Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
  • kirja
Sydänmuruja

Steriiliä

Posted on 23.7.202123.7.2021

Rakastin lapsena meidän perheen kasvimaata. Oli ihanaa nostaa penkistä porkkana tai retiisi, huljauttaa siitä suurimmat mullat pois nurkalla seisovassa sadevesitynnyrissä ja rouskutella herkku pihamaalla. Ihan tuosta vaan kesken leikkien. Tämä muisto osui tähän hetkeen, kun ajattelin vuoden aikana tapahtuneita muutoksia yhteiskunnassa. Tuollainen multainen lapsuusmuisto oikein korostaa kunnolla koronan aikaansaamaa, ylisteriiliä yhteiskuntaa, jossa maski, turvaväli ja käsienpesu ovat muodostuneet enemmän, kuin rutiiniksi.

Puhuin yhtenä päivänä siskoni kanssa siitä, kuinka kaikesta koronaturvallisuudesta on tullut jo helppo tapa. Miten outoa oli vuosi sitten mennä maski naamalla mihinkään ja kuinka nyt on jo outoa olla ilman sitä. Ihmisten ilmeettömyyteenkin on alkanut tottua. Siihen, että naamaa saa tulkita juonteiden perusteella, kun kaiken kertova suun alue on piilossa. Jos uurteet ilmestyvät silmänurkkiin, tyyppi hymyilee. Jos ryppy nousee silmien väliin, kaveria mietityttää tai käpy alkaa palaa. Mutta hei, myöntäkää pois. Joskus maski tuntuu myös turvalliselta. Eipä tarvitse aina vahdata omia ilmeitään tai esittää hymyilevänsä huonoille vitseille.

Siinä, missä vuosi sitten vasta mietittiin maskisuositusta, ajellaan täällä nykyään jopa autossa yksinään naamari päässä. Jep, oon nähnyt tästä muutaman hauskan meemin. Sekä muutaman ihan livenäkin. Itse inhoan kyseistä kapistusta niin paljon, että pidän sitä vain aina ihan pakollisen hetken ja kiskaisen saman tien pois, kun on mahdollisuus.

Käsienpesusta on tullut myös tapa. Ainakin mulle jo ihan liiallinen tapa. Selkärankaan on juurtunut kuukausien aikana niin tiukkaan ukaasi, ettei pesemättömillä käsillä saa koskea nenää tai suuta, että se vainoaa jo ihan tavallisissakin tilanteissa. Eilen, kun poimin mustikan metsäpolulta suuhuni, aloin miettiä sen jälkeen huolestuneena, koska olen mahtanut viimeksi pestä käteni. Ja oliko mustikan syönti siihen nähden tarpeeksi turvallista.

Joo. Huokaus. Syvä sellainen.

Käsidesi kulkee avainten, lompakon ja kännykän ohessa nykyään vakiovarusteena mukana. Pikkupullossa tai pyyhkeinä. Muistan hetken, kun käytin työmaalla eri käsidesiä. Lotrasin sitä usein ja paljon kerralla, koska kävin paperitöiden välissä palvelemassa. Palatessani toimistoon meinasi taju lähteä, kun vedin oven auki. Helle, erittäin vahvasti viinanhajuinen aine ja suljettu ovi olivat tehneet tehtävänsä ja saunanlämpöinen huone dunkkasi, kuin viikon ryyppyjuhlat. Sinne olikin sitten kiva mennä jatkamaan mapin tekemistä. Festaritunnelma keliä myöten.

Turvaväli taitaa olla ainoa, joka suomalaisilta on sujunut ihan luonnostaan. Nauroin sitä vitsiä hartaasti, jossa tyyppi kysyi, koska tämä kahden metrin turvaväli poistetaan ja saa palata takaisin entiseen neljään metriin.

Oon itse huomannut, että fyysisen turvavälin lisäksi mun päähän on kehittynyt valtava henkinen turvaväli tässä kaiken etätyön ja rajoitusten ohessa. Mua alkoi nimittäin ahdistamaan todella paljon, kun ekan kerran palattiin tässä mökiltä kotiin ja yhtäkkiä ympärillä olikin taas ihmisiä. Yhtäkkiä piti osata taas puhua, jaksaa keskittyä ja huomioida muiden aikatauluja. Siinä vaiheessa mietin, miten kummassa pääsen taas elokuussa kärryille mukaan. Kun lasten koulutkin alkavat jo kolmen viikon päästä.

Jep. Koronavuosi on saanut aikaan muutoksia. Myös ajattelun tasolla. Palataan alkukertomukseen lapsesta, multaisesta porkkanasta ja sadevesitynnyristä. 70-luvun ihminen ei nähnyt oheisessa kombossa mitään ihmeellistä. Tuoretta lähiruokaa omasta maasta, sopivaksi lämmennyt vesi ja puhtaaksi pesty eväs. Mikäs sen parempaa?

Koronavuoden tuote kokee hiusten juuressa valtavaa alipainetta. Hullujako nuo ovat? Ihanien lapsuusmuistojen sijaan aloin hetkessä pohtia seuraavia asianlaitoja:

  • Kuinka kauan sadevesi oli jo seissyt tynnyrissä auringossa?
  • Kuinka paljon bakteereja veteen oli tuona aikana ehtinyt jo kehittyä?
  • Kuinka monta öttiäistä siellä mahtoi uiskennella? ja
  • Miten ikinä olen pistänyt mitään ruoan tapaistakaan suuhuni pesemättä ensin käsiäni?

Puhtoista viikonloppua toivotellen, Emppu

IG @kaneliomena76

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Lastenkirjani "Homma hanskassa" ilmestyy joulukuussa

Onko kummempaa kuultu? Joulupukki, hammaskeiju sekä pääsiäispupu vaihtavat töitä keskenään!

Tämä vauhdikas seikkailu pyöräyttää joululahjat, kolikot ja suklaamunat huolella sekaisin, kun kolme maailmankuulua hahmoa päätyy kilpasille työelämässä. Paljon on uutta opittavaa, ennen kuin homma on hanskassa ja koitos voi alkaa.

Kuinka joulupukki selviytyy pienen hammaskeijun tehtävistä?

Onnistuuko suklaamunien valmistus sokeria karttavalta keijulta?

Entä ehtivätkö maailman joululahjat ajoissa perille pääsiäispupun kyydittäminä?

Ja mikä kumma on Kitula?

*****

Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä

Kuvittanut Anne Muhonen

Ilmestyy joulukuussa 2023!

Ennakkotilaukset sekä kyselyt kirjasta kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 46 v. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on saamassa vihdoin kannet ympärilleen! Valmis kirja olisi näillä näkymin myynnissä joulukuulla, joten sitä odotellessa. Projektia voi seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltankoira migreeni Minä Netflix Outoja oireita parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma väsymys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com