elämä

Kirjasuosituksia

Etsiskelin nelisen vuotta sitten isälleni isänpäivälahjaa. Hän ei sinänsä lukuihmisiä ole, mutta kirjaosastolta lahjan lopulta löysin. Tuollaisen vauvakirjan tyylisen kirjan, jonka isovanhempi voi täyttää omasta elämästään ja palauttaa sen jälkeen antajalle. Muistoksi itsestään ja historiastaan. Äitini sai myöhemmin samanlaisen.

Tactic – Minä

Ilokseni löysin tänä vuonna lapsille ja nuorille suunnatun Tacticin kirjan, johon he voivat itse kirjoitella mietelmiään, tulevaisuudensuunnitelmiaan ja muistojaan kouluajalta. Ulkoasu on ehkä hiukan ”tyttömäinen” (jos niin voi enää tänä päivänä sanoa?), mutta mielestäni kirja sopii silti molemmille sukupuolille (jos sitäkään jaottelua uskaltaa enää tehdä?).

Kirjassa on mm. seuraavanlaisia sivuja:

  • tietoa minusta
  • unelmat
  • sivu, jolle voi kirjoittaa tarinan ja toisella sivulla suunnitella kirjalleen kannen
  • muistoja synttäreistä
  • päivä elämästäni
  • oma tyyli
  • suosikkielokuvat
  • syvimmät salaisuudet
  • unelmien matkakohteet
  • suurimmat saavutukset
  • tunnetilat jne.

Lisäksi kirjassa on ihania, nuorta ja lasta kannustavia mietelauseita sekä vinkkejä mm. kavereiden yökylään, oman tyylin löytämiseen ja rentoutumiseen.

Luovuus saa kukkia suunnittelusivuilla, joilla saa tehdä mm. omille hajuvesipulloille etikettejä, suunnitella kenkien ulkoasun tai tehtailla uuden laukun. Kirjassa on myös useita, aikuisten värityskirjan tyyppisiä kuvia väritettäväksi.

Aivan loisto-opus, josta olisin itse ollut ihan pähkinöinä lapsuudessa ja täyttänyt sen hujauksessa. Kirja sopii sekä ihan ensimmäisille luokille, että myös isommille. Tai sitä voi täydentää vuosien myötä pikkuhiljaa. Ja mieti, kuinka ihanaa onkaan joskus keski-iässä lukea omia juttujaan vaikkapa ala-asteen ajoilta.

Ostin tällaisen myös tytön parhaalle ystävälle synttärilahjaksi. Uskon, että tuo kahdeksanvuotias pieni kirjailijanalku saa hetkessä sivut täyteen unelmia ja tarinoita

Jojo Moyes – Elä rohkeasti

Tämä kirja on viimeinen osa trilogiasta. Itse kiipesin ns. perse edellä puuhun ja aloitin tästä viimeisestä. Kirja oli kuitenkin niin hyvä, että houkuttelee tutustumaan myös kahteen ensimmäiseen (”Kerro minulle jotain hyvää” ja ”Jos olisit tässä”).

Kirjan päähenkilö Louisa Clark matkaa New Yorkiin (aaah, mun unelmakaupunkiin) työskennelläkseen miljonääriperheen rouvan seuralaisena. Rouva on kaiken kaikkiaan omalaatuinen ja pyytää Louisalta myös outoja asioita. Onko rouvalla ehkä salaisuuksia, joiden hän ei tahdo tulevan päivänvaloon vai mistä on kysymys?

Entä miten käy Louisan parisuhteen, kun miesystävä jää Atlantin toiselle puolelle ja saa uuden, hemaisevan työparin, joka ilmiselvästi on ihastunut mieheen?

Kirja täynnä eloisaa, sykkivää nykkielämää ja mielenkiintoisia käänteitä. Tähän mennessä parasta Moyesia, jota olen lukenut (aiemmin kaksi kirjaa, yöpöydällä on kolmas tällä hetkellä työn alla).

Liane Moriarty – Hyvä aviomies

Tämä kirjailija vei jalat alta saman tien, kun luin häneltä ensimmäisen kirjani ”Nainen, joka unohti”. Moriarty kirjoittaa tavalla, jota en ole kovin usein nähnyt ja jota on jopa vaikea kuvailla. Teksti sisältää usein takaumia, tarinan kliimaksia venytetään taitavasti aina vain pidemmälle ja toisinaan lopussa selviää asioita, jotka hyvän dekkarin tavoin ovat kulkeneet arvoituksina viimeisille sivuille saakka, vaikka sinänsä jännitystarinoista ei kyse olekaan.

Hänen kirjansa ovat niin mun makuuni tehtyjä, että luen niitä sitä mukaa, kun uuden löydän. Ihan parasta ovat yllättävät käänteet, joihin ei osaa varautua. Sitä lukee, kuin kulkisi kadulla ja yhtäkkiä kulman takaa pomppaa uusi asia, joka kääntää jutun ihan uuteen suuntaan tai tuo erilaisen näkökulman ja ahaa-elämyksen.

”Hyvä aviomies”-kirjan keskiössä on Fitzpatrickin perhe. Cecilia sattuu löytämään ullakolle piilotetun kirjeen, jossa lukee ”Vaimolleni Cecilia Fitzpatrickille. Avattava vasta kuolemani jälkeen”. (Tottelisitko itse?) Cecilia jättää ohjeen noudattamatta ja saa selville kamalan salaisuuden, joka muuttaa hänen koko elämänsä.

Suosittelen aloittamaan Moriartyyn tutustumisen joko tästä ”Hyvä aviomies”-kirjasta tai toisesta suosikistani ”Tavalliset pikku pihajuhlat”.

Lori Nelson Spielman – Kymmenen unelmaani

Jos yllätyksellisistä kirjoista puhutaan (ja niitä rakastan), on tässä yksi ihan ehdoton. Jos lukemaan alkaessasi kuvittelet, että tämä menee nyt näin, se ei takuulla mene ainakaan niin.

Kirjan päähenkilö Brett Bohlinger kuvittelee elämänsä menevän tiettyjä latuja. Työpaikka on määrätty etukäteen, parisuhde on turvallisesti jämähtänyt ja muutenkin kaikki menee… no… ihan tavallisia uomia. Hänen elämänsä käännekohdaksi muodostuu äidin kuolema ja testamentti, joka asettaa kaiken ihan uuteen valoon.

Tässä kirjassa oli ihana muistutus siitä, että koskaan elämässä ei ole liian myöhäistä tarttua haaveisiin ja unelma voi joskus toteutua tavalla, jolla emme olleet alunperin sen edes ajatelleet toteutuvankaan.

Anni Polva

Ja hei, nyt älä lopeta lukemista tähän. Polvalla on useita faneja, mutta moni myös uskoo näiden kirjojen olevan niin vanhaa kamaa, etteivät ne istu enää kunnolla tämän päivän ilmaisuun. Väärin.

Anni Polva on mielestäni yksi suomalaisen kirjallisuuden helmiä. Hänen tarinoissaan räiskyvät temperamenttiset ja sanavalmiit naishenkilöt, jotka joutuvat aina vaikka minkälaisiin vaikeuksiin. Kerronta on aivan mahtavalla tavalla aikansa mukaista ja juuri näistä teksteistä olen oppinut sanoja ja tapoja, jotka ennen ovat olleet vallalla.

Jokaisen kannattaisi lukea edes yksi Polva. Jos innostut, suosittelen ekaksi kirjaksi joko ”Anna mun kaikki kestää” tai ”Rakkautta ja kaalintaimia”.

Ensimmäinen kertoo Sirpasta, joka matkaa tätinsä luokse kissavahdiksi. Rakkausseikkailu alkaa sieltä ja jatkuu takaisin kaupunkiin, jossa Sirpa pestataan toisen sinkkumiehen taloutta hoitamaan. Miehen äiti tosin varoittaa, että mieheen ei saa rakastua, sillä tämä sattuu olemaan jo varattu…

”Rakkautta ja kaalintaimia” puolestaan kuljettaa kaksi naista kesäksi kaupungista siirtolapuutarhaan. Siellä toisessa naapurissa asuu kaksi sinkkumiestä ja toisessa naapurissa naisiinmenevä ukkomies mustasukkaisen vaimonsa kanssa. Miten naapuruussuhteet sujuvat ja onko romantiikkaa luvassa? Hauskoja hetkiä ainakin riittää.

Löysin muuten netistä ihanan antikvariaatin – Finlandia kirjan. Törmäsin siihen etsiessäni vanhoja Anni Polvan kirjoja, sillä haluan kerätä niitä niin paljon, kuin satun löytämään.

Tilaus oli perillä kahden päivän kuluttua ja kirjat olivat aivan loistokunnossa! Pari jopa sen näköisiä, ettei niitä ole koskaan edes selattu. Antikvariaatissa oli lisäksi lupaavan näköinen Aku Ankka-osasto, josta tilasin ”Mummo Ankan iltasatuja”-vihkosen. Palaan sinne vielä lähiaikoina katselemaan tarkemmin.

Ja muutama Polvakin sinne jäi vielä ”hyllyyn”…

Suloista keskiviikkoa, Erja

FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

You may also like...

Vastaa