Kapteenin lokikirja. Päivä 5.
Laivastomme ajautui vuodenvaihteessa väijytykseen. Olemme nyt ajelehtineet viisi päivää holtittomasti valtaisalla koronamerellä, emmekä ole onnistuneet löytämään oikeaa suuntimaa sankan aivosumun keskellä. Miehistöä kaatuu sänkyihin koko ajan vain enemmän, sairastupa täyttyy ja komentosilta on kovin hiljainen. Tänään täytämme aluksen ruokavarastot, jonka jälkeen siirrymme hetkeksi automaattiohjaukselle.
Käytiin mieheni kanssa Nokia-areenalla Ismo Leikolan keikalla, istuttiin kahden yskivän ihmisen ristitulessa koko ilta ja neljä päivää myöhemmin pamahtivat ekat oireet.
Tämä vuosi on alkanut siis kunnon taudilla. Kurkun kutinalla. Aivastussarjoilla. Lihaskivuilla. Tukkoisilla korvilla ja nenällä. Kuumeella, joka palaa aina vain.
Olen ylikuluttanut kirjoja. Tutustunut ekaa kertaa äänikirjoihin. Katsellut suoratoistosta leffan toisensa jälkeen. Parempana hetkenä ollaan jaksettu pelata porukalla jopa pari lautapeliä. Ja koirat ovat olleet ihan ihmeissään, kun väki vaan makaa ja niistää.
Toivon mukaan huominen on se päivä, kun oireet lähtevät loiventumaan ja toivo herää siitä, että jonain päivänä jaksaa olla ylhäällä taas pidempään kuin tunnin kerrallaan.
Kaikkea hyvää sulle tähän vuoteen!
Nuhaterkuin, Erja