hyvinvointi

Vatsavaivoja

Syön joka aamu saman aamupalan. Ihan joka ikinen aamu. Yksi tai kaksi gluteenitonta näkkileipää, juustoa ja kurkkua. Juomana kupillinen Earl Grey-teetä. Tämä sama kombo on hallinnut aamuhetkiäni jo monia, monia kuukausia. Jos satutaan olemaan reissussa ja yövytään jossain hotellissa, vain näkkäri vaihtuu ruisleipään ja teestä tulee kahvia – muuten paketti pysyy silloinkin samana. Vaikka vieressä olisi notkuva noutopöytä täynnä herkullisia lämpimiä ruokia ja jälkkäreitä. (Näin meidän kesken, taidan olla ihan hitusen urautunut…)

En muista koskaan syöneeni paljoa aamuisin. Nälkä kyllä on ja vatsa ihan kurisee, mutta syömistä ei mahdu sen enempää. Se huono puoli tuon kokoisessa aamupalassa on, että pari kevyttä näkkäriä pitää nälän poissa tasan kaksi tuntia, sen jälkeen on pakko saada jotain, että jaksaa jatkaa taas seuraavalle eväsetapille.

Ruokapäiväkirja

Olen ollut Sport-lehden ahkera lukija sen alusta saakka. Yksi heidän vakkarijutuistaan ja samalla yksi mun lemppareista, on jonkun suomalaisen julkkiksen viikon ruokapäiväkirja. Muutaman kerran niitä päiväkirjoja tutkiessani olen kyllä miettinyt, mahdanko olla ainoa ihminen, joka syö ns. tuikitavallista kotiruokaa (mm. makaronilaatikko, nakkikeitto) sekä toisinaan eineksiä. Lähes kaikkien ruokapäiväkirjat kun täyttyivät aineksista, jotka kuulostavat mun korvaan lähes eksoottisilta.

Oli aamusmoothieita, joista löytyi inkivääriä, lucumaa, macajauhetta ja pinaatinlehtiä. Ruoat olivat suurimmaksi osaksi terveyttä uhkuvia chiavanukasta, tuorepuuroa, uunijuureksia, tomaattikeittoa tai munakoisorullia höyrytetyillä kasviksilla jne.

Joka toinen tuntui käyttävän makeutusaineena steviaa, toisinaan myös hunajaa. Oli niittyvoita, luomumaitoa ja vuorisuolaa. Ja paheina silloin tällöin kourallinen irtokarkkia, lasillinen punaviiniä tai yksi jäätelö viikossa. (Kuka selviää niin minimaalisella herkkumäärällä?!!!)
Muuten meno on ollut siis tosi terveellistä ja välillä tällaisen tavallisen tomaattikurkkusalaatti-ihmisen mielestä melkein ylimaallista. Kuinka joku jaksaa jatkuvasti olla niin terveellinen vai onko osa vaan tsempannut julkaistavan ruokaviikon ajan?

Olen jo ajat miettinyt, että oma ruokavalioni on aivan liian yksipuolinen. Pidin sitten itsekin kokeeksi ruokapäiväkirjaa pari viikkoa ja päivällisiä lukuunottamatta, huomasin syöväni lähes samoja ruokia joka päivä.

Samainen päiväkirja paljasti myös sen, että mun viikot sisältävät aivan liian paljon ehdotonta lemppariani – leipää. Sitä menee sen verran usein, että koitan edes pitäytyä terveellisemmissä vaihtoehdossa.

Valkoisesta leivästä en tykkää ja muista valitsen aina täysjyvää. Pidän silmällä myös kuitumäärää, joka saisi olla mieluusti lähempänä kymmentä prosenttia. Yritän kovasti rajoittaa leivänsyönnin max kahdeksaan palaan päivä. Silti välillä iltaisin tuntuu edelleen siltä, että koko päivän ruokailu on koostunut pelkästään erilaisista leivistä.

Purkista otan vain 50 mikrogrammaa D-vitamiinia, muut vitamiinit pitäisi saada siis syömisistä. Olenkin hiukan huolissani siitä, mahdanko saada päivässä kaikkia niitä kehon rakennusaineita, joita yleensä monipuolisesta ruoasta pitäisi tulla.

Tämä symppis pöllöleipä on meidän eskarilaisen käsialaa.

Vatsa vaivaa

Vatsani on ollut aina tosi kestävää laatua. Suurista lääkemääristä huolimatta mulla ei ole koskaan aiemmin ollut minkäänlaista vatsaongelmaa. Paitsi nyt. Stressistä tämä kaikki alkoi, eikä tässä maailmatilanteessa voi sanoa stressitason ihan helposti laskevankaan. Tilanne on siis päällä edelleen ja nyt taas aktiivisempana.
Mun vatsa oireilee ruoan jälkeisellä närästyksellä. Toisinaan tuntuu siltä, että mahassa on kymmenen tulitikkua palamassa ja ruoka nousee puoleenväliin kurkkua takaisin. Oireilu on ajoittaista, ei ihan jatkuvaa. Tämä refluksin tyyppinen vaiva on varmaan aiheuttanut senkin, että kurkunpäätä kutittaa nykyään jatkuvasti.
Lääkityksiä en haluaisi alkaa käyttää, joten olen koittanut löytää järjestelmällisesti kokeilemalla ruokavaliostani ne häiriköt, jotka laittavat mahaa remonttiin.
Ekaksi piti laittaa telakalle se suurin herkkuni – ruisleipä. Pystyn syömään sitä ilman ongelmia vain pari palaa päivässä. Kauraleipä on nyt sijaistanut gluteenittoman näkkärin kaverina ja ne ovat toimineet  vatsan kannalta ihan hyvin. Pois listalta jäivät myös omena (ainoa hedelmä, jota oikeasti söisin vaikka joka päivä), sipsit ja ylipäänsä kaikki rasvainen sekä paprika (yhyy) ja appelsiini. Juusto toimii pieninä annoksina.
Oon koittanut siirtää hedelmäintohimoni päärynään, banaaniin ja ananakseen, mutta ei se olekaan niin helppoa. Ananas tosin on ihan ykkösherkku, ollessaan sopivan kypsää, mutta se on vähän vaikeaa arvioida.
Totaalikarkkilakossa en ole enää ollut. Tosin mättämisen taas aloitettuani, huomasin, ettei vatsa (eivätkä niveletkään) tykkää oikein karkistakaan. Jätskiä, suklaamansikoita ja suklaapähkinöitä voin kyllä syödä aika huoletta.
Yhtenä iltana erehdyin napsimaan pienen kipollisen sipsejä. Ei olisi kannattanut. Kun menin nukkumaan, tuntui, että koko rintalastan alunen palaa. En nukkunut sitten kahteen tuntiin sen takia.
Entisenä iltanapostelijana olen siis saanut palavasti huomata, että on paljon mukavampi mennä nukkumaan, jos viimeisestä ruokailusta on noin kaksi tuntia. Ja se iltasyöminen täytyy pitää kohtuullisena. Jos sorrun illalla telkkarin ääressä viimeisenä johonkin makeaan, herään seuraavana aamuna huonoon oloon. Poikkeuksena tähän on ollut Riisifrutti, josta on tullut mun uusi leffaherkku. (Se päärynä on ihan taivaallista…)
Iltoihin oon löytänyt myös uutena viehätyksenä mintun- tai sitruunanmakuisen vihreän teen. Juon teetä kahdesti päivässä ja toisen koitan juoda aina vihreää.
Kahvia juon enää puoli kuppia päivässä. Jos olen kokonaan ilman, joudun taistelemaan muutaman päivän kamalan päänsäryn kanssa. Nyt en jaksa sellaista tähän hetkeen, joten kofeiinitankkaus jatkukoon.
Pirteää helatorstaita!
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

You may also like...

Vastaa