Olet vanha. Kasvosi ovat ryppyiset, kätesi täynnä maksaläiskiä ja hiuksesi hohtavat hopeaa. Ennen niin tavalliset arkipuuhat ovat muuttuneet vuosi vuodelta haasteellisemmiksi. Oikea päivämäärä tai sana ei aina muistu heti mieleen. Heräät aamulla, syöt, teet aamutoimet. Sitten…. sitten…. Sen jälkeen on taas sama päivä. Päivä täynnä ei mitään. Täyttelet ristikkoa muutaman kymmenen minuuttia. Ehkä luet hieman….
Inhoan, vihaan nukkumista, joko taas on pakko? Mitä jos kapinaan käännytään, ja tehdään unilakko? * Yötä ei voi hallita, se ei koskaan kysy lupaa, ja vaikka sitä tulemasta kieltäisi, se astuu joka tupaan. * Yö keskeyttää pelit, juuri parhaimmassa kohdassa, ja käskee lelut aina kaappeihin siivota. Sen jälkeen pesulle ja syömään ajaa, sen röyhkeydellä ei…
Mitä sulle kuuluu? Tuntuu, että siitä on iäisyys, kun viimeksi olin täällä linjoilla. (Vaikka eihän siitä ole kuin korkeintaan pari viikkoa, mutta tässä iässä aika lentää, usko pois). Minä olen lukenut. Lukenut. Ja lukenut. En ole jumaliste lukenut tällaisella intensiteetillä moniin vuosiin! Ehkä viimeksi joskus teini-iässä (eikä siitä ole pitkääkään aikaa). Hassua, että ihminen joka…
… ellei kissa itse? Tällä kertaa tämä ”kissa” siis nostelee esille arvioita kirjoistaan! Esikoiskirjani on nyt ollut luettavana puolitoista vuotta ja kakkonen reilut puoli vuotta. Homma hanskassa-kirjan painosta on jäljellä parisenkymmentä kappaletta ja Joku Muuta hitusen enemmän. Kumpaakin opusta saa edelleen tilattua minulta: kaneliomena76@gmail.com (Hinta kauttani on 25 euroa ja mukaan tulee kirjanmerkki, jota ei…
Voi kuinka piristävää! Neiti Marple ja Jessica Fletcher ovat saaneet hauskaa seuraa! Ihanat seniorit Richard Osmanin kirjoittama Torstain murhakerho-sarja kokoaa yhteen neljä Coopers Chasen seniorikylässä asuvaa eläkeläistä, joiden erikoisena harrastuksena on kokoontua torstaisin selvittelemään ratkaisemattomia murhia. Mies joka kuoli kahdesti-tarinan tapahtumat aloittaa yhdelle murharyhmän jäsenelle lähetetty kirje. Kyseessä on vierailukutsu, jonka on allekirjoittanut tuttu mies….
Vesi ei kiehu yhtään nopeammin, vaikka seisoisi hellan vieressä koko ajan. Tämä sanonta on tullut piinaavan tutuksi viimeisten puolentoista viikon aikana, jolloin olen odotellut sähköpostia, jota ei kaikesta huolimatta ole vieläkään kuulunut. Kun alkuviikon tarkastin postin tunnin välein ja aloin jo epäillä yhteyksiä (kaikki roskaposti ja mainokset saavuttivat minut silti), suutuin itselleni. Laitoin puhelimen syrjään…
Viime viikolla olin toimintakykyinen normaalimpaan arkeen pelkästään tiistain. Kaikki muut päivät menivät enemmän tai vähemmän pää kainalossa – kovien kipujen kanssa liikkuen ja aika paljon makaillen. Tällä viikolla näyttää siltä, ettei yhtäkään hyvää päivää ole tulossa. (Tai onhan tuossa vielä sunnuntai jäljellä. Ehkä se yllättää). Olen käynyt nyt hermostovalmennusta kolmisen viikkoa ja täytyy myöntää, että…
Sitä ei tarvitse koskaan ladata. Ei muistaa kummallisia salasanoja. Se ei vaadi toimiakseen päivityksiä. Ja selata voi ilman kenttääkin! Se käy kaikille. On jokaisen saatavilla. Ja kulkee vielä helposti mukana! Niin. Kirja. Jälleen kerran täällä lukemisen puolesta! Pus ja hal, Emppu
Olen seurannut sydän surua täynnä tämän hellejakson aikaisia hukkumisia. Tuntuu, että uutisia erilaisista vesionnettomuuksista tulee joka päivä. Pitkä, tukala hellejakso ajaa väkeä rannoille ja lopulta aiheutuu monenlaisia vaaratilanteita. (Mainittakoon, että tästä asiasta kirjoittaminen oli pohdinnan takana, sillä aihe on todella herkkä kaikkien viimeaikojen tapahtumien vuoksi. Toisaalta mietin, että turvallinen rantaoleminen tarvitsee aina lisätilaa, joten päätin…
Heippatihei! Syksy se vaan kuulkaa lähestyy ja jännitys alkaa tiivistyä. Kukahan mahtaa liittyä tämän sekalaisen joukon jatkoksi ensi vuoden puolella? (Liitin kuvat helteen aiheuttamassa laiskuudessani suoraan Instasta, joten anteeksi numerointi). Vaikka kuinka kihisyttäisi hiukan edes vihjata jotain, en ole voinut tulevasta teille vielä mitään paljastaa. Mutta luulen, että vuoden lopussa asia alkaa valjeta. Silloin ilmestyy…