elämä

Maalaisjärki takaisin

Kertokaa etten ole ainoa, joka tämän päivän maailmassa kaipaa takaisin ihan sitä tavallista maalaisjärkeä?

Sitä, että jokainen ongelma ei kulje kymmenien eri työryhmien ja asiantuntijoiden kautta, ennen kuin siihen saadaan ratkaisu, (jonka seurauksia perustetaan mittaamaan taas uusi työryhmä).

Sitä, että joku uskaltaa ilman kymppitonneja maksavia tutkimuksia antaa jonkinlaisen varmahkon vastauksen siitä, että jos menee sateella ulos, kastuu.

Sitä, että ihmisten omaan järjen käyttöön luotettaisiin taas, eikä holhottaisi porukkaa kaikenlaisilla kaavioilla, kasvukäyrillä ja liikuntasuosituksilla alusta loppuun.

Viisasten kivi

Luin kerran Aku Ankasta tarinan, jossa Roope Ankka hamusi itselleen alkuasukaskylässä olevaa viisasten kiveä. Tämä kivi kun tiesi vastauksen kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.

Kun Roope pääsi kylään paikalle, kivi ei toiminutkaan enää. Se oli kulutettu loppuun kyselemällä liikaa. Kylän asukkaat olivat niin tottuneet kysymään kiveltä kaikkea, että he alkoivat tiedustella siltä myös itsestäänselviä asioita, joita eivät enää pitäneet sellaisina.

Tällä samalla ajatuksella mikroon ei saa laittaa kissaa. Saippua on vain ulkoiseen käyttöön ja pullo pitää avata ennen juomista. Itsestäänselvyyksiä eikö? Silti ne ovat jossain ohjeina olleet. Ehkä tuloksena huonosta suomennoksesta tai maailmalla käydyistä oikeustaistoista epäselvän käyttöohjeen aiheuttaman haitan vuoksi. Kuka tietää.

Pointti on, että kun kaikessa neuvotaan koko ajan, tulee itsekin välillä epävarmaksi, miten toimia. Vaikka se kuuluisa maalaisjärki vastauksen oitis antaisikin. Tähän epävarmuuden markkinarakoon ovat osuneet hyvin self-help oppaat, joiden suurkuluttajiin kuulun itsekin.

Mun pää sanoo, että syö sen verran, kuin kulutat, niin paino pysyy reilassa. Ja pidä huoli siitä, että syöt reilusti kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä sekä juot runsaasti vettä. Liikunta kuuluu oleellisesti pakettiin. Samoin hyvä uni.

Tiedän kaiken tämän, mutta uskon sen paremmin, kun tavaan litanian kolmesataasivuisesta oppaasta, jossa on kaksikymmentä kaaviota ja ruokapyramidi. Värikkäitä kuvia mansikoista ja smoothieista sekä pari jumppaliikeohjetta.

Tähän on tultu. Ihminen ei osaa enää nukkua, syödä, liikkua, meikata eikä pukeutua ilman opastusta. Seksiasioissakin neuvotaan asentoja ja välineitä myöten. Samoin parisuhteissa.

Eikä vielä olla päästy edes puhumaan lapsista.

Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää

Muistan kuinka tuoreena äitinä ahdistuin esikoisen kanssa neuvolassa. Lapsi ei varmaankaan saanut tarpeeksi maitoa, koska oli parin pykälän verran miinuskäyrällä, epäiltiin. Kuopuksen kohdalla ihmeteltiin puolestaan tytön nopeaa kasvua ja sitä, kun hän oli lähes päätä pitempi muita ikäisiään jo viisivuotiaana.

Hämmennystä uuden äidin mielessä aiheuttivat myös artikkelit, joissa eri asiantuntijat kommentoivat jotain asiaa ja joka seuraavassa jutussa heitettiinkin päälaelleen. Otetaan esimerkiksi eräs eniten kysytty asia – pitääkö lapsen kanssa leikkiä?

Pitää, oli suuren joukon vastaus. Joskin seuraavassa artikkelissa todettiin, että lapsen on tärkeää antaa myös tylsistyä, jotta tämä ei menetä mielikuvitustaan. Näiden vastausten äärellä vastaleivottu vanhempi miettii kynsiään purren, paljonko on tarpeeksi ja mikä on jo liikaa?

Kaikki tietävät myös, että lapselle pitää asettaa rajat. Kieltosanaa sen sijaan ei saisi käyttää. Raamit lapselle tulee vetää mieluusti kiertoilmauksin. Esimerkiksi ”Petteri, ei saa hyppiä sohvalla”-kiellosta, tulee tehdä mallia ”Petteri, olisi kiva, jos hyppisit muualla kuin sohvalla” tai ”Petteri, sohvalla saa vain istua”.

Toisaalta, sanotaan myös, että lapsen kanssa olisi hyvä neuvotella asioista, joten ehkä ”Petteri, haluaisitko hyppiä mieluummin sohvalla vai sängyllä?” olisi turvallisin vaihtoehto.

Ahdistuneet vanhemmat ovat mieluummin kieltämättä kokonaan, kuin aiheuttavat pilteilleen parantumattomia traumoja komentamisesta. Ja pieleen menee silti. Seuraavana virheenäsi todetaan, että kasvatat tyrannilasta, joka polkee alleen prinssit, prinsessat sekä puoli valtakuntaa, haistattelee vanhemmille ja potkii mummoja kadulla. Siksi, koska sinä et hoitanut velvoitettasi ja asettanut rajoja oikein.

Siinä olet sitten nolosteleva, huono vanhempi, joka joutaa jäähynurkkaan. Paitsi, että sekin kiellettiin jo pari vuotta sitten, koska lasta ei saa jättää yksin tunteidensa kanssa, joten ei kai aikuistakaan. Eläköön siis neuvottelu ja keskustelu, kunnes saamme taas uudet ohjeet, kuinka lasten tunteita tulee käsitellä.

Ja voi mikä epätietoisuus saadaankaan aikaan vauvojen ja pienten lasten ruokailun kanssa.

Ruoan pitää tietysti olla monipuolista, kunhan se ei sisällä hunajaa, siemeniä, kaakaota, makkaraa, nakkeja, leikkeleitä, pinaattia, punajuurta jne… Ja korvapuustejakin täytyy katsoa vähän kieroon, koska ne sisältävät kanelia, joka voi olla suurempina määrinä nautittuna maksalle myrkyllistä. Puhumattakaan vappusimasta, josta voi tulla vaikka humalaan. Miten hemmetissä meidän sukupolvi veti kyseisiä herkkuja posket soiden ja tässä sitä vielä ollaan.

Eikä siinä vielä kaikki.

Liikunnan osalta julkaistaan vuosittain uudet liikuntamääräsuositukset jokaiselle ikäluokalle. Miten ihmeessä olemmekaan ennen osanneet elää ilman sitä tietoa, että lasten ja nuorten tulisi liikkua parisen tuntia päivässä?

Liikkuvatko he nyt enemmän, kun tietävät suosituksen? Mittaavatko monetkaan vanhemmat aikaa, jonka lapset viettävät liikkuen? Ja mitä todellista hyötyä kaikista mittaustuloksista oikeassa elämässä on?

Sen sijaan, että julistetaan joka toinen vuosi kahvi vaaralliseksi ja joka toinen vuosi todetaan, että sen kohtuullinen juominen estää joitain sairauksia, voitaisiin vaan antaa olla ja tutkia jotain tärkeämpää. Tai kehittää niilläkin rahoilla vaikka syövän ja muiden vaikeiden sairauksien hoitomuotoja.

Kaikella maalaisjärjellä sanottuna – voitaisiin tehdä jotain, josta olisi oikeasti hyötyä.

Ihanaa tammikuun viimeistä päivää toivottelee, Emppu

FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

You may also like...

Vastaa