Kun kuulee termin ”kirjallisuuden klassikko”, useimpien katse tuppaa lasittumaan. Mieli piirtää sekunnissa esiin listan stereotypioita. Tylsä. Pölyinen. Vaikeaselkoinen.
Ja siksi luotaantyöntävä.
Noloa tunnustaa, mutta olen kuulunut suurimman osan elämästäni juuri tuohon joukkoon, niin himolukija kuin olenkin. Kun vasta myöhemmällä iällä aloin oikeasti tutustua klassikkolistoihin, huomasin kuitenkin lukeneeni niistä jo muutaman – edes tietämättä niiden kuuluvan ”selätettäviin”. Yksi tällainen oli Tuulen viemää, jonka luin yläasteella monta kertaa. Olin aivan fani ja mielestäni Rhett Butlerin ja Scarlett O’Haran myrskyisä suhde on edelleen yksi kirjallisuuden ikimuistoisimmista ja sykähdyttävimmistä rakkaustarinoista.
Pakkokirjat
Missä kohtaa suhtautumiseni klassikoihin sitten oikein nyrjähti?
Vastaus: yläasteen ja lukion äikän tunneilla.
Rakastin jo tuolloin lukemista, mutta siitä ei ollut apua, kun kahlasin tahmeasti läpi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Muistan turhautuneeni lukiossa myös Virginia Woolfin Mrs. Dallowayn sekä F.E. Sillanpään Nuorena nukkuneen parissa. Loistavia ja merkittäviä kirjoja jokainen, mutta sen ikäiselle ihan liian puisevia. Koukeroinen ja vanhahtava kerronta ei sytyttänyt, vaan nostatti pelkästään vastenmielisyyden etsiytyä uudelleen klassikoiden pariin.
Sen sijaan, että koulu valitsi luettavat, olisi ollut paljon hedelmällisempää antaa lista, josta olisimme saaneet itse valita. Tuolla yleisellä klassikkolistalla on mm. Agatha Christietä sekä Jane Austenia, jotka olisivat purreet jo nuoreen minuun. Ja vaalineet samalla liekkiä myös kirjallisuuden menneisiin vuosiin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Silta maailman ympäri
Tämä pitkä aasinsilta johtaa viimeisimpään klassikkoon, johon törmäsin ihan etsimättä kirjastossa. Ja johon rakastuin niin paljon, että haluan nyt suositella sitä ihan jokaiselle! Kyseessä on:
Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä.
Lähes jokainen on kuullut englantilaisesta herrasmiehestä Phileas Foggista sekä hänen palvelijastaan Passepartout’sta. Kirjasta on tehty erilaisia versioita aina pitkästä romaanista lyhyempään satukirjaan saakka. Tarina on muovautunut myös elokuviksi ja animaatioiksi.
Kertomuksen päähenkilö Phileas Fogg on kanssaeläjilleen mysteeri. Tiedetään, että hän on rikas. Tiedetään, ettei hänellä ole perhettä. Ja tiedetään myös, ettei hän koskaan pyydä vieraita luokseen eikä ole poistunut Lontoosta vuosikausiin.
Phileas Fogg rakastaa rutiineja ja tarkkaa aikataulua. Hän viettää viikkonsa suurimmaksi osaksi neljän seinän sisällä palvelijansa kanssa, lukuunottamatta päivittäisiä vierailuita Reformiklubilla, jossa hän nauttii ateriansa ja pelaa whistiä muiden herrojen seurassa.
Eräänä tuollaisena peli-iltana Phileas Fogg ajautuu lyömään omituisen vedon. Hän lupaa kiertää maailman ympäri 80 päivässä, muuten hän häviää mittavan summan rahaa. Lähtö tapahtuu heti samana iltana. Mukaansa hän ottaa muutaman vaateparren lisäksi ainoastaan palvelijansa Passepartout’n.
Heidän lähtönsä aikoihin on ryöstetty Englannin pankki ja varas on edelleen karkuteillä. Varkaan tuntomerkit on kuitenkin lähetetty jo maailman jokaiseen keskeiseen satamaan. Kuinka ollakaan, tuntomerkit sopivat myös Phileas Foggiin ja eräässä satamassa hän saa matkalleen peräänsä vielä sinnikkään poliisin, joka on päättänyt saada varkaan käpälälautaan keinolla millä hyvänsä!
Veikeät vastakohdat
Fogg-Passepartout-kaksikko on hupaisa yhdistelmä!
Fogg on ylirauhallinen aristokraatti, joka suorittaa perfektionismin tarkkuudella tehtäväänsä. Hän ei juuri maisemia katsele, vaan käyttää mieluummin kaiken aikansa matkan seuraavien vaiheiden suunnitteluun.
Passepartout puolestaan on hiukan hömelö, ja samalla valtavan hyväsydäminen ja hyväuskoinen. Hän sählää paljon ja aiheuttaa matkan varrella monia kiperiä tilanteita. Passepartout kiertelee mieluusti kohteissa ympäriinsä ja tutustuu paikalliseen kulttuuriin isännän istuessa junassa, laivassa tai hotellissa odottamassa matkan jatkumista.
Teksti itsessään on ihanan helppolukuista ja tarina tempaa matkaansa heti ensimmäiseltä aukeamalta. Osa tästä kiitoksesta lankeaa varmasti myös kirjan kääntäjälle. Joka tapauksessa Maailman ympäri 80 päivässä lunastaa täydellä rahalla paikkansa historian ikimuistoisimpien tarinoiden joukossa.
Ja hei! Näin ikänäöstä kärsivänä on vielä ihan pakko kehua juuri tämän kirjan fonttikokoa! Tätä oli helppo lukea miinuspiilaritkin päässä, eikä tarvinnut siristellä lainkaan!
Iloisin lukuterkuin, Emppu