääkkeen avulla sain vihdoin neljältä unen päästä kiinni. Ja kellon perkele herättikin sitten puoli seitsemältä. Raatorehellisesti sanoen, olen pillittänyt puoli aamua. (Toki lähetin ensin lapset kouluun).… Continue reading
