Kun heräät sängyssä aamuisin,
avaat silmät ja henkäiset syvään.
Kai elossa olet edelleen,
vaikka mikään ei tunnukaan miltään.
*
Katsot peiliin, sieltä vastaa taas
ilme lamaantunut ja totinen.
Oot olematta, olemassa
pelkkä kurja, mitätön ihminen.
*
Jokin mieltäsi jäytää,
ei anna hetken rauhaa,
se yöstä pitkälle päivään,
samaa säveltä jauhaa.
*
”Oot arvoton sä parka,
ei ole susta mihinkään,
oot osaamaton ja arka,
ihan kelpaamaton elämään.
Mitä vain sä yrität,
kaikki vinoon menee kyllä”,
makaat maassa lyötynä,
haaskalinnut nauraa yllä.
*
Oot koettanut jo monta kertaa,
pois demonisi karkottaa,
ne hetkeks kääntää selkänsä,
mut et lopullista rauhaa saa.
*
Ne palaavat hiljaa hiipien,
kun sammuu valo viimeinen,
ja kunniasi saat kuulla taas,
sinä kurja, mitätön ihminen.
*
Mistä löytäisit peilin sellaisen,
joka oikean minäsi näkee?
Joka olosi ulkopuolisen,
viimein näkyväksi tekee.
*
Joka hellästi nostaa murtuneen mielen,
pohjalta kuilun syvän.
Ja sielulle antaa mahdollisuuden,
nähdä elämässä taas hyvän.
*
Se peili vain odottaa löytymistään,
se voi olla jo nurkan takana.
Se ei vääristä mitään,
kaiken oikean näyttää,
alat sisintäsi kohti kulkea.
*
Mielen polku on vaikea ja haasteita täynnä,
sinä valmiiksi kyllä jo tiedät sen.
Mut sen varrelta onnen aidoimman löydät,
pääset itsesi luo rakas ihminen.
(Erja)
Sanoilla on valtava voima. Kerrotaan ne sitten ääneen toiselle tai hiljaa pään sisällä itselle.
Mieli uskoo lopulta sen, mitä se kuulee tarpeeksi usein. Niin hyvässä kuin pahassakin.
-Erja-