Kun Vili pääsi kotiin hän oli väsynyt. Nälkä kurni vatsassa ja hänellä oli huono olo kaikesta makeasta. Hän haisteli nautiskellen keittiöstä kantautuvaa tuoksua. Lihapullia ja muusia. Ne maistuisivat nyt erinomaisesti. Vili kiiruhti pöytään ja tarttui kauhaan. Hän mätti lautaselleen suuren kasan muusia. Sen viereen hän asetti viisi lihapullaa ja porkkanaraastetta. Vielä lasi vettä ja hän…
Kello kolme Vili laahusti takaisin kotiinpäin. Hän oli kiukkuinen kuin ampiainen. Miksi rehtori oli uskonut rouva Harppia eikä häntä? Vilihän oli lahjakas oppilas, jonka rehtori oli vastikään vapauttanut peruskoulusta ja antanut vielä kultaisen vadinkin. Nyt Vili oli saanut kuulla, että opettaja ja rehtori olivat häneen pettyneitä ja että tämä saisi olla viimeinen vale. Seuraavasta kerrasta…
Opettaja käänsi haukankatseensa Viliin. -Oletko tuonut ruokaa kouluun? hän kysyi tiukasti. -En, Vili vastasi rehellisesti. -Onko joku antanut tuon sinulle? -Ei. -Oletko tilannut sen jostain? -En. -No mitä tämä sitten on? opettaja kivahti. -Väitätkö, että vanukkaasi ilmestyi itsestään tuohon lautaselle? Vili kiemurteli tuolillaan. -No… oikeastaan väitän, hän sitten sanoi. Vili näki opettajan silmien kaventuvan. Rouva…
Ruokatunnilla kavereiden silmät olivat pudota ällistyksestä, kun Vilin tarjottimella oli lautasellinen vanukasta. -Mistä sinä tuon sait? Oskari kysyi kovaan ääneen. -En minä vain nähnyt vanukasta missään. Koko pöytä kääntyi katsomaan. Myös opettaja Harppi nousi omalta paikaltaan ja tuli selvittämään levottomuuden syytä. -Mutta Vili! rouva Harppi huokaisi. -Ei jälkiruokaa saa ottaa isolle lautaselle. Sitä varten on…
Kello raksahti jälleen puolenyön merkiksi. Vili nosti peukalonsa pystyyn. Kaksi toivetta oli mennyt jo pieleen. Tämän olisi ihan pakko onnistua. -Toivon, että kaikki mitä syön tai juon, muuttuu herkuksi, Vili lausui ilmoille kolmannen toiveen. Jännittyneenä hän veti peiton päälleen. Odottaessaan unen tuloa, Vili listasi mielessään kaikkea makeaa, mitä maailmasta löytyi. Seuraava päivä olisi jotain ihan…
Tähän mennessä tapahtunut. Lue kerralla ensimmäiset neljä lukua joulukalenterisadusta. LUKU 1 Yhdeksänvuotias Vili laahusti kirpputorin käytävää eteenpäin ja puristi kädessään kymmenen euron seteliä. Hänellä oli sikatylsää. Ensin äiti oli pysähtynyt jokaisen pöydän luona ja nyt hän jumitti puhumassa naapurin kanssa! Kun Vili yritti narista asiasta, äiti lähetti hänet etsimään joululahjaa mummille. Vili silmäili välinpitämättömänä…
-Taasko sinä? henki kiukkusi nähdessään Vilin. -Eikö täällä saa koskaan enää nukkua? -Minä haluan, että peruutat koulutaian, Vili pyysi. Utu katsoi häneen silmät suurina. -Että mitä?! se karjaisi. -Muistaakseni sanoin, ettei toiveita voi peruuttaa. -Teen mitä vain, Vili aneli. -Täytyyhän jokin keino olla. -No jaa, Utu sanoi pehmeämmin ja hieroi otsaansa. -Kuulin kyllä kerran eräästä…
Meni viikko. Meni toinen. Kun kolmannen viikon maanantai valkeni harmaana ja loskaisena, Vili potkaisi sängynjalkaa. -On satanut siitä saakka, kun kouluni loppui, hän marmatti. -Yhtenäkään päivänä en ole päässyt ulos leikkimään! Sitä paitsi kenen kanssa hän olisi leikkinyt? Kaikki kaverit olivat arkisin koulussa. Ja koulun jälkeen he tekivät läksyjä tai lukivat kokeisiin. Vili oli aina…
Kun olin nuori aikuinen, ajattelin säälinsekaisella kauhulla viisikymppisiä ihmisiä. Miten he olivatkaan niin väsyneitä, ilottomia, inhosivat töitään ja valittivat sarkasmin säestämänä kaikesta. Itse tunsin vasta vapauden ensimmäiset tuulet siipien alla ja tuntui, että ne kantaisivat maailman ääriin ja kaikenmaailman ihmetekoihin. Minusta ei koskaan tulisi väsynyttä aikuista, ajattelin. Ja kuinka sitten kävikään? Pakko myöntää, että maailma…
Vili hyppeli jännittyneenä pihalle. Hän pelästyi, kun suuri konfettitykki pamautti hänen päälleen valtavan kasan kiiltävää paperisilppua. -Hän tuli! Hän on täällä! käsityönopettaja Kässäri kimitti rehtorille. Vili huomasi koko koulun kerääntyneen paikalle. Opettajat hymyilivät jonossa maireina ja rehtori Pääjehu piteli käsissään kultaista vatia. Rehtori rykäisi ja sanoi mikrofoniin: -Hyvä koulun väki ja erityisesti hyvä Vili! Opettajasi…