Miltä se tuntuu, se rakkaus,
josta puhutaan suurin sanoin,
jota lausein kaunein ylistetään
ja juhlitaan ylevin valoin?
*
Miltä se tuntuu, se rakkaus,
polttaako tulen lailla?
Viekö aatokset peräänsä muualle,
kun hän vaeltaa toisilla mailla?
*
Olen kuullut se anteeksi kaiken antaa,
ja toisen puolesta taakan kantaa,
mutta voiko se lentää ylitse ajan,
kun toinen ylittää viimeisen rajan?
*
Miltä se tuntuu, se rakkaus,
kun elämä raskaintaan jakaa?
Se jaksaako halata myrskyssäkin
ja hymyillä tuskan takaa?
*
Miltä se tuntuu se rakkaus,
keskellä ruuhkaisten vuosien,
se kauniisti malttaako odottaa
että viimein tulisi vuoro sen?
*
Ja rinnalla kulkeeko silloinkin,
jos päästä haihtuvat muistot,
se jaksaako eloon herätellä,
kaikki kuljetut polut sekä puistot?
*
Ja kun keinussa istuu harmaahapsi,
jolla sylissään nukkuu lapsenlapsi,
niin vieläkö rakkaus hellästi,
noiden kasvojen uurteita hyväilee?
*
Tässä runosta tehty laulu by Granpa Fautrix.
Tällä kertaa tällainen tiistairunoilu tajunnanvirralla. Ei paineita, viilaamista tai liiallista miettimistä. Hana auki vain : )
Halauksin, Emppu
Erja, jälleen kerran hieno ja koskettava teksti! Ja jos tuollaista jälkeä syntyy, kun ei turhaan pidättele tai hifistele, niin silloin on todellakin parasta antaa vaan mennä.
Runoihisi, kuten tähänkin, on helppo samaistua ja juuri sen ansiosta niistä syntyy kuin itsestään myös koskettavia biisejä. Tästäkin tekstistä on kohta taas biisi valmiina, kaipaa vielä vain vähän viimeistelyä.
Lämmin kiitos kauniista sanoista ❤
Ihan mahtavaa kuulla, että myös tämä teksti on saamassa melodiasiivet! Jään innolla odottamaan 🥰
-Erja-