Lähes jokainen tietää kuuluisan etsivän, Sherlock Holmesin ja hänen oikean kätensä tohtori Watsonin. Siksi nolottaa hiukan tunnustaa, etten vielä viikko sitten olisi osannut kertoa, kuka nuo tarinat on alunperin kirjoittanut.
No. Nyt tiedän ja kerron sen sullekin.
Arthur Conan Doyle.
Jep.
Lopettelin eilen kirjan, jonka päähenkilö oli tismalleen samanniminen. Ja herttinen, että mulla meni lähes viimeisille sivuille saakka ymmärtää taustalla leijuva kokonaisuus! Enhän tuttuun tapaani ollut lukenut takakansiesittelyä, joka olisi valaissut asiaa (koska otan kirjan yleensä lukuun ensimmäisten sivujen perusteella).
Ihmettelin jo ekalla sivulla, kuinka oudon tutulta päähenkilön nimi kuulosti. (No jaa. Googlaan sen myöhemmin, ajattelin ja jatkoin eteenpäin).
Seuraava kummastelun aihe saapui yhden Arthurin opettajan muodossa. Hän kun sattui olemaan tohtori Watson. (Onpas hassu yhteensattuma, pohdin. Mutta onhan niitä. Ja taas sivu vaan kääntyi).
Kun tarinan loppupuolella opettajakuntaan liittyi vielä loogista päättelykykyä opettava professori Holmes, alkoivat tahmeat aivosoluni irtautua toisistaan. Ne heittivät keskenään ylävitosia ja hihkuivat riemusta. Keksin sen! Keksin sen! Tämä kirja kertoo varmaan Sherlock Holmesin alkutarinan.
Paitsi ettei kertonut.
”Hieno juttu rakas Watson”, kuulen Holmesin sanovan. ”Tuo päättelyketju vei suunnilleen kolme päivää ja meni vielä heittämällä päin seinää.”
Mitä sitten oikein luin?
Tämä ihana kirja löytyi kirjastossa nuorten hyllystä, mutta sopii todella hyvin myös aikuisille. Outoja tapahtumia Baskervillen koulussa, on hauska yhdistelmä faktaa, fiktiota ja nokkelaa seikkailua.
Tarina kertoo nuoresta Arthurista, joka asuu köyhässä perheessä. Hänen huomiokykynsä on vertaansa vailla. Arthurin isä on alkoholisoitunut kuvittaja, joka elää jonkinlaisessa ahdistuksen ja masennuksen välitilassa. Isä ei pysty huolehtimaan perheestään, joten Arthur aikoo ottaa vastuun kantaakseen ja mennä töihin, vaikka hänen haaveensa olisi päästä opiskelemaan.
Yllättäen Arthur saa kutsun opiskelijaksi outoon Baskervillen kouluun. Opinahjo on niin salainen, ettei siitä saa kertoa kenellekään muulle kuin lähimmille. Kun Arthurin opintojen luvataan olevan ilmaiset, hän ottaa riskin ja lähtee matkaan.
Jo koulukyyti on melkoinen seikkailu ilmalaivan matkassa, eikä tasaisempaa ole perilläkään luvassa. Koulua rasittavat oudot murrot, joissa viedään kummallisia asioita.
Miten tapaukset liittyvät toisiinsa?
Kuka on ilkitöiden takana?
Ja kuka on pelätty Vihreä Ritari, joka ajoittain häivähtää ratsuineen metsänlaidassa vain kadotakseeen yhtä mystisesti kuin on tullutkin?
Oi. Rakastin niin tätä kirjaa!
Luvut ovat mukavan lyhyitä. Teksti on helppolukuista ja tarina etenee kunnon tahdilla. Aikuisenkin näkökulmasta mysteeriä oli tarpeeksi pitämään mielenkiinnon terävänä ihan viimeisille sivuille saakka.
Kun kirjan lopussa vielä kerrottiin Sherlock Holmesin luojan, Arthur Doylen elämäntarina kuvilla ja muutamalla aukeamalla, olin ihan myyty. (Silloin luin myös viimein takakannen ja tadaa! Kaikki kirkastui).
Kirja ei siis todellakaan ollut pala Sherlock Holmesin tarinaa, vaan hauskasti ideoitu piipahdus hänen luojansa elämään. Piipahdus, jossa legendaarinen kirjailija itse häärää päähenkilönä ja monet hänen ikiomat hahmonsa ovat osa seikkailua! Esimerkiksi rouva Hudson, joka on Doylen kirjoittamissa tarinoissa Holmesin ja Watsonin vuokraemäntä, täyttää tässä kirjassa Baskervillen koulun vararehtorin saappaat.
Aloitin samantien sarjan toisen osan ja se vaikuttaa ihan yhtä mukaansatempaavalta. Suosittelen erittäin lämpimästi. (Ja hei. Muista aina lukea takakansi ensin, heh).
-Erja-