Oi vitsit, tänä viikonloppuna on Helsingin kirjamessut! Koskaan en ole siellä käynyt, mutta harras toive on päästä paikanpäälle ensi vuonna.
Lataan nyt varastoon kaiken tämän etämessuinnostuksen ja vapautan sen sitten marraskuun lopulla juoksemaan ympäri Tampere-talon Kirjafestareita. Kaikki alta pois! 😅
Mun vointini ei ole viime aikoina ollut ihan parhaimmasta päästä (tai lähellekään) ja siksi joka puolella omien tekemisten kanssa on ollut tosi hiljaista. En ole ollut aktiivinen täällä, enkä sen puoleen missään muuallakaan. Kaikki energia on mennyt vain hetkestä toiseen selviämiseen, koska lihasjumitus on taas kerran ollut niin lamauttavaa.
Kävin tänään reumalääkärissä, jossa todettiin tulehdusarvojeni kohonneen. Eivät ne missään taivaissa ole, mutta kuitenkin tavallista ylempänä. Se selittää jatkuvan väsymyksen. Kuin vetäisi kivirekeä perässään joka päivä. Ja kolmen tunnin yöunien kanssa ei voida edes puhua palautumisesta.
Tuolla lääkärissä sain kaksi nivelpiikkiä ja tiedän niiden vaikuttavan vuorokaudessa koko kehoon. Kuin taikaiskusta kaikki turvotukset häviävät ja kivut niiden myötä. Saan taas parina tulevana aamuna herätä tunteeseen, ettei mihinkään satu! Ja se jos mikä, on pelkästään odottamisen arvoista! Silloin sitä miettii, millaista elämä olisi, jos joka aamu olisi niin!
Viimeiset kymmenen vuotta olen sanonut miehelleni, etten etsi ikuista nuoruutta tai muuta hömppää. Ainoa toive kehoni kohdalla on voida hyvin sairaudesta huolimatta. Haluan pystyä vielä ikääntyneenäkin liikkumaan, koska kaikki liikunta on ollut mulle aina kovin tärkeää. Nyt, kun se on lihaskipujen takia vähentynyt niin paljon, huomaa vaikutuksen jo mielenkin tasolla.
Liikunta oli mulle ennen elintärkeä tapa purkaa painolasteja mielen päältä. Kun kaikki liikkuminen neljä vuotta sitten loppui kuin seinään, huomasin muidenkin kolotusten hiljalleen lisääntyvän. Ihan kuin koko kroppa olisi huutanut paineita ulos, mutta tietä siihen ei ollut enää olemassa.
Juuri silloin kirjoittaminen astui mun elämässäni vieläkin tärkeämpään osaan. Tärkeää se on ollut muutenkin, mutta sinä hetkenä sen merkitys korostui. Sanoitin etenkin runoilla ulos kaikkea sitä tuskaa ja arvottomuutta, jota yhtäkkinen elämänmuutos pakotti kohtaamaan. Jos aivojeni sisäpuoli kiinnostelee, löytyy noita runoja kirjoittaminen-kategoriasta. (Esim. Etkö huomaa).
Ja joo. Olen täällä hihkunut tulevasta kirjastani, josta on tulossa katalogitietoa kohtapuoliin.
Niin. No ei ihan kohtapuoliin, koska uutuuteni sijoittuu vasta seuraavaan luetteloon, joka taas ilmestynee maalis- tai huhtikuussa. Mutta kyllä sekin sieltä nopeasti tulee!
Minä lähden nyt keittiöön odottamaan kahvin tippumista. Ihanaa viikonloppua sulle!
Rakkaudella, Erja