Siitä on nyt lähestulkoon vuosi, kun matkasin WSOY:lle allekirjoittamaan elämäni ensimmäisen kustannussopimuksen. Kyseessä oli lastenkirja, joka ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.
No. Homma edistyy upeaa vauhtia.
Lähetin käsiksestä eilen kustantamoon viimeisen, editoidun version tarkastettavaksi. Tänään sain viestin, että teksti on valmis ja siirtyy nyt kuvittajan pöydälle.
Olo on yhtä aikaa onnellinen, kiitollinen, nöyrä ja jännittynyt. Oma osuuteni tässä paketissa on tehty. Seuraavaksi odotan vesi kielellä ekoja kuvituksia. Sitten taittovedosta. Ja viimein sitä hetkeä, kun avaan tekijänkappalelaatikon ja saan ekaa kertaa käsiini upouuden, suoraan painosta tulleen kirjan!
Tämä on silkkaa onnea!
Ja onnesta puheen ollen. Olen viime aikoina lueskellut valoisan Marika Borgin kirjaa ”Rakastu elämääsi”. Ihanan luontevalla otteella kirjoitettu kirja kertoo kiitollisuuden mahtavasta voimasta ja Marikan sanojen innoittamana aloitin itsekin tänä vuonna kiitollisuuspäiväkirjan.
Joka ilta kirjaan ylös päivän asioita, joista olen kiitollinen. Onnellinen. Tämä tapa auttaa huomaamaan elämässä jo olevat, hyvät asiat ja opettaa mieltä suuntaamaan enemmän huomiota positiivisiin juttuihin.
Olen kuullut kiitollisuuden voimasta myös hermostovalmennuksessa niin paljon hyvää, että tahdon todella yrittää itsekin muutosta. Tiedän, että hermopolkuja ja tapoja on haastavaa muuttaa, mutta olen aina valmis tekemään työtä hyvinvoinnin eteen. Ihminen viettää pisimmän ajan elämässä kehonsa ja mielensä kanssa, joten on ensiarvoisen tärkeää, että ne ovat mahdollisimman hyvässä kunnossa. (Ja siihen suunnataan).
Tällä hetkellä hyvinvointi pyörii mielessä vielä enemmän, koska aktiivinen korona loppui kohdallani noin kaksi päivää sitten. Nyt alan korjata vaurioita. Tänään kävin ekaa kertaa ulkona tänä vuonna (hakemassa postin) ja hyvä, kun jaksoin enää kotiovelle takaisin. Jalat painavat ja päässä alkaa väkisinkin heittää, kun on maannut niin paljon.
Kroppa ei myöskään jaksa ylläpitää vielä normaalia virettä. Mulla on jatkuvasti lämpötila alilämmön puolella ja se aiheuttaa väsymystä ja tekee kylmän olon. Heilun täällä villatakki ja viltti niskassa ja lämmitän jalkapohjiani kaurapussilla. Ruokakaan ei vielä maistu kunnolla ja olo on ihan naatti.
Jotenkin tuntuu kahta vaikeammalta nousta tästä ylös, kun alkuunlähtötilanne ennen koronaakin oli aika heikko. Mutta yritän nyt antaa itselleni aikaa. Tehdä mitä jaksan. Hyväksyä sen, että nyt on näin ja kevättä kohti kulkee varmaan jo paremmin.
Toivottavasti sun vuotesi on saanut hyvät alkusoinnut.
Lumisia talvipäiviä toivotellen, Erja