Tässä se nyt on. Rakkaan esikoiskirjani lumoava kansi. Täynnä kuvittaja Anne Muhosen mielikuvitusta, luovuutta, ihania värejä sekä rautaista ammattitaitoa. Kun näin tästä ensimmäisen luonnoksen, itkin onnesta muutaman minuutin. En voinut käsittää, miten kuvittaja oli osannutkaan luoda jotain sellaista, joka tuntui heti omalta. Ja kun näin saman väreissä, ihastuksen kyyneleet tulivat taas. Kirjoittaessani tarinaa, en kuvitellut… Continue reading
Meidän yhdeksänvuotiaalla kuopuksella on ollut jokapäiväinen vatsakipu tammikuun toiselta viikolta saakka. Hänellä oli tuolloin neljän päivän ripuli, joka alkoi juuri vatsan kovalla kivulla. Aluksi navan ympärille sattui satunnaisesti syömisten jälkeen. Silti päivittäin. Kipu meni ohi aika nopeasti ja pienellä ruokalevolla. Ajateltiin, että ripulitauti jätti pienen jälkimainingin ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Syötin tytölle maitohappobakteeritabletteja sekä terkkarista… Continue reading
Voisin tehdä postauksen keittiön remonttisuunnitelmasta. Voisin kuvata tulppaanikimppua eri kulmista ja kirjoittaa jutun meidän perheen pääsiäisperinteistä (joita ei juuri ole rairuohoa tai virpomista lukuunottamatta). Voisin tehdä my day-jutun freelancer-kirjoittaja-äiti-ihmisen päivänvietostani. Voisin myös järjestää kaappini, nimikoida jokaisen purkin sekä purnukan ja tehdä koko projektista klipin Instaan (väsyttää jo ajatuksen tasolla). Tai sitten voisin antaa vain olla.… Continue reading
Viime sunnuntaina katselin alkavaa viikkoa jo valmiiksi väsyneenä. Inhoan kaikenlaisia lääkäreihin liittyviä menoja ja niitä oli luvassa perjantaita lukuun ottamatta joka päivälle. Miten kaikki ylimääräinen muuten osuu aina samalle viikolle? Tämä kysymys kuuluu samaan mysteeriboksiin sukkia syövien pesukoneiden ja Ikean kasausohjeiden laatijoiden kanssa. No. Tuli maanantai. Esikoinen oli väsähtänyt jo edellisenä iltana ja kurkku oli… Continue reading
Tiedätkö mitä yhteistä on Fifty Shades of Grey:llä ja Juoppohullun päiväkirjalla? Jep. Molemmista on tehty leffa. Mitä muuta? Kyllä. Molemmat ovat omakustanteita. Ja siitä huolimatta valtavia menestyksiä. Toinen jopa globaalisti. Oma kirja on monen ihmisen unelma. Kustantamoiden mukaan koronavuosi runsaine kotoiluineen toi piikin kansan kirjoitushaluihin. Käsikirjoituksia tulvii siis tänä päivänä kustannustoimittajille ovista ja ikkunoista. Valinnan… Continue reading
Onko sulla aamukolmen ystävää? Opin termin Himoshoppaaja-kirjasta ja se tarkoittaa ihmistä, jolle voit soittaa pienessäkin ongelmassa vaikka kolmelta yöllä. Kun lukion jälkeen rakas ystäväpiirini hajosi ympäri kotimaan, jäin vähän kuin tyhjän päälle pariksi vuodeksi. En päässyt kouluihin. En päässyt töihin. Masennuin ja putosin pois kaikesta tavallisesta. Aikuisten elämä oli tylsää, maistui puulta ja oli täynnä… Continue reading
Muistatko vielä Oskarin? Lapsen, josta kirjoitin kolmisen vuotta sitten? Lapsen, joka oirehti monin eri tavoin pienestä saakka, kunnes oireille löydettiin kouluiässä nimi. Diagnoosi oli OCD eli pakko-oireinen häiriö. Lapsella oli myös useita autismin kirjon piirteitä. Seuraavassa on Oskarin viimeisimpiä kuulumisia. (Muistutan vielä, että Oskari ei ole kyseisen lapsen oikea nimi). Oskari on nyt teini-ikäinen. Hänellä… Continue reading
Mieti maailmaa, jossa eletään merkkien varassa. Maailmaa, jossa suuri osa asioista kirjoitetaan lyhentein kokonaisten lauseiden sijaan. Kuvittele aikakausi, jolloin yhä useampi aikuinen on vailla sujuvaa luku- ja kirjoitustaitoa. Mitä se toisi tullessaan työelämälle? Arkielämälle? Entä maailmanjärjestykselle, jolloin suurin valta olisi heillä, jotka osaavat lukea ja käsitellä tietoa? Ja jotka halutessaan voisivat maalata lukutaidottomille juuri sellaisen… Continue reading
Tänään on taas päivä, jolloin ruoka juuttuu koko ajan kurkkuun. Selkälihakset natisevat kireyttään ja niska on yhtä sementtilaattaa juuresta kallonpohjaan saakka. Aamulla piti olla fyssari. Peruuntui. Kuopuksen viikonlopun vatsakipu ripuleineen oli muuttanut mulle ja makasin koko aamun huonon olon aalloilla. Harmitti, sillä tänään olisin niin tarvinnut ne akupunktioneulat niskaani. Olen 166 senttiä pitkä. Painan normaalioloissa… Continue reading
Katselin viikonloppuna lasten kanssa kolme vaikuttavaa leffaa. Tykkään siitä, että tämän päivän animaatioissa käytetään (katsojalukujen maksimoimiseksi) usein kahta kerrosta, jolloin myös aikuiset löytävät niiden äärelle helpommin. (Lähinnä vitsien kautta, jotka eivät välttämättä avaudu vielä jälkikasvulle). Liikutun usein, vaikka olisin nähnyt elokuvan jo monesti ja tietäisin sen kaikki käänteet. Tämän maratonin valikoimasta eniten sieluun kävi Soul,… Continue reading
