Luulin aina olevani ihan immuuni kaikelle ikäkriiseilylle. Luulin väärin. Niinkuin monta muutakin asiaa elämän varrella ; ) Mulle iski jäätävä neljänkympin kriisi siinä 37-vuotiaana. Pari vuotta meni miettiessä todella syviä. Mennyttä ja tulevaa. Elämää ja kuolemaa. Mitä oon saanut aikaan elämässäni. Millaisia haaveita mulla vielä on. Kuinka paljon elämää on jäljellä. Mitä haluaisin tehdä sillä… Continue reading
Äidit – nuo elämän ihanat moniottelijat Eräänä kylmänä talvisena aamuna, kun vein meidän kuopusta kerhoon, ajoin ohi äidin, jolla oli lapsi rattaissa ja kaksi käveli vierellä. He olivat menossa koululle päin. Isoin jäisi todennäköisesti eskariin tai ekalle ja muut kaksi jatkaisivat äidin kanssa matkaa. Tuona samana aamuna unohdin kotiin työpapereita ja palasin hiukan yli tunnin… Continue reading
Tässä äitienpäivän lähestyessä, halusin ehdottomasti kirjoittaa aiheesta, joka kosketti meidän elämää syvästi kymmenisen vuotta sitten. Elämänvaiheesta, joka jätti pysyvän jäljen sydämeen. Edelleen joka vuosi, äitienpäivää edeltävänä lapsettomien lauantaina, muistelen aikaa, jolloin äitienpäivä satutti niin lujaa, että se tuntui miltei fyysisenä pahana olona. Meillä oli se suhteellisen tavanomainen tarina. Nuori pariskunta, joka halusi ensin luoda ammatin… Continue reading
Kiire Kiire on nykypäivän kirosana. Ihmiselle, joka on viettänyt lapsuusvuotensa 70- ja 80-luvuilla, on nykymeininki välillä jo vähän liikaakin. Enkä ole niitä tapauksia, joiden kohdalla aika kultaa kaiken. En siis tässä kaihoisana muistele sitä kuinka ennen kaikki oli paremmin, sillä monien asioiden kehittymisellä on puolensakin. Ajattelen vain, kuinka terveellistä ihmiselle oli, että viikossa löytyi päiviä,… Continue reading
