Menestys on outo asia. Suuri osa ihmisistä tavoittelee sitä lakkaamatta, mutta ovatko he onnellisia, kun saavat haluamansa? Kysyn tätä siksi, koska henkilökohtaisesti en ole nähnyt koskaan yhtäkään menestynyttä ihmistä, joka näyttäisi onnelliselta. Väsyneeltä he useimmiten näyttävät. Kiireisiltä, ilottomilta ja totisilta.
Kuka menestyksen mittaa? Ja mitä se oikeastaan edes on?
Jokaiselle ihmiselle menestys merkitsee tietysti eri asioita, sillä jokainen katsoo elämää oman arvomaailmansa kautta. Voisi kuitenkin yleistäen sanoa, että teollistuneiden maiden ihminen arvostaa statusta. Omaisuutta. Hienoja titteleitä ja rahaa. Se, jolla näitä on, katsotaan yleisellä mittapuulla menestyneeksi. Huolimatta siitä, onko kukaan edes koskaan kuullut hänestä. Esimerkiksi itsekin tiedän Amazonin, mutta en olisi osannut kertoa sen perustajan Jeff Bezosin nimeä, saati sitä, että hänet on listattu tämän vuoden rikkaimmaksi ihmiseksi.
Uudempi valuutta menestysmarkkinoilla on kuuluisuus. Sen eteen tehdään vähän kaikenlaista. Tyhmiä temppuja, idioottimaisia postauksia ja naurettavia videoita. Puhutaan läpiä päähän radiolähetyksissä tai vietellään toisten puolisoja televisiokameroiden edessä. Päästetään kamerat kotiin kuvaamaan omaa elämää monien vuosien ajaksi. Mitä vaan, että saadaan julkisuutta, koska se on tämän päivän epäjumala.
Tähän väliin on pakko todeta, että liika on aina liikaa tositelkkarissakin. Seurasin alkujaan suurella mielenkiinnolla Tuurin kaupasta kertovaa ohjelmaa (joka tuli monia vuosia sitten) ja huoltamolla itsekin työskentelevänä Tankkaustarinat kiinnostivat. Nämä molemmat ohjelmat on kuitenkin onnistuttu liialla hölmöilyllä ja ”käsikirjoittamisella” pilaamaan. Kun mulla on ennakkotieto, että saan seurata tavallisten ihmisten työskentelyä taustapaikoissa, joihin en välttämättä itse koskaan pääse, odotan näkeväni myös sitä. Se on juju, joka koukuttaa. Jos todellisuudessa tekemisistä ei olekaan niin paljoa kertomista, on turha pitkittää sarjaa väkisin tehdyillä jaksoilla. Tehdään siihen saakka, kun materiaalia löytyy ja vaihdetaan joko uuteen sarjaan tai jatketaan uudesta näkökulmasta.
Mutta takaisin menestykseen. On tapauksia, joissa menestys vie ihmistä, eikä toisin päin. Näissä kohdissa voidaan puhua jo takertumisesta. Siitä, ettei ihminen koe olevansa mitään omana itsenään, vaan elää vahvasti henkilökohtaistakin elämäänsä julkisuushahmonsa kautta. Hän ei ole hän, ilman kolikon kuuluisaa puolta. Ja jos tuo toinen puoli häviää, mitä jää jäljelle?
Sitten on tapauksia, joissa menestystä osataan ohjailla oikeaan suuntaan, mutta osataan myös päästää siitä irti. Hyvinä esimerkkeinä tästä, ovat maailman nopein mies Usain Bolt sekä lähempää räppäri Cheek. Heitä voidaan kumpaakin pitää menestyneenä, siitä ei ole kahta sanaa. Ja he ovat molemmat sekä tunnettuja, että hyvin toimeentulevia. Näiden lisäksi heillä on yhteistä ainakin vielä yksi asia.
Kumpikin osasi lopettaa uransa huipulla.
Oikeastaan mikään ei ole julkisuuden henkilön kohdalla surullisempaa katsottavaa, kuin se, että vanhassa menestyksessä roikutaan kiinni kynsin hampain. Kun joskus on ollut kymmenissä valokeiloissa ja tuhansissa lehtijutuissa, ei niitä osaakaan jättää ajoissa taakseen, vaan joutuu katsomaan sivusta oman uransa rapistumista. Nähdä, kun lööpit täyttyvät uusista julkkiksista, väki kerta kerralta vähenee omissa katsomoissa eikä kukaan tule enää kadulla pyytämään yhteiskuvaan.
Kun osaa lopettaa ajoissa, saattaa jäädä legendaksi muiden joukkoon. Muussa tapauksessa huipulla pitää vaan ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, keksiä ennennäkemätöntä ja luoda jatkuvasti uutta. Uusiutua siten, että entinen yleisö jaksaa käydä ja uusi yleisö kiinnostuu. Rankkaa hommaa jo ajatuksenkin tasolla.
Mua huolettaa toisinaan somen vaikutus tähän julkisuusjuttuun. Olen nähnyt useamman ohjelman siitä, kuinka etenkin nuoret naiset korjailevat jatkuvasti jotain ulkonäössään. Julkaisevat sitten kuvia itsestään alusvaatteissa ja uusissa silareissaan ja jäävät jännittyneinä odottamaan, kuinka monta tykkäystä saavat.
Hekään eivät vaikuta järin onnellisilta, vaikka kymmenientuhansien seurattavina ovatkin. Miettikää nyt. Jos oman elämän kasassa pysyminen vaatii sen, että saat vaikka 20 000 tykkäystä joka päivä, alkaa se käydä jo työstä. Ja mitä sitten, jos raja jää saamatta? Uusi somenaama ilmestyy areenoille, eikä sulla olekaan enää mitään uutta tarjottavaa? Tästä lähtee vain kaksi tietä. Vetää överiksi tai tyytyä osaansa. Ja tämän päivän esimerkkien perusteella överit taitaa olla suositumpi vaihtoehto, kuin luopua kuuluisuudesta kokonaan.
Olen miettinyt menestystä viime aikoina paljon, koska kirjoitan kirjaa, jossa sillä on iso rooli. Moni ihminen uskoo, että kuuluisuus ja suuri omaisuus ratkaisevat kaikki maailman ongelmat. Kun olen saavuttanut tämän ja tämän, olen onnellinen. Kun olen menestynyt tarpeeksi, mulla on kaikki.
Mitä enemmän tätä menestyksen ja onnen yhtälöä olen pyöritellyt, sitä varmempi olen siitä, että juuri menestys ja etenkin sen tavoittelu ajaa oikean onnen kauemmaksi. Mitä enemmän ihmisellä on kaikkea, sitä enemmän hänellä on myös menetettävää. Sitä enemmän hänen täytyy pitää kaikesta huolta, lankoja käsissään, uudistua ja pitää menestyksestään kiinni. Siitä puolestaan lähtee kaiken muun elämän alasajo, sillä kenelläkään ei ole aikaa kaikelle.
Menestyksen hinta ei ole halpa. Toisinaan se maksaa ihan kaiken. Todellisten menestyjien voisikin sanoa olevan siellä, missä saman katon alla asuu tyytyväisyys omaan itseensä ja elämäänsä juuri sellaisena, kuin se on.
Rakkaudella, Emppu
IG @emppu76