”En mä voi siltä mennä kysymään. Sehän on somejulkkis!” tai ”Oltiin tässä saunaillassa parin vuorineuvoksen ja firman maajohtajan kanssa.” tai ”Sillä on erivapaus tehdä asioita, koska se tunnetaan joka paikassa.” Tuttuja tilanteita jokaiselle. On upeaa saada kehaista olleensa samoissa juhlissa yhteiskunnan kerman kanssa. Ehkä sitä on päässyt juttelemaan jonkun korkea-arvoisen ihmisen kanssa tai solminut suhteita…
Voiko joskus jaksaa liikaa?
Tämä on keväällä ilmestyvän lastenromaanini kantava ajatus. Maailma muuttuu koko ajan vain kiiireisemmäksi. Moni aikuinen on jo huomannut oman työtaakkansa jatkuvan vapaa-ajalle saakka. Lisääntyvä väsymys syö muulta elämiseltä tilan. Samaan aikaan kasvaa myös lasten jaksamisen taakka. Koulun ja harrastusten lisäksi some nielee suuren osan heidän ajastaan. Ja siellä jos missä luodaan illuusioita täydellisestä ihmisestä, joka…
Löpinöitä
Tuntuu juhlalliselta, kun omat merkkipäivät osuvat liputuspäiviin. Tänään nimipäivänäni juhlitaan Tove Janssonia ja suomalaista taidetta. Synttärinäni liput liehuvat Jean Sibeliukselle. (Voin silti ajella ympäriinsä ja kuvitella, että ne ovat saloissa ihan vaan vuokseni – heh 😁) Arkeen paluu toi tullessaan jokavuotisen ongelman. Nukkumatti on omaksunut kesän aikana joustavan työajan, eikä ihan helpolla tahdo palata sorvin…
Maanantainen keskiviikko
Pakko myöntää, ettei aamuherätys ollut tänään helppo. Kun kesällä tottuu nukkumaan yhdeksään, tuntuu ihan krapulaiselta olla ylhäällä jo seitsemältä. Mutta kai siihen taas tottuu. Pakko. Kyseessä on kuitenkin vasta aamu numero 1 / 1 000 000 ennen seuraavaa kesää. Joo, mutta tiedättekö. Käytiin maanantaina siellä Särkänniemessä, mistä taisin jorista edellisessä kirjoituksessani. Ja myös planetaariossa, jota…
Jo kuusitoista
Kuusitoista vuotta sitten oltiin mieheni kanssa innokkaita Skip-bon pelaajia ja lätkittiin kortteja lähes päivittäin. Meillä oli juuri ratkaiseva erä menossa puoli kahdentoista aikaan illalla, kun mun mahassani poksahti kuuluvasti. Lapsivedet menivät ja esikoinen siellä ilmoitti olevansa valmis tulemaan maailmaan. Tuosta seitsemän tunnin kuluttua hän makasi vatsani päällä pieni pipo kallellaan salissa numero kolmetoista. Aamuaurinko nousi…
Katumuskivet
Seuraava ilmiö on tuttua mm. urheilun puolella, mutta myös muualla yhteiskunnassa. Kun menestyy, kaikki haluavat olla kavereita. Kertoa tuntevansa ja päästä lähipiiriin. Sillä kuka tietää – osa loistosta saattaa tarttua vaikka muihinkin. Jos menestyjä sitten tekee pienenkin virheen, jonka yleinen mielipide tuomitsee jyrkästi, hän saa häpeän polttomerkin, jonka kantajaa kaikki välttelevät. Kukaan ei halua enää…
Nyt taas ihmetyttää
Tämän päivän Iltalehdestä: ”Kun Mollie O’Callaghan, Shayna Jack, Emma McKeon ja Meg Harris olivat poistumassa kilpailun jälkeen La Defensen uintiareenan pukukoppitiloihin, Ballard sanoi heidän menevän ehostamaan itseään. – Tiedättehän millaisia naiset ovat, hengailevat ja meikkaavat, Ballard sanoi”. (Juttuun tästä). Tuolla lauseella miesselostaja sai potkut ainakin olympialaisten selostamisesta. Sekä aikaan otsikon ”skandaalikommentista”. Itse en löytänyt skandaalia kyseisestä lauseesta, vaikka luin sen monta kertaa….
Paradokseja Tukholmassa
Käytiin ”päivä Tukholmassa”-risteilyllä, joka oli pitkästä aikaa hyvinkin piristävä tapaus. Ollaan nimittäin käyty porukalla Ruotsin puolella viimeksi ennen koronaa – joko viisi tai kuusi vuotta sitten Kolmårdenin upeassa eläinpuistossa. Tällä kertaa me vietettiin maissaoloaika keskustassa, jossa vierailtiin ihmeellisen ihanassa museossa (ja tietysti muutamassa kaupassa). Paradox-museo sijaitsee noin kuuden kilsan päässä satamasta, joten parempijalkaiset suhaavat matkan…
Arki kutsuu
Se olisi kohta jälleen yksi kesä takana ja paluu arkeen. Oli iloinen yllätys, kun kummankin lapsen lukujärjestys ilmestyi Wilmaan jo heinäkuun alkupuolella. Yleensä sitä on odoteltu vielä paria päivää ennen ekaa koulupäivää. Esikoisella on nyt suurempi muutos edessä, kun hän aloittaa lukiossa. Jakso-opiskelu, koeviikot, uudet opettajat ja kaikki opiskelumateriaali koneella. (Olen tässä sivussa muistellut kaiholla…
Surkea kirjoittaja?
Ihan sieluun sattui, kun luin eräästä Instapostauksesta sanat ”omakustanteisiin harvoin tartun”. Kyseessä oli vielä kirja-arvio, joten alku ei olisi voinut olla enää lokeroivampi. Kysymys kuuluukin. Onko omakustanne aina tae siitä, että kirja on täyttä p**kaa, laaduton sekä kaikella tavalla huonosti tehty? Jos lukee omakustanteen ja tekee siitä arvion, pitääkö sitä jotenkin pyydellä anteeksi, kun tällaista…