Kun kuluvan vuoden (ja kokonaisen uuden vuosikymmenen) ensimmäisenä aamuna istuttiin aamupalalla, mulle iski etiäinen. Sanoin perheelle, että mulla on vahva tunne siitä, että tästä vuodesta tulee todellinen muutosten vuosi. En parhaimmallakaan mielikuvituksella olisi osannut silloin aavistaa, kuinka suurista muutoksista jo muutamien viikkojen kuluttua tuosta hetkestä puhuttiinkaan. Kerran aiemmin – sillä kertaa Uudenvuodenaattona – istuin mieheni… Continue reading
Äiti on voimallinen sana. Useimmille tuo sana ei tarkoita pelkkää fyysistä ihmistä, vaan se on täynnä muistoja, odotuksia ja suurta tunteiden kirjoa – laidasta laitaan. Rakkautta, kunnioitusta, lohtua, kiitollisuutta, anteeksiantoa ja epäitsekkyyttä. Vihaa, ankaruutta, katkeruutta, julmuutta. Ikävää, kaipausta, surua ja luopumista. Oli äiti sitten paras kaveri tai aivan kamala hermoviila, heihin sitoutuu jokin maaginen voima.… Continue reading
Tästä taitaa tulla oikea nostalgiatykitys. Somea selatessani, kun oon viime aikoina jostain kumman syystä muistellut kaikenlaisia entisajan juttuja. Kuten puhelinkoppeja, karkkimerkkejä, limupullojen läppäkorkkeja, kolmekymmentä vuotta vanhoja ohjelmia sekä ekaa kännykkää, jonka sain yhdeksäntoistavuotiaana ja joka oli suurin piirtein puolikkaan halon kokoinen. (Mun miehellä oli omalle luurilleen vielä ”kätevä”, vyöhön tarranauhoilla sidottava säilytyspussi. Voitte vaan kuvitella,… Continue reading
Työtä vailla olemisen raskaatkin sivuvaikutukset tietää vain hän, joka on ne itse kokenut. Pelkkä tulotason laskeminen ei ole useinkaan ainoa seuraus, vaan työttömyyden jatkuessa pidempään, suurin hinta maksetaan oman pään sisäpuolella. Mun kaksi vuotta kestänyt, kokopäiväinen työttömyystarinani alkoi sinä vuonna, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Noista hetkistä on aikaa jo parisenkymmentä vuotta, mutta edelleen maksan sitä laskua… Continue reading
Olen seurannut syvällä myötätunnolla tosi-tv-tähti Janita Lukkarisen kuulumisia hänen sairastuttuaan lymfoomaan. Ihanien tsemppiviestien lisäksi häntä on kommenteissa arvosteltu mm. siitä, että hän sairastaa ”julkisesti” ja ettei kukaan syöpää sairastava voi olla sen näköinen. Tällaiset sanat satuttavat sekä hänen, että hänen läheistensä puolesta. Heidät on kyllä lyöty jo polvilleen kuolemaan johtavan sairauden edessä. Tuskaa ei tarvitse… Continue reading
Suuri osa ihmisistä tietää vanhan sadun keisarin uusista vaatteista. Sadun, joka kertoo siitä, kun joku asia on ilmiselvä, mutta kukaan ei uskalla sanoa sitä ääneen siitä pelosta, että leimautuu tyhmäksi tai muuten vaan mistään mitään tietämättömäksi. Tämä tarina tuli ensimmäisenä mieleen, kun luin uutisista, että joku italialainen taiteilija oli tehnyt taidetapahtumassa teoksen, jossa oli lämännyt… Continue reading
Nuorempana Itsenäisyyspäivä merkitsi pääasiassa vapaapäivää koulusta ja linnanjuhlien vahtaamista telkkarista illalla. Linnanjuhlia katselen suurella mielenkiinnolla edelleen (ja etenkin niiden jatkoja), mutta mitä enemmän vuosia on kertynyt, sitä tärkeämmäksi joulukuun kuudes on käynyt myös muulla tavoin. Kuinka eri korvalla sitä kuunteleekaan tänä päivänä Finlandian ja Maamme-laulun sanoja, kuin silloin, kun niitä laulettiin koulussa juhlapäivinä. Joka vuosi… Continue reading
Sain luvan kertoa erään lapsen tarinan. Lapsen, joka on ihan niin kuin muutkin ikäisensä, mutta ei sittenkään aivan. Kutsun häntä tässä Oskariksi. Alkuvuodet Oskarin käytös erosi jo ekoista hiekkalaatikkohetkistä asti muiden lasten käytöksestä. Hänen äitinsä huomasi tämän, kun vietti eniten aikaa pojan kanssa. Muiden silmiin ei osunut mitään erikoista. Oskari ei osannut pitää lainkaan puoliaan.… Continue reading
Tulevana sunnuntaina vietetään Isänpäivää. Vastapainoksi niille kirjoituksille ja somekeskusteluille, joissa isä ei tee koskaan kotona mitään tai joissa isä on pelkästään lapsikatraan jatke omine harrastuksineen ja menoineen, haluan kirjoittaa myös siitä toisesta puolesta. Siitä isien joukosta, johon ainakin oma isäni ja mieheni kuuluvat sekä hyvin moni isä meidän ystävä- ja tuttavaperheistä myös. Iskä ja tytär… Continue reading
Kuinka usein ihminen mielletäänkään ylpeäksi, ylimieliseksi tai kylmäksi muita kohtaan, vaikka hän on oikeasti vain ujo ja sisäänpäinsuuntautunut? Kaikille ei ole helppoa muodostaa sosiaalista verkostoa saati pitää sitä yllä, eivätkä kaikki yksinkertaisesti sellaista haluakaan. Itse tykkään ainakin mieluummin siitä, että on pari hyvää ystävää, joiden kanssa voi jutella mistä vaan, kuin sata kaveria, jotka tunnen… Continue reading
